Avainsana-arkisto: mediakasvatus

Mediakasvatuksesta

Kasvatus mediaympäristöissä [Mustonen 2012].

Kasvatus mediaympäristöissä [Mustonen 2012].

Mainokset
Avainsanat: , , , , , , , ,

Rouva Myrsky ryhmäytyi seminaarissa

Opinpaja Oy:n  toiminta kirjastolaisten mediakasvatuskoulutuspäivässä maaliskuussa 2014.

Rouva Myrsky

Seminaariin oli ilmoittautunut noin 70 henkeä, joista suurin osa oli kirjastolaisia eri puolilta Suomea. Osallistujille oli tehty nimikyltit, mikä helpotti esittäytymistä myöhemmin tehtävissä toiminnallisissa harjoituksissa. Väki jaettiin pöytäryhmiin perhekunnittain Musta Pekka -pelin korteilla. Minä olin koulutuspäivän ajan rouva Myrsky, kapteenin vaimo. Tällä tavalla väki saatiin hyvin sekoitettua, eivätkä entuudestaan toisensa tuntevat päässeet samoihin ryhmiin.  Keskustelujen kannalta tällainen tapa sekoittaa väki oli oikein toimiva ja hauska.

Isossa luentosalissa oli rikottu perinteinen tuolirivien järjestys ja sali oli täynnä pöytäryhmiä.  Pöytäkuntia oli 13, joista  jokaisessa oli 5 osallistujaa. Ihmiset tulivat seminaariin kahvikupit käsissään, saivat nimilappunsa ja uuden identiteettinsä, jonka mukaisissa asetelmissa tutustuttiin muihin perheenjäseniin. Tunnelma oli rento ja iloinen porina täytti pian tilan. Jo tällainen mietitty aloitus ryhmäytti väkeä valmiiksi ja viritti ihmiset tulevaan päivään.

Opinpajan kouluttajat Johanna Järvinen-Taubert ja Päivi Valtonen sirottelivat monia aikuiskoulutukseen sopivia menetelmiä ja työvälineitä koulutuspäivän puheenvuorojen väleihin.  Ryhmiinjaon jälkeen teimme itsellemme pääsyliput seminaariin. Jokainen kirjoitti nopeasti paperille kuka on, mistä innostuu ja miksi on tullut paikalle. Laput kiinnitettiin rintaan ja niiden kanssa lähdettiin tutustumaan muihin osallistujiin. Cocktails-menetelmä toimii hyvin ryhmien lämmittämisessä ja ihmisten tutustuttamisessa.

Kun ilmoittautui seminaariin, piti järjestäjille kertoa etukäteen millaisia odotuksia ja toiveita koulutusta kohtaan on. Hyvien alustusten  lisäksi ihmiset kertoivat haluavansa kuulla muiden kuulumisista ja erilaisista tavoista tehdä samankaltaista työtä. Myös keskusteluja kaivattiin. Osallistujien toiveita oli kuunneltu tarkasti ja tällaiselle vertaistuelle ja -jakamiselle oli jätetty aikaa.

Opinpaja Oy vaikuttaa kiinnostavalta koulutusalan yritykseltä. Kouluttajia tamperelaisessa yrityksessä on seitsemän, joista kaksi oli mukana tämän koulutuspäivässä. Yritys järjestää muun muassa erilaisia aikuiskoulutuksia, pedagogista vientiä, konsultoi koulutukseen ja osaamiseen liittyvissä asioissa ja tekee esimerkiksi erilaisia osaamistarvekartoituksia.

Kolmen alustuksen (kestot: 15 minuuttia, 30 minuuttia, 30 minuuttia) jälkeen Opinpajan kouluttajat käyttivät menetelmää Kasautuva ryhmä:

  • Jokainen pohti ensin itsekseen muutaman minuutin ajan, mitä ajatuksia alustukset herättivät ja löysikö niistä ideoita itselleen poimittavaksi.
  • Seuraavaksi mietittiin samaa pareittain muutaman minuutin ajan. Ensin jaoimme omat ajatuksemme toisillemme, sitten pohdimme heräsikö alustuksista molempia kiinnostavia teemoja.
  • Sitten liityimme yhteen toisen parin kanssa neljän hengen ryhmäksi. Tavoitteena oli tiivistää edellisen parikeskustelun ydin toiselle parille.
  • Lopuksi mietimme yhdessä, nousiko alustajille kysymyksiä.

Kouluttaja selitti, kuinka tällaista menetelmää käyttäen saadaan asioita nousemaan esiin aivan eri tavalla kuin kysymällä suoraan esitysten jälkeen, onko kenelläkään aiheesta kysyttävää. Jos kysytään nopeasti, vain nopeatempoinen henkilö kysyy ja  monien muiden mieliin nousseet asiat jäävät käsittelemättä. Kasautuvan ryhmän -menetelmällä saa monenlaisia asioita keskusteluun. Näin saadaan myös mahdollisimman moni mukaan keskusteluun ja mahdollisimman monet asiat yhdessä käsiteltäviksi.

Ruokatauon jälkeen kuulimme vielä yhden puolen tunnin esityksen. Tämän jälkeen opinpajalaisilla oli oma tunnin mittainen puheenvuoronsa. Sen alkuun he kertoivat kiinnostavan yksityiskohdan, joka on hyvä tiedostaa kun suunnittelee kokonaisten koulutuspäivien sisältöjä. Itse en ole osannut tätä aiemmin ajatella: lounastauon jälkeen on päivän haastavin ajankohta, joten jos on mahdollista laittaa ajankohtaan jotakin aktivoivaa, niin se olisi erittäin hyvä juttu.

Seuraavaksi meille esiteltiin menetelmä nimeltään Stella Polaris. Parin kanssa seistään vastakkain ja lasketaan vuoroluvuin kolmeen (1,2,3), seuraavassa vaiheessa numero 1 korvataan taputuksella, mutta muuten jatketaan entiseen tapaan, hetken kuluttua numero 2 korvataan sorminapsautuksella ja lopulta kaikki numerot on korvattu vuorotellen taputuksella, napsautuksella ja jalanpolkaisulla. Yllättävän vaikea, ihmiset selvästi lämpenivät, aivot virkistyivät ja toiminnallinen hetki päättyi naurunpurskahduksiin ja puheensorinaan.

Tämän jälkeen kokeilimme vielä menetelmää Sisäkkäiset piirit. Se lisää vuorovaikutuksellisuutta. Keskustelimme päivän aiheisiin kuuluvista väittämistä vastakkain kahdessa piirissä. Muutaman minuutin välein piirissä vaihdettiin paikkaa, aina samaan suuntaan, joten keskustelija vaihtui jokaisen väittämän kohdalla.

Toiminnallisten menetelmien jälkeen kuulimme muutamia vinkkejä liittyen aikuisryhmien ohjaamisen taitoihin. Parhaiten esitellyt asiat toimivat useampia kertoja yhteen kokoontuvien ryhmien kanssa, joten aika harvojen kirjastossa käyvien ryhmien kanssa niitä voi aivan suoraan käyttää. Meillä suurin osa ryhmistä on kertaluonteisia kävijöitä, joten esimerkiksi ryhmäyttämistä ei tule juurikaan omassa työssä mietittyä.  Oppimisen taitoihin liittyviä  asioita on kuitenkin hyvä tuntea, niiden merkitys ja vaikuttavuus oppimiseen on suuri:

  • Oppimisen taidot ovat oppimisen edistämistä
  • Ryhmäyttäminen: vuorovaikutuksen lisääminen lisää oppimista huomattavasti! Ei vain ohjaajan ja oppijoiden välistä, vaan myös osallistujien välistä!
  • Aikuisoppijoiden oppimiseen vaikuttavien tekijöiden huomioiminen ohjauksessa. Mikä on aikuiselle tyypillistä? Mitkä ovat hänen haasteensa? Mieti näitä erityisesti  senioreiden kohdalla.
  • Rohkaiseminen ja motivointi. Kuinka paljon opitaan, kuinka paljon uskalletaan kysyä ja paljastaa omasta osaamattomuudesta?
  • Oppimista tukevan ilmapiirin luominen
  • Ryhmän heterogeenisuuden huomioiminen

Vertaisohjaamista kannattaa hyödyntää heterogeenisilla kursseilla, joilla osa oppijoista on edistyneempiä kuin toiset. Yleensä tämä hyödyttää myös opettavaa osapuolta, joka joutuu opettaessaan käsittelemään asiaa monelta kannalta ja sanoittamaan sitä toiselle ja itselleen. Se lisää opettavan osapuolen oppimista ja auttaa muistamaan asioita. Myös eriyttämistä voi käyttää heterogeenisten ryhmien kanssa, kurssilla voi olla tarjolla esimerkiksi eritasoisia tehtäviä ja harjoituksia.

Ryhmäyttämisestä ja sen merkityksestä oppimiselle puhuttiin tarkemmin:

Mitä ryhmäyttäminen on?

  • Ryhmän jäsenet tutustutetaan toisiinsa
  • Ryhmän jäseniä autetaan työskentelemään yhdessä
  • Ryhmien välille jäsenten välille syntyy avoin ja luottamuksellinen suhde
  • Jäsenten välillä turvallisuuden tunne

Miksi ryhmäyttää?

  • Opiskeluun sitoutuminen ja motivaatio
  • Edistää ryhmän avointa ajatusten vaihtoa ja vuorovaikutusta
  • Edistää oppimista
  • Luo edellytyksiä vertausohjaukselle

Miten ryhmäyttää?

  • Ei yhtä ainoaa menetelmää
  • Erilaiset tutustumistehtävät
  • Tavat, jotka lisäävät vuorovaikutusta ja keskustelua
  • Tavat, jotka lisäävät positiivista ilmapiiriä

-> kaikki edellä mainitut keinot vaikuttavat positiivisesti oppimiseen.

Mahdollisia menetelmiä on paljon, esimerkiksi mainittiin äänestys, pariporina ja nämä koulutuspäivän aikana käytetyt menetelmät.

Olennaista  ryhmäyttämisessä on:

  • Tutustuttaminen
  • Vuorovaikutuksen aikaansaaminen
  • Ohjaajan oma asenne

Moni koulutuspäivään osallistuva vetää erilaisia aikuisten kursseja tietotoreilla tai kirjastoissa. Joku toi keskusteluun hauskan ongelman: joukko iäkkäämpiä kurssilaisia on niin ryhmäytyneitä ja hyvin viihtyviä, että haluavat tulla samalla omalla porukallaan jo suorittamilleen kursseille yhä uudestaan. Tämä on tietenkin hankalaa, sillä kaikki halukkaat osallistujat ja uudet tulokkaat eivät mahdu mukaan. Ratkaisuksi keskustelussa ehdotettiin sitä, että tällaiselle ryhmälle annettaisiin oma aika kurssitella keskenään, koska kurssi ei heillä selvästikään palvele oppimisen funktiota, vaan tarpeet ovat pikemminkin sosiaalisia.

Avainsanat: , , , , ,

”Diginatiivit eivät synny itsestään: huomenna tänään on eilen?”

Maaliskuussa 2014 Tampereen pääkirjastossa järjestetyssä mediakasvatuspäivässä Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskuksen tutkimus- ja kehittämisjohtaja Jyrki J. J. Kasvi kertoi tulevaisuuden osaamistarpeista. Kasvin esityksen nimenä oli Diginatiivit eivät synny itsestään: huomenna tänään on eilen?

Jyrki Kasvi keskittyi esityksessään tietoyhteiskuntaan ja sen tarpeisiin. Esittelen tässä kirjoituksessa niitä asioita, jotka Kasvin liitti tulevaisuuden osaamistarpeisiin. Mitä meidän tulee opettaa tuleville sukupolville, jotta he pärjäävät ja saavat mahdollisuuden elää tasapainoista ja hyvää elämää?

Ihminen muuttuu hitaasti: aivomme ovat edelleen puhetaidon oppimisen tasolla. Ihminen ei ole kehittynyt samaan tahtiin kuin tieto ympärillämme on lisääntynyt. Maailma muuttuu monella tavalla. Tällä hetkellä on meneillään neljä suurta toisiinsa nivoutuvaa muutostrendiä, joihin tieto- ja viestintäteknologia kytkeytyvät:

  • Ilmastonmuutos ja ympäristön kantokyky: päästöjen vähentäminen ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutuminen vievät nopeasti kasvavan osan talouskasvusta.
  • Maailman ikärakenteen muutos: Suomessa  puolet vaaleissa äänioikeuttaan käyttävistä on jo eläkkeellä. Kehittyvissä maissa suuret ikäluokat ovat tulossa työikään.
  • Globalisaatio: globaali verkostoituminen ja riippuvuus. BRIC-maiden nousu Yhdysvaltojen, EU:n ja Japanin rinnalle taloudellisiksi, kulttuurisiksi ja sotilaallisiksi suurvalloiksi.
  • Teknologiat: uudet teknologiat muovaavat yhteiskuntien perusrakenteita. Tieto- ja viestintäteknologia on läpäissyt yhteiskunnan rakenteet.

Digitalisaatio on vasta alkamassa: nyt koulunsa aloittava lapsi on työelämässä vielä 2080. Voimme vain arvailla, millaisessa maailmassa tuolloin eletään. Teknologinen murros kiihtyy edelleen, muutaman kymmenen vuoden päästä maailma näyttää aivan toisenlaiselta kuin nyt. Todennäköisesti tuolloin moni arkipäiväinen asia ja käytössä oleva keksintö on sellainen, jota ei tällä hetkellä osata vielä edes ajatella.

Suomella on paljon oppimishaasteita, sanoo Kasvi. Olemme heikkoja tvt-teknologian hyödyntäjinä. Tietokoneita on paljon, mutta mitä niillä tehdään? Olemme huonoja verkostoitumaan, myös kansainvälistymisessä olemme huonoja. Osaamisessamme ja asenteissamme on puutteita, kuten myös tietotekniikan käyttötaidoissa. Tieto- ja viestintätekninen osaamisemme on heikkoa. Suomi on tällä hetkellä Jyrki Kasvin mukaan digitalisaation alisuoriutuja: 22 vertailumaan joukossa Suomen yritykset ovat sijalla 17, vaikka edellytykset ovat kunnossa. Yhteiskunta, yritykset, kunnat, valtio, ja kansalaiset istuvat käsiensä päällä, eivätkä hyödynnä tekniikkaa. Miksi esimerkiksi brittiläisen M&S-ketjun kannattaa tulla Suomeen – emmekö osaa/halua itse toteuttaa vastaavaa verkkopalvelua?

Jyrki Kasvi käytti luennollaan termiä teknologinen imperatiivi: kaikkien on osattava ja voitava käyttää tieto- ja viestintäteknologiaa kyetäkseen toimimaan yhteiskunnassa. Yhteiskunnan digikuilu muuttuu aktiivisuuskuiluksi. Aktiivisille ihmisille teknologia tarjoaa mahdollisuuksia olla entistä aktiivisempia yhteiskunnan jäseniä, mutta passiivisille ihmisille tämä tarkoittaa mahdollisuutta olla entistä passiivisempia. Digitaalista kulttuuria ei välttämättä huomata: kokonainen sukupolvi ehti Habboon ja IRC:iin ennen kuin sosiaalisen median läsnäoloon havahduttiin. Mikä murros tällä hetkellä on huomaamattamme käynnissä? Nettiyhteys ei ole etuoikeus, vaan perusoikeus, sanoo Kasvi.

Maailma ei ole enää sellainen, että hyppäät suoraan putkeen, jossa ensin käyt koulua, sitten menet töihin ja lopulta jäät eläkkeelle. Maailma on muuttunut ja muutoksen nopeus on huomattavasti suurempi ennen. Teknologisen ja sosiaalisen murroksen tahti vain kiihtyy. Esimerkiksi noin 14 vuotta sitten kehitetyt nettitikut ovat jo poistumassa ja pilvipalvelut ovat korvaamassa ne. Myös ammatit katoavat ja muuttuvat. Niiden tilalle tulee aivan toisenlaisia, jotka vaativat erilaista osaamista. Opiskelu on jatkuvaa, kukaan ei pärjää läpi elämänsä yhdellä tutkinnolla ja ammatilla.

Median murros on jo täällä: Internet on jo syrjäyttänyt TV:n ja suomalaiset viettävät enemmän aikaa netissä kuin television ääressä. Netin käyttö on aktiivista ja osallistavaa, toisin kuin television passiivinen katselu. Lukulaitteet ovat syrjäyttämässä lehdet ja kirjat, ne ovat siirtymässä musiikin perässä nettiin. Tanskalaisista enää kolmannes lukee lehtensä paperilta. Suomessa vastaavaa kehitystä ei ole vielä tapahtunut, pieni kielialueemme on hidastanut tätä. Jyrki Kasvi ennustaa kirjastojen joko katoavan tai muuttuvan mediakeskuksiksi. E-kirjojen lainausehdoista ja -sopimuksista tulee tärkeä asia kirjastojen kannalta.  Tuleeko kulttuurista maksukykyisten etuoikeus, Kasvi kysyi. Pelit ovat olleet jo vuosikymmenen ajan taloudellisesti ja ajankäytöllisesti suurempi kulttuuriala kuin elokuvat. Suomessa tämä näkyy muun muassa siten, että peliala tarvitsee vuosittain 600 uutta työntekijää.

“In the Internet no-one knows you are a dog” Digitaalinen identiteetti on merkittävä asia. Jokainen yksilö on nykyisin massamedia, tuottaessaan omia sisältöjä erilaisiin verkkopalveluihin. Demokratialla tarkoitetaan tässä suhteessa sananvapauden ja yksityisyyden suojan liittoa. Jokaisella on oikeus hankkia tietoa ja ilmaista itseään vapaasti ilman pelkoa. Anonymiteetin ja  demokratian suhdetta on hyvä pohtia: Suomessa kirjattiin perustuslakiin 100 vuotta sitten vahva sananvapaus, koska nimenomaan sensuuri oli aiemmin johtanut poliittisiin levottomuuksin.

Sosiaalinen media on demokratisoinut viestinnän. Joku on aina paikalla kännykkäkamera mukanaan. Sosiaalisen median sosiaalinen pääoma sekä kansalais- ja amatöörijournalismin pelisäännöt ovat kuitenkin vasta kehittymässä, ja tämän vuoksi niiden piirissä esiintyy median epäsosiaalisuutta: nettikiusaaminen, ahdistelu, kuvien ja tekstien väärinkäyttö ovat valitettavan yleisiä ilmiöitä. Suurin osa netin sisällöistä on käyttäjien itsensä ilmaiseksi tuottamaa. Sosiaalinen media on joukkotiedotusväline vapauksineen ja vastuineen, tosin ilman tiedotusopin koulutusta ja kokemusta, ilman vastuuta kantavaa päätoimittajaa ja mediatalon juristia. Journalistin ohjeiden tulee olla tietoyhteiskunnan yleissivistystä ja kaikkien tulee tuntea ja tiedostaa seuraavat asiat:

  • Lähdekritiikki, riippumattomuus ja tietojen varmistaminen (korjausvelvollisuus, vastinemahdollisuus)
  • Lähdesuoja
  • Yksityiselämän suoja (oman ja muiden)
  • Tekijänoikeuksien kunnioittaminen ja suojaaminen
  • Sananvapauden rajoitukset  (kunnian loukkaaminen, kansanryhmää vastaan kiihottaminen, lapsiporno, kopiosuojausteknologia, uskonrauha)
  • Mainonnan etiikka (vrt. muotiblogien pitäjät ja ilmaiset tuotteet)

Kasvi aloitti esityksensä anekdootilla: nykykasvattajat pohtivat miten teinit saadaan pois tietokoneelta. Hänellä itsellään oli aikoinaan sama tilanne kirjojen kanssa: vanhemmat pohtivat huolestuneina, kuinka saada poika irti kirjoista ja vähentämään lukemista. Nyt pohdimme kuinka saamme lapset irti peleistä ja lukemaan enemmän. Lähes päivittäin  lehdissä kirjoitetaan huonontuneista PISA-tuloksista ja lukutaidon romahduksesta.

Luku- ja kirjoitustaito ovat uusien haasteiden edessä. Medialukutaito edellyttää  tietosisällön totuudenmukaisuuden ja riippumattomuuden arviointia ja median vaikutuskeinojen ymmärtämistä. On osattava muodostaa oma objektiivinen todellisuuskäsityksensä asioista. Mediakirjoitustaitoon puolestaan liittyvät edellä mainitut digitaaliset käytöstavat ja journalistin ohjeet. On osattava hahmottaa mediaa säätelevä lainsäädäntö ja julkaisijan vastuut, julkaisulisenssit, tekijänoikeudet, verkkokielen erityispiirteet sekä kuvan, äänen ja tekstin tuottaminen ja yhdistäminen. Aina tämä kaikki ei onnistu alan ammattilaisiltakaan.

Epäsosiaalinen media, kasvottomuus herättää joissakin ihmisissä pimeän puolen. Digitaaliset käytöstavat ja sosiaalinen pääoma ovat hankalia hallittavia. Monet julkisuuden henkilöt ovat joutuneet rajoittamaan tai estämään kommentoinnin sosiaalisessa mediassa. Asymmetrinen kasvoton kommunikointi on psykologisesti vaativaa. Nuoret ovat oppineet digitaalisia käytöstapoja, mutta myös tapoja käyttää sosiaalista mediaa väärin. Samat lait pätevät verkossa, siinä missä muuallakin ja esimerkiksi kunnianloukkaus on kunnianloukkaus myös netissä – ja siitä jää todisteita. Monenlainen kiusaaminen ja seksuaalinen häirintä ovat yleisiä. Ihmiseltä meni konkreettisesti ehkä noin vuorokausi, että hän oppi käyttämään kännykkää lankapuhelimen sijaan. Teknistä osaamista pidempään menee aikaa siihen, että oppii ajattelemaan uudella tavalla: tarvitseeko kännykkään esimerkiksi vastata samalla tavalla aina, kuin lankapuhelimeen?

Tietoyhteiskunnan kansalaistaidot Jyrki Kasvi tiivisti seuraavasti:

  • Tietotekniikan peruskäyttötaidot (osaamisvajetta on kaikissa ikäluokissa)
  • Medialuku- ja kirjoitustaidot (amatöörimedian journalistiset pelisäännöt)
  • Tietoturvataidot (edes tietoturvapalveluiden tietoturvaan ei voi luottaa)
  • Digitaalinen sosiaalinen pääoma (sosiaalinen pääoma pudonnut sosiaalisen median tahdista)
  • Tiedonhallintataidot (infoähky on tietoyhteiskunnan keskeinen työterveysriski)

Missä ja miten tarvittavat uudenlaiset taidot opitaan? Tällä hetkellä ei ainakaan koulussa, sanoo Jyrki Kasvi. Suomi on Euroopan ainoita maita, joissa ICT ei ole pakollinen oppiaine. Edes 10-sormijärjestelmää ei opita koulussa, käyttöosaamisesta tai koodauksesta puhumattakaan. Virossa opetetaan ohjelmointia kaikille peruskouluissa. Lisäksi on myös pohdittava, millä tasolla nykyisin elintärkeät taidot ovat niillä ikäluokilla, jotka ovat koulunsa jo käyneet. Pohdinnoista saadaan päänavaus ja alku mediakasvatuskeskusteluun sekä tarvittavien uudenlaisten  pedagogisten ratkaisujen kehittämiseen.

Avainsanat: , , , , , , ,