Avainsana-arkisto: sosiaalinen media

Äidinkielenopettaja sosiaalisessa mediassa

Kuva Flickr: https://secure.flickr.com/photos/mkhmarketing/8540717756/   mkhmarketing: Social Media Class

Kuva Flickr: https://secure.flickr.com/photos/mkhmarketing/8540717756/
mkhmarketing: Social Media Class

Hatanpään yläkoulun äidinkielenopettaja Riikka Vaitniemi käyttää aktiivisesti sosiaalista mediaa. Käytössä ovat  Facebook, Twitter, muutamat nettikeskustelupalstat, WhatsApp,YouTube, erilaiset wikit ja blogit. Työn kannalta tärkeimpiä ovat Facebook, blogit, wikit ja Twitter.

Sosiaalisen median työ- ja vapaa-ajan käyttöä on hankala erotella, sillä Riikka ei erottele muutenkaan työ- ja vapaa-aikaa täysin  toisistaan. Esimerkiksi blogeissa kiinnostavat kuitenkin erilaiset asiat liittyen työhön ja vapaa-aikaan. Riikka Vaitniemen mielestä työssä viihtyminen ja työidentiteetti ovat niin läsnä ja  työ on niin vahva osa minuutta, ettei siitä pääse koskaan irti. Hän tietää  opettajia, jotka eivät koskaan vapaa-ajalla paljasta ammattiaan  ja jotka inhoavat avoimesti työtään. Ihan väärä työpaikka ja ala, jos olo on tuollainen, sanoo Vaitniemi.

Työnantajan tarjoamia sosiaalisen median kanavia Riikka Vaitniemi ei käytä, ne hän on kokenut hieman rajoittuneiksi, vaikkakin on ajatellut hyödyntää esimerkiksi kaupungin tarjoamaa blogipohjaa oppilaidensa kanssa jossakin vaiheessa. Erilaisista Facebookin ammatillisista ryhmistä on paljon apua: vastauksen ongelmatilanteisiin ja muihin kysymyksiin saa nopeasti, ja ryhmät keräävät yhteen samoista asioista kiinnostuneita opettajia.

Oma esimies suhtautuu sosiaalisen median työkäyttöön kannustavasti ja positiivisesti. Muut työkaverit pitävät  Vaitniemen omin sanoin häntä  “tietysti vähän höyrähtäneenä, mutta on meillä muutamia, jotka käyttävät esim. Facebookin ryhmiä hyödyksi työjuttuihin liittyen (lähinnä verkostoitumiseen). On myös aika monta totaalikieltäytyjää, joiden mielestä sosiaalinen media on vain ajanhukkaa. Eivät kuitenkaan paheksu asiaa suoraan minulle ja ymmärtävät kyllä, että se on nuorille tärkeä juttu.”

Opetuskäytössä suurin haaste on se, että alaikäisten oppilaiden huoltajilta vaaditaan lupa lähes kaikkeen kirjautumiseen. Verkko on täynnä hyviä palveluita ja pohjia, joita ei ikärajoitusten ja lupien vuoksi hyödyntää perusasteella. Toisaalta suljetut, kaupungin tarjoamat palvelut tuntuvat tyhmiltä, koska sosiaalisen median käytön keskeinen piirre on vuorovaikutus myös mahdollisesti tuntemattomien ihmisten kanssa. Opettajista iso osa ei oikein ymmärrä, mikä sosiaalisen median rooli ja valta nyky-yhteiskunnassa on, sanoo Vaitniemi. “Se on maailma, johon täytyy uskaltaa jollain tasolla heittäytyä, että sen hyödyt voi ymmärtää. Nuoret taas roikkuvat eri some-kanavilla jatkuvasti ja tarvitsevat aikuisia, jotka paitsi ohjaavat heitä myös samalla ymmärtävät, miksi joku siellä verkkopiireissä viihtyy.”

Olen Riikka Vaitniemen kanssa samoilla linjoilla, enkä minäkään osaa täysin esimerkiksi erottaa ammatti-identiteettiä ja vapaa-ajan identiteettiä toisistaan. Olen samanlaisena kokonaisena ihmisenä läsnä töissä ja kotona ja samat asiat minua kiinnostavat kellonajasta riippumatta. Tietysti on hyvä vetää esimerkiksi raja siihen, millaisia työasioita vapaa-ajallaan työstää ja kuinka paljon, mutta miksikään totaalikieltäytyjäksi työasioiden suhteen en vapaa-ajalla ala. Facebook on täynnä hyödyllisiä ammatillisia ryhmiä, joista todella tavoittaa monesti sekä tiedon että ihmiset paljon nopeammin kuin mistään muualta. Sosiaalinen media ei toimi vain virka-aikaan ja arkisin.

Avainsanat: , , , ,

”Diginatiivit eivät synny itsestään: huomenna tänään on eilen?”

Maaliskuussa 2014 Tampereen pääkirjastossa järjestetyssä mediakasvatuspäivässä Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskuksen tutkimus- ja kehittämisjohtaja Jyrki J. J. Kasvi kertoi tulevaisuuden osaamistarpeista. Kasvin esityksen nimenä oli Diginatiivit eivät synny itsestään: huomenna tänään on eilen?

Jyrki Kasvi keskittyi esityksessään tietoyhteiskuntaan ja sen tarpeisiin. Esittelen tässä kirjoituksessa niitä asioita, jotka Kasvin liitti tulevaisuuden osaamistarpeisiin. Mitä meidän tulee opettaa tuleville sukupolville, jotta he pärjäävät ja saavat mahdollisuuden elää tasapainoista ja hyvää elämää?

Ihminen muuttuu hitaasti: aivomme ovat edelleen puhetaidon oppimisen tasolla. Ihminen ei ole kehittynyt samaan tahtiin kuin tieto ympärillämme on lisääntynyt. Maailma muuttuu monella tavalla. Tällä hetkellä on meneillään neljä suurta toisiinsa nivoutuvaa muutostrendiä, joihin tieto- ja viestintäteknologia kytkeytyvät:

  • Ilmastonmuutos ja ympäristön kantokyky: päästöjen vähentäminen ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutuminen vievät nopeasti kasvavan osan talouskasvusta.
  • Maailman ikärakenteen muutos: Suomessa  puolet vaaleissa äänioikeuttaan käyttävistä on jo eläkkeellä. Kehittyvissä maissa suuret ikäluokat ovat tulossa työikään.
  • Globalisaatio: globaali verkostoituminen ja riippuvuus. BRIC-maiden nousu Yhdysvaltojen, EU:n ja Japanin rinnalle taloudellisiksi, kulttuurisiksi ja sotilaallisiksi suurvalloiksi.
  • Teknologiat: uudet teknologiat muovaavat yhteiskuntien perusrakenteita. Tieto- ja viestintäteknologia on läpäissyt yhteiskunnan rakenteet.

Digitalisaatio on vasta alkamassa: nyt koulunsa aloittava lapsi on työelämässä vielä 2080. Voimme vain arvailla, millaisessa maailmassa tuolloin eletään. Teknologinen murros kiihtyy edelleen, muutaman kymmenen vuoden päästä maailma näyttää aivan toisenlaiselta kuin nyt. Todennäköisesti tuolloin moni arkipäiväinen asia ja käytössä oleva keksintö on sellainen, jota ei tällä hetkellä osata vielä edes ajatella.

Suomella on paljon oppimishaasteita, sanoo Kasvi. Olemme heikkoja tvt-teknologian hyödyntäjinä. Tietokoneita on paljon, mutta mitä niillä tehdään? Olemme huonoja verkostoitumaan, myös kansainvälistymisessä olemme huonoja. Osaamisessamme ja asenteissamme on puutteita, kuten myös tietotekniikan käyttötaidoissa. Tieto- ja viestintätekninen osaamisemme on heikkoa. Suomi on tällä hetkellä Jyrki Kasvin mukaan digitalisaation alisuoriutuja: 22 vertailumaan joukossa Suomen yritykset ovat sijalla 17, vaikka edellytykset ovat kunnossa. Yhteiskunta, yritykset, kunnat, valtio, ja kansalaiset istuvat käsiensä päällä, eivätkä hyödynnä tekniikkaa. Miksi esimerkiksi brittiläisen M&S-ketjun kannattaa tulla Suomeen – emmekö osaa/halua itse toteuttaa vastaavaa verkkopalvelua?

Jyrki Kasvi käytti luennollaan termiä teknologinen imperatiivi: kaikkien on osattava ja voitava käyttää tieto- ja viestintäteknologiaa kyetäkseen toimimaan yhteiskunnassa. Yhteiskunnan digikuilu muuttuu aktiivisuuskuiluksi. Aktiivisille ihmisille teknologia tarjoaa mahdollisuuksia olla entistä aktiivisempia yhteiskunnan jäseniä, mutta passiivisille ihmisille tämä tarkoittaa mahdollisuutta olla entistä passiivisempia. Digitaalista kulttuuria ei välttämättä huomata: kokonainen sukupolvi ehti Habboon ja IRC:iin ennen kuin sosiaalisen median läsnäoloon havahduttiin. Mikä murros tällä hetkellä on huomaamattamme käynnissä? Nettiyhteys ei ole etuoikeus, vaan perusoikeus, sanoo Kasvi.

Maailma ei ole enää sellainen, että hyppäät suoraan putkeen, jossa ensin käyt koulua, sitten menet töihin ja lopulta jäät eläkkeelle. Maailma on muuttunut ja muutoksen nopeus on huomattavasti suurempi ennen. Teknologisen ja sosiaalisen murroksen tahti vain kiihtyy. Esimerkiksi noin 14 vuotta sitten kehitetyt nettitikut ovat jo poistumassa ja pilvipalvelut ovat korvaamassa ne. Myös ammatit katoavat ja muuttuvat. Niiden tilalle tulee aivan toisenlaisia, jotka vaativat erilaista osaamista. Opiskelu on jatkuvaa, kukaan ei pärjää läpi elämänsä yhdellä tutkinnolla ja ammatilla.

Median murros on jo täällä: Internet on jo syrjäyttänyt TV:n ja suomalaiset viettävät enemmän aikaa netissä kuin television ääressä. Netin käyttö on aktiivista ja osallistavaa, toisin kuin television passiivinen katselu. Lukulaitteet ovat syrjäyttämässä lehdet ja kirjat, ne ovat siirtymässä musiikin perässä nettiin. Tanskalaisista enää kolmannes lukee lehtensä paperilta. Suomessa vastaavaa kehitystä ei ole vielä tapahtunut, pieni kielialueemme on hidastanut tätä. Jyrki Kasvi ennustaa kirjastojen joko katoavan tai muuttuvan mediakeskuksiksi. E-kirjojen lainausehdoista ja -sopimuksista tulee tärkeä asia kirjastojen kannalta.  Tuleeko kulttuurista maksukykyisten etuoikeus, Kasvi kysyi. Pelit ovat olleet jo vuosikymmenen ajan taloudellisesti ja ajankäytöllisesti suurempi kulttuuriala kuin elokuvat. Suomessa tämä näkyy muun muassa siten, että peliala tarvitsee vuosittain 600 uutta työntekijää.

“In the Internet no-one knows you are a dog” Digitaalinen identiteetti on merkittävä asia. Jokainen yksilö on nykyisin massamedia, tuottaessaan omia sisältöjä erilaisiin verkkopalveluihin. Demokratialla tarkoitetaan tässä suhteessa sananvapauden ja yksityisyyden suojan liittoa. Jokaisella on oikeus hankkia tietoa ja ilmaista itseään vapaasti ilman pelkoa. Anonymiteetin ja  demokratian suhdetta on hyvä pohtia: Suomessa kirjattiin perustuslakiin 100 vuotta sitten vahva sananvapaus, koska nimenomaan sensuuri oli aiemmin johtanut poliittisiin levottomuuksin.

Sosiaalinen media on demokratisoinut viestinnän. Joku on aina paikalla kännykkäkamera mukanaan. Sosiaalisen median sosiaalinen pääoma sekä kansalais- ja amatöörijournalismin pelisäännöt ovat kuitenkin vasta kehittymässä, ja tämän vuoksi niiden piirissä esiintyy median epäsosiaalisuutta: nettikiusaaminen, ahdistelu, kuvien ja tekstien väärinkäyttö ovat valitettavan yleisiä ilmiöitä. Suurin osa netin sisällöistä on käyttäjien itsensä ilmaiseksi tuottamaa. Sosiaalinen media on joukkotiedotusväline vapauksineen ja vastuineen, tosin ilman tiedotusopin koulutusta ja kokemusta, ilman vastuuta kantavaa päätoimittajaa ja mediatalon juristia. Journalistin ohjeiden tulee olla tietoyhteiskunnan yleissivistystä ja kaikkien tulee tuntea ja tiedostaa seuraavat asiat:

  • Lähdekritiikki, riippumattomuus ja tietojen varmistaminen (korjausvelvollisuus, vastinemahdollisuus)
  • Lähdesuoja
  • Yksityiselämän suoja (oman ja muiden)
  • Tekijänoikeuksien kunnioittaminen ja suojaaminen
  • Sananvapauden rajoitukset  (kunnian loukkaaminen, kansanryhmää vastaan kiihottaminen, lapsiporno, kopiosuojausteknologia, uskonrauha)
  • Mainonnan etiikka (vrt. muotiblogien pitäjät ja ilmaiset tuotteet)

Kasvi aloitti esityksensä anekdootilla: nykykasvattajat pohtivat miten teinit saadaan pois tietokoneelta. Hänellä itsellään oli aikoinaan sama tilanne kirjojen kanssa: vanhemmat pohtivat huolestuneina, kuinka saada poika irti kirjoista ja vähentämään lukemista. Nyt pohdimme kuinka saamme lapset irti peleistä ja lukemaan enemmän. Lähes päivittäin  lehdissä kirjoitetaan huonontuneista PISA-tuloksista ja lukutaidon romahduksesta.

Luku- ja kirjoitustaito ovat uusien haasteiden edessä. Medialukutaito edellyttää  tietosisällön totuudenmukaisuuden ja riippumattomuuden arviointia ja median vaikutuskeinojen ymmärtämistä. On osattava muodostaa oma objektiivinen todellisuuskäsityksensä asioista. Mediakirjoitustaitoon puolestaan liittyvät edellä mainitut digitaaliset käytöstavat ja journalistin ohjeet. On osattava hahmottaa mediaa säätelevä lainsäädäntö ja julkaisijan vastuut, julkaisulisenssit, tekijänoikeudet, verkkokielen erityispiirteet sekä kuvan, äänen ja tekstin tuottaminen ja yhdistäminen. Aina tämä kaikki ei onnistu alan ammattilaisiltakaan.

Epäsosiaalinen media, kasvottomuus herättää joissakin ihmisissä pimeän puolen. Digitaaliset käytöstavat ja sosiaalinen pääoma ovat hankalia hallittavia. Monet julkisuuden henkilöt ovat joutuneet rajoittamaan tai estämään kommentoinnin sosiaalisessa mediassa. Asymmetrinen kasvoton kommunikointi on psykologisesti vaativaa. Nuoret ovat oppineet digitaalisia käytöstapoja, mutta myös tapoja käyttää sosiaalista mediaa väärin. Samat lait pätevät verkossa, siinä missä muuallakin ja esimerkiksi kunnianloukkaus on kunnianloukkaus myös netissä – ja siitä jää todisteita. Monenlainen kiusaaminen ja seksuaalinen häirintä ovat yleisiä. Ihmiseltä meni konkreettisesti ehkä noin vuorokausi, että hän oppi käyttämään kännykkää lankapuhelimen sijaan. Teknistä osaamista pidempään menee aikaa siihen, että oppii ajattelemaan uudella tavalla: tarvitseeko kännykkään esimerkiksi vastata samalla tavalla aina, kuin lankapuhelimeen?

Tietoyhteiskunnan kansalaistaidot Jyrki Kasvi tiivisti seuraavasti:

  • Tietotekniikan peruskäyttötaidot (osaamisvajetta on kaikissa ikäluokissa)
  • Medialuku- ja kirjoitustaidot (amatöörimedian journalistiset pelisäännöt)
  • Tietoturvataidot (edes tietoturvapalveluiden tietoturvaan ei voi luottaa)
  • Digitaalinen sosiaalinen pääoma (sosiaalinen pääoma pudonnut sosiaalisen median tahdista)
  • Tiedonhallintataidot (infoähky on tietoyhteiskunnan keskeinen työterveysriski)

Missä ja miten tarvittavat uudenlaiset taidot opitaan? Tällä hetkellä ei ainakaan koulussa, sanoo Jyrki Kasvi. Suomi on Euroopan ainoita maita, joissa ICT ei ole pakollinen oppiaine. Edes 10-sormijärjestelmää ei opita koulussa, käyttöosaamisesta tai koodauksesta puhumattakaan. Virossa opetetaan ohjelmointia kaikille peruskouluissa. Lisäksi on myös pohdittava, millä tasolla nykyisin elintärkeät taidot ovat niillä ikäluokilla, jotka ovat koulunsa jo käyneet. Pohdinnoista saadaan päänavaus ja alku mediakasvatuskeskusteluun sekä tarvittavien uudenlaisten  pedagogisten ratkaisujen kehittämiseen.

Avainsanat: , , , , , , ,