Avainsana-arkisto: motivaatio

Moniammatillinen yhteistyö

Moniammatillinen yhteistyö [Isoherranen 2005].

Moniammatillinen yhteistyö perustuu vapaaseen toimijuuteen, avoimeen dialogiin ja kriittiseen reflektioon [Isoherranen 2005]. Työn organisointitapana se muistuttaa tutkivaa oppimista oppimismenetelmänä ja avoimia ympäristöjä oppimisympäristöinä.

Avainsanat: , , , , , , ,

Inkluusio

Eritysopetuksesta ja inkluusio-ajattelusta.

Eritysopetuksesta ja inkluusio-ajattelusta.

Avainsanat: , , , , ,

Voiko syrjäytymistä ehkäistä

Jokainen opetustyötä tekevä on varmasti joutunut kohtaamaan opiskelijoita, joiden opinnot eivät suju odotusten mukaisesti. Tehtävät jäävät palauttamatta, tunneille ei jakseta tulla ja kurssit jäävät suorittamatta. Pahimmillaan opinnot venyvät tai keskeytyvät kokonaan. Opinnoista syrjäytyminen on ilmiö, joka näkyy kaikilla koulutusasteilla ja nykyään entistä enemmän myös korkeakoulutuksen piirissä. Toisen asteen kouluissa ongelman kanssa on painittu jo pitkään ja myös erilaisia tukitoimia ja uusia toimintatapoja on pyritty kehittämään.

Korkeakoulujen perinteinen sivistystehtävä on murentunut samaa tahtia kuin koulutuspaikkojen määrää on kasvatettu. Työmarkkinoiden tarpeet sanelevat pitkälle koulutuksen sisältöjä ja samalla koulutuksen tuloksellisuuuden mittareina on alettu pitää mm. tutkintojen määrää ja valmistumisen nopeutta. Putkitutkintoihin kannustaminen on osittain johtanut siihen, että opintoihin suhtaudutaan aikaisempaa välineellisemmin. Kun tavoitteena on vain työmarkkinoilla tarvittavan pätevyyden saavuttaminen, opinnot muuttuvat suorittamiseksi. Opiskelua ei nähdä oman tai ammatillisen identiteetin kasvun paikkana. Elämä on siis koko ajan jossain muualla ja opinnot jäävät erilliseksi saarekkeeksi tässä virrassa.

Opintojen ohjaus

opintojenohjaus copy

Koulutusinstituutiosta käsin ei voida vaikuttaa kaikkiin syrjäytymisen syihin; opintojen keskeyttämisten taustalla voi olla myös erilaisia henkilökohtaisia syitä, vääriä valintoja ja taloudellisia vaikeuksia. Oppilaitos voi kuitenkin edesauttaa opintoihin kiinnittymistä esim. kehittämällä ohjauspalveluita ja muita toimintatapoja.

Monen nuoren tai nuoren aikuisen tavoittet ovat selkiytymättömiä ja opiskelu saattaa näyttää ylivoimaiselta ja opintojen sisältökin saattaa tuntua vieraalta. Jos opintoja ei koeta merkityksellisksi, tavoitteita on yhä vaikeampi saavuttaa. Tällöin myös osattomuuden kokemukset kasvavat ja vieraantumisen kierre syvenee. Jos opinto-ohjauksella tai vaikkapa terveyspalveluiden muodossa päästään käsiksi näihin tuntemuksiin, ollaan voitettu jo paljon. Tukea olisi oltava tarjolla erityisesti opintojen alussa, mutta myös läpi koko opintopolun.

Osallistavat toimintaympäristöt ja yhteisöllisyys

yhteisö copy

Jos opiskelijan omat tavoitteet, suuntautuminen ja arvostukset ovat ristiriidassa opiskelun sisällön ja muotojen kanssa, opiskelu ei mitenkään voi tuntua mielekkäältä. Oppilaitoksissa pitäisikin pystyä ratkaisemaan yksilöllisten, joustavien opintopolkujen ja laadukkaan ja riittävän monipuolisen opetuksen suhde yleisiin opintotavoitteisiin.

Oppilaitoksen keinot opiskelumotivaation ja jaksamisen tukemisessa löytyvät toimintaympäristön kehittämisessä. Sellainen pedagogiikka, joka mahdollistaa opiskelijan oman osallistumisen mm. opiskelunsa ja oppimisensa rikastuttamiseen, motivoi sekä kasvattaa tyytyväisyyttä ja sitoutuneisuutta. Optimaalisin tilanne opiskelumotivaation kannalta on se, että opiskelija kokee todellakin oppivansa jotain uutta. Opintojen on oltava riittävän vaativia – ei liian helppoja, ei liian vaikeita – vaan sellaisia, että opiskelija kokee työskentelevänsä osaamisensa ylärajoilla.

Opintojen onnistumisen kannalta on tärkeää myös se, miten opiskelija pystyy integroitumaan ja kiinnittymään opiskeluympäristöönsä ja ylipäätään sosiaaliseen yhteisöön. Korkeakoulu/yliopisto-opiskelussa osallistuminen kontaktiopetukseen, itsenäinen lukeminen ja kirjoittaminen sekä vuorovaikutus opettajien ja muiden opiskelijoiden kanssa lisäävät opintoihin kiinnittymistä. Erityisesti yhteisopiskelu näyttää vahvistavan myönteistä asennetta ja oppimisen kokemuksia. Usein suomalaisessa yliopisto-opetuksessa tilanne on kuitenkin se, että opinnot etenevät luento- ja tenttipainotteisesti ilman kiinteää ryhmää ja opiskelusta tulee lähinnä yksinopiskelua ilman kontekteja muihin opiskelijoihin tai opettajiin. Toisen asteen koulutuksessa käytännönläheisyys luo jo itsessään mahdollisuuksia yhteisöllisempiin oppimisentapoihin. Toisaalta vanhoja pedagogisia ratkaisuja ja toimintatapoja, kuten liiallinen opettajajohtoisuus, käytetään edelleen hyvin paljon.

Opiskelutaidot ja asiantuntijaksi kehittyminen

opiskelutaidot

(Akateemiset)opiskelutaidot ovat keskeinen tekijä opintoihin kiinnittymisessä ja syrjäytymisen ehkäisyssä. Korkeakouluissa näiden taitojen opetus keskittyy yleensä opintojen alku- ja loppuvaiheeseen ja erillisille kursseille, vaikka tehokkaampaa olisikin integroida ne sisältöopintoihin. Toisen asteen ammatillinen koulutus tähtää käytännöllisempiin ammatillisiin taitoihin, mutta näkisin, että samantapaisia tehokkaita opiskelutaitoja ja kriittistä ajattelukykyä tarvitaan täälläkin.

Jo opetussuunnittelussa voitaisiin pohtia, millaiset tehtävänannot tukevat opiskelutaitojen kehittymistä. Myös opiskelijat tulisi ottaa mukaan pohtimaan niiden merkitystä. Opettaja voi myös avata antamiensa tehtävien arviointikriteerjä  (läpinäkyvyys) ja suunnata opiskelijoiden huomion tiettyjen taitojen kehittämiseen.

”Yleisesti akateemisilla tekstitaidoilla viitataan lukemiseen, kirjoittamiseen, keskusteluun, kriittiseen ajatteluun ja teknologian hyödyntämiseen. Lisäksi yliopisto-opiskelijoiden akateemisiin tekstitaitoihin liitetään tiedonhalu ja rohkeus osallistua akateemiseen diskurssiin.” (Korkeajännityksiä, s.221) Hyvät akateemiset tekstitaidot mahdollistavat menestymisen opinnoissa, kiinnittymisen opintoihin/yhteisöön sekä asiantuntijaksi kehittymisen. Nykyisessä tietoyhteiskunnassa uudet digitaaliset toimintaympäristöt ovat muuttaneet lukemisen, kirjoittamisen ja vuorovaikutuksen käytänteitä, jolloin myös tieto- ja viestintäteknisten tekstitaitojen hallitseminen on tärkeää.

Viime aikoina on usealla taholla pohdittu sitä, millaisia työelämätaitoja nyt ja tulevaisuudessa pitäisi koulutuksen kautta opettaa ja monesti on päädytty seuraavankaltaisiin taitoihin. ”1) Oppimis- ja innovaatiotaidot: kriittinen ajattelu, ongelmanratkaisu, kommunikaatio, yhteistyö, luovuus ja innovointi; 2) Digitaalinen lukutaito: informaatiolukutaito, medialukutaito ja ICT-taidot; 3) Ura- ja elämänhallintataidot: joustavuus, mukautumiskyky, aloitekyky, itseohjautuvuus, sosiaalinen ja kulttuurienvälinen vuorovaikutus, luotettavuus, johtajuus ja vastuullisuus.” (Korkeajännityksiä, s.271) Näiden taitojen oppimista voidaan tukea erilaisilla pedagogisilla keinoilla ja oppimisympäristöjen suunnittelulla. Samalla ehkäistään opinnoista syrjäymistä.
Tämän kirjoitelman lähteenä olen käyttänyt teosta Korkeajännityksiä (ks. alla) ja sen tärkein anti on ehkä tiivistettävissä seuraavasti. (Korkea)kouluopetuksessa tärkeintä on vaikuttaa opiskelijoiden persoonaan. Tiedot ja taidot unohtuvat tai vanhenevat hyvin nopeasti, mutta asiantuntijaksi kehittymisen kannalta merkittävämpää on koko persoonaan vaikuttava muutos ja identiteettityö. Kun opiskelija pystyy olemaan mukana opinnoissaan koko persoonallaan, oppiminen on motivoivaa ja palkitsevaa, jolloin myös oppimisesta tulee syvempää.

Lähde:

Mäkinen, M., Korhonen, V., Annala, J., Kalli, P., Svärd P. & Värri, V-M. (toim.) (2011). Korkeajännityksiä. Kohti osallisuutta luovaa korkeakoulutusta

Avainsanat: , , , , , , ,

Lahjakkuuden illuusio

Stereotypioista, lahjakkuudesta ja harjoittelusta [Hakkarainen 2002, Renko 2012].

Stereotypioista, lahjakkuudesta ja harjoittelusta [Hakkarainen 2002, Renko 2012].

Avainsanat: , , , , , , ,

Voimaantuminen

k4-ohjaus

Kuva: Voimaantumisen ja motivaation mahdollistaminen (Karvonen 2011)

Avainsanat: , , , , , ,

Huippuelämyksistä

Huippuelämyksistä ja flow-kokemuksista [Hakkarainen 2002, McGonigal 2011].

Huippuelämyksistä ja flow-kokemuksista [Hakkarainen 2002, McGonigal 2011].

Avainsanat: , , , , ,