Aihearkisto: käytäntö

Rouva Myrsky ryhmäytyi seminaarissa

Opinpaja Oy:n  toiminta kirjastolaisten mediakasvatuskoulutuspäivässä maaliskuussa 2014.

Rouva Myrsky

Seminaariin oli ilmoittautunut noin 70 henkeä, joista suurin osa oli kirjastolaisia eri puolilta Suomea. Osallistujille oli tehty nimikyltit, mikä helpotti esittäytymistä myöhemmin tehtävissä toiminnallisissa harjoituksissa. Väki jaettiin pöytäryhmiin perhekunnittain Musta Pekka -pelin korteilla. Minä olin koulutuspäivän ajan rouva Myrsky, kapteenin vaimo. Tällä tavalla väki saatiin hyvin sekoitettua, eivätkä entuudestaan toisensa tuntevat päässeet samoihin ryhmiin.  Keskustelujen kannalta tällainen tapa sekoittaa väki oli oikein toimiva ja hauska.

Isossa luentosalissa oli rikottu perinteinen tuolirivien järjestys ja sali oli täynnä pöytäryhmiä.  Pöytäkuntia oli 13, joista  jokaisessa oli 5 osallistujaa. Ihmiset tulivat seminaariin kahvikupit käsissään, saivat nimilappunsa ja uuden identiteettinsä, jonka mukaisissa asetelmissa tutustuttiin muihin perheenjäseniin. Tunnelma oli rento ja iloinen porina täytti pian tilan. Jo tällainen mietitty aloitus ryhmäytti väkeä valmiiksi ja viritti ihmiset tulevaan päivään.

Opinpajan kouluttajat Johanna Järvinen-Taubert ja Päivi Valtonen sirottelivat monia aikuiskoulutukseen sopivia menetelmiä ja työvälineitä koulutuspäivän puheenvuorojen väleihin.  Ryhmiinjaon jälkeen teimme itsellemme pääsyliput seminaariin. Jokainen kirjoitti nopeasti paperille kuka on, mistä innostuu ja miksi on tullut paikalle. Laput kiinnitettiin rintaan ja niiden kanssa lähdettiin tutustumaan muihin osallistujiin. Cocktails-menetelmä toimii hyvin ryhmien lämmittämisessä ja ihmisten tutustuttamisessa.

Kun ilmoittautui seminaariin, piti järjestäjille kertoa etukäteen millaisia odotuksia ja toiveita koulutusta kohtaan on. Hyvien alustusten  lisäksi ihmiset kertoivat haluavansa kuulla muiden kuulumisista ja erilaisista tavoista tehdä samankaltaista työtä. Myös keskusteluja kaivattiin. Osallistujien toiveita oli kuunneltu tarkasti ja tällaiselle vertaistuelle ja -jakamiselle oli jätetty aikaa.

Opinpaja Oy vaikuttaa kiinnostavalta koulutusalan yritykseltä. Kouluttajia tamperelaisessa yrityksessä on seitsemän, joista kaksi oli mukana tämän koulutuspäivässä. Yritys järjestää muun muassa erilaisia aikuiskoulutuksia, pedagogista vientiä, konsultoi koulutukseen ja osaamiseen liittyvissä asioissa ja tekee esimerkiksi erilaisia osaamistarvekartoituksia.

Kolmen alustuksen (kestot: 15 minuuttia, 30 minuuttia, 30 minuuttia) jälkeen Opinpajan kouluttajat käyttivät menetelmää Kasautuva ryhmä:

  • Jokainen pohti ensin itsekseen muutaman minuutin ajan, mitä ajatuksia alustukset herättivät ja löysikö niistä ideoita itselleen poimittavaksi.
  • Seuraavaksi mietittiin samaa pareittain muutaman minuutin ajan. Ensin jaoimme omat ajatuksemme toisillemme, sitten pohdimme heräsikö alustuksista molempia kiinnostavia teemoja.
  • Sitten liityimme yhteen toisen parin kanssa neljän hengen ryhmäksi. Tavoitteena oli tiivistää edellisen parikeskustelun ydin toiselle parille.
  • Lopuksi mietimme yhdessä, nousiko alustajille kysymyksiä.

Kouluttaja selitti, kuinka tällaista menetelmää käyttäen saadaan asioita nousemaan esiin aivan eri tavalla kuin kysymällä suoraan esitysten jälkeen, onko kenelläkään aiheesta kysyttävää. Jos kysytään nopeasti, vain nopeatempoinen henkilö kysyy ja  monien muiden mieliin nousseet asiat jäävät käsittelemättä. Kasautuvan ryhmän -menetelmällä saa monenlaisia asioita keskusteluun. Näin saadaan myös mahdollisimman moni mukaan keskusteluun ja mahdollisimman monet asiat yhdessä käsiteltäviksi.

Ruokatauon jälkeen kuulimme vielä yhden puolen tunnin esityksen. Tämän jälkeen opinpajalaisilla oli oma tunnin mittainen puheenvuoronsa. Sen alkuun he kertoivat kiinnostavan yksityiskohdan, joka on hyvä tiedostaa kun suunnittelee kokonaisten koulutuspäivien sisältöjä. Itse en ole osannut tätä aiemmin ajatella: lounastauon jälkeen on päivän haastavin ajankohta, joten jos on mahdollista laittaa ajankohtaan jotakin aktivoivaa, niin se olisi erittäin hyvä juttu.

Seuraavaksi meille esiteltiin menetelmä nimeltään Stella Polaris. Parin kanssa seistään vastakkain ja lasketaan vuoroluvuin kolmeen (1,2,3), seuraavassa vaiheessa numero 1 korvataan taputuksella, mutta muuten jatketaan entiseen tapaan, hetken kuluttua numero 2 korvataan sorminapsautuksella ja lopulta kaikki numerot on korvattu vuorotellen taputuksella, napsautuksella ja jalanpolkaisulla. Yllättävän vaikea, ihmiset selvästi lämpenivät, aivot virkistyivät ja toiminnallinen hetki päättyi naurunpurskahduksiin ja puheensorinaan.

Tämän jälkeen kokeilimme vielä menetelmää Sisäkkäiset piirit. Se lisää vuorovaikutuksellisuutta. Keskustelimme päivän aiheisiin kuuluvista väittämistä vastakkain kahdessa piirissä. Muutaman minuutin välein piirissä vaihdettiin paikkaa, aina samaan suuntaan, joten keskustelija vaihtui jokaisen väittämän kohdalla.

Toiminnallisten menetelmien jälkeen kuulimme muutamia vinkkejä liittyen aikuisryhmien ohjaamisen taitoihin. Parhaiten esitellyt asiat toimivat useampia kertoja yhteen kokoontuvien ryhmien kanssa, joten aika harvojen kirjastossa käyvien ryhmien kanssa niitä voi aivan suoraan käyttää. Meillä suurin osa ryhmistä on kertaluonteisia kävijöitä, joten esimerkiksi ryhmäyttämistä ei tule juurikaan omassa työssä mietittyä.  Oppimisen taitoihin liittyviä  asioita on kuitenkin hyvä tuntea, niiden merkitys ja vaikuttavuus oppimiseen on suuri:

  • Oppimisen taidot ovat oppimisen edistämistä
  • Ryhmäyttäminen: vuorovaikutuksen lisääminen lisää oppimista huomattavasti! Ei vain ohjaajan ja oppijoiden välistä, vaan myös osallistujien välistä!
  • Aikuisoppijoiden oppimiseen vaikuttavien tekijöiden huomioiminen ohjauksessa. Mikä on aikuiselle tyypillistä? Mitkä ovat hänen haasteensa? Mieti näitä erityisesti  senioreiden kohdalla.
  • Rohkaiseminen ja motivointi. Kuinka paljon opitaan, kuinka paljon uskalletaan kysyä ja paljastaa omasta osaamattomuudesta?
  • Oppimista tukevan ilmapiirin luominen
  • Ryhmän heterogeenisuuden huomioiminen

Vertaisohjaamista kannattaa hyödyntää heterogeenisilla kursseilla, joilla osa oppijoista on edistyneempiä kuin toiset. Yleensä tämä hyödyttää myös opettavaa osapuolta, joka joutuu opettaessaan käsittelemään asiaa monelta kannalta ja sanoittamaan sitä toiselle ja itselleen. Se lisää opettavan osapuolen oppimista ja auttaa muistamaan asioita. Myös eriyttämistä voi käyttää heterogeenisten ryhmien kanssa, kurssilla voi olla tarjolla esimerkiksi eritasoisia tehtäviä ja harjoituksia.

Ryhmäyttämisestä ja sen merkityksestä oppimiselle puhuttiin tarkemmin:

Mitä ryhmäyttäminen on?

  • Ryhmän jäsenet tutustutetaan toisiinsa
  • Ryhmän jäseniä autetaan työskentelemään yhdessä
  • Ryhmien välille jäsenten välille syntyy avoin ja luottamuksellinen suhde
  • Jäsenten välillä turvallisuuden tunne

Miksi ryhmäyttää?

  • Opiskeluun sitoutuminen ja motivaatio
  • Edistää ryhmän avointa ajatusten vaihtoa ja vuorovaikutusta
  • Edistää oppimista
  • Luo edellytyksiä vertausohjaukselle

Miten ryhmäyttää?

  • Ei yhtä ainoaa menetelmää
  • Erilaiset tutustumistehtävät
  • Tavat, jotka lisäävät vuorovaikutusta ja keskustelua
  • Tavat, jotka lisäävät positiivista ilmapiiriä

-> kaikki edellä mainitut keinot vaikuttavat positiivisesti oppimiseen.

Mahdollisia menetelmiä on paljon, esimerkiksi mainittiin äänestys, pariporina ja nämä koulutuspäivän aikana käytetyt menetelmät.

Olennaista  ryhmäyttämisessä on:

  • Tutustuttaminen
  • Vuorovaikutuksen aikaansaaminen
  • Ohjaajan oma asenne

Moni koulutuspäivään osallistuva vetää erilaisia aikuisten kursseja tietotoreilla tai kirjastoissa. Joku toi keskusteluun hauskan ongelman: joukko iäkkäämpiä kurssilaisia on niin ryhmäytyneitä ja hyvin viihtyviä, että haluavat tulla samalla omalla porukallaan jo suorittamilleen kursseille yhä uudestaan. Tämä on tietenkin hankalaa, sillä kaikki halukkaat osallistujat ja uudet tulokkaat eivät mahdu mukaan. Ratkaisuksi keskustelussa ehdotettiin sitä, että tällaiselle ryhmälle annettaisiin oma aika kurssitella keskenään, koska kurssi ei heillä selvästikään palvele oppimisen funktiota, vaan tarpeet ovat pikemminkin sosiaalisia.

Mainokset
Avainsanat: , , , , ,

Tiedonhankinnan opetus käytännössä

(Teksti on julkaistu aiemmin Kirjasto-lehden numerossa 3/2013,  KirjastoPRO-liitteessä)

Kuva Flickr, Enokson: Comfortable computing https://secure.flickr.com/photos/vblibrary/8465390293/

Kuva Flickr, Enokson: Comfortable computing
https://secure.flickr.com/photos/vblibrary/8465390293/

Toisen asteen oppilaitosten opiskelijoiden tiedonhankintataidot vaihtelevat suuresti. Millaista yhteistyötä kirjastot ja koulut tekevät tiedonhankinnan koulutuksessa?

– Vaikka Tampereella suurin osa oppilaista on käynyt ala- ja yläkoulussa kirjaston
opetuksissa, niin kysyttäessä kukaan ei muista käyneensä koskaan luokan kanssa kirjastossa
ja käyttäneensä PIKI-verkkokirjastoa, kertoo Satu Virtanen Tampereen seudun ammattiopiston
Hepolamminkadun kirjastosta.

Samaa sanoo Ylöjärven uuden koulutuskeskus Valon informaatikko Heidi Hongisto. – Osa opiskelijoista ei ole käyttänyt lainkaan kirjastoa, joten ensimmäisellä käynnillä on lähdettävä ihan alusta. On kerrattava lainaaminen, palauttaminen, varausten tekeminen, kaikki perusasiat. Perusasioiden kertaaminen vie aikaa tiedonhankinnan opetukselta.

Valossa opiskelee saman katon alla kymppiluokkalaisia, lukiolaisia, ammattiopistolaisia, aikuisopiskelijoita ja yrittäjyyden opiskelijoita. Myös työväenopisto käyttää tiloja. Valoisan aulan yhteydessä sijaitseva kirjasto on keskellä 1 000 opiskelijalle mitoitettua koulua.

– Ensimmäisenä syksynä Valon kirjastossa kävivät kaikki lukioryhmät, joissa oli yhteensä 250 opiskelijaa ja ammatilliselta puolelta noin 100 opiskelijaa. Tänä syksynä on tarkoitus pitää 300 uudelle opiskelijalle lyhyt kirjastonkäytön opastus, suunnittelee Heidi Hongisto.

Myös opettajille on tarkoitus järjestää omia opastuksia. Vartin mittainen perehdytys ei vie Hongistolta enää valmisteluaikaa. Varsinaiset oppiaineiden tarpeisiin räätälöidyt tiedonhankinnan opetukset sen sijaan vaativat enemmän työtä. Ne ovat kuitenkin erityisen antoisia ja mukavia pitää. Päästään tiedonhaun ja oppimisen ytimeen: syvennytään verkkokirjaston käyttöön, oppiaineiden tarpeisiin suunniteltuun tiedonhankintaan, yleiseen verkkotiedonhakuun, lähdekritiikkiin ja lähdemerkintöjen opettamiseen.

Opettajissa on eroja

Myös Hervannassa sijaitsevassa Hepolamminkadun kirjastossa kaikki aloittavat ryhmät käyvät lyhyessä perehdytyksessä, mutta tiedonhankinnan opetukseen tullaan äidinkielen tunneilla. Äidinkielen opettajat ovatkin edelleen tärkeimpiä yhteistyökumppaneita.

– On opettajasta kiinni, ketkä tulevat. Osa on aktiivisia, mutta toiset jättävät tulematta, Virtanen kertoo.  Ammatillisissa kouluissa kirjastoasioihin perehdytään yleensä ATTO (ammattitaitoa täydentävät tutkinnon osat) – opettajien tunneilla, vaikka kirjastot mielellään ottaisivat opetuskäynneille myös ammattiaineiden opettajia.

Valon ja Hepolamminkadun kirjastojen kaltaisissa oppilaitoskirjastoissa on yleensä yksi vakituinen informaatikko, joka valmistelee ja vetää ryhmäkäynnit asiakaspalvelun ja muun työn ohessa. Hongisto pohtii tehostavansa toimintaa suunnittelemalla itseopiskelumateriaaleja, joita voitaisiin käyttää opettajan kanssa silloin, kun informaatikko ei ehdi ottaa ryhmää itse vastaan.

– Parasta palautetta on se, kun tunnin alussa tylsistyneen näköinen luokan kovis alkaa kysellä tiedonhausta ja näkee, kuinka oppilaat keskittyvät tunnilla annettuihin tehtäviin, Satu Virtanen sanoo.

Kirjaston ja koulun sijainnilla on merkitystä. Yhteistyötä helpottaa se, että ollaan saman katon alla. Yhteiset ruokailu- ja taukotilat on todettu sekä Ylöjärvellä että Hervannassa toimiviksi yhteydenpitopaikoiksi. Aluksi Hongisto pyrki ajoittamaan oman ruokatuntinsa koulun ruokailuaikojen ulkopuolelle, koska pidemmällä lounastauolla oppilailla on aikaa käydä kirjastossa. Se ei kuitenkaan ollut hyvä juttu, sillä opettajia ei nähnyt välttämättä lainkaan työpäivän aikana.

Jyväskylän suunnitelma

Vuonna 2011 valmistuneessa Jyväskylän Tule tule hyvä tieto -suunnitelmassa asioita on pohdittu erityisen monesta näkökulmasta. Opettajille suunnatun kyselyn seurauksena paljastui, että lukio-opettajat kaipaavat tiedonhallintataitojensa päivitystä. Jyväskylässä toisen asteen oppilaitoksissa ei ole omia kirjastoja, joten yhteistyö koulun ulkopuolelle on välttämätöntä, jos tiedonhallinnan opetusta halutaan kehittää.

Alueen kirjastot puolestaan halusivat kehittää keskinäistä yhteistyötään. Yliopistosta, ammattikorkeakoulusta ja kaupunginkirjastosta koottu työryhmä suunnitteli ja toteutti lukio-opettajille tarkoitetun koulutuksen, jossa jokainen opettaja sai yleisesittelyn lisäksi tietoa oman aineensa hyödyllisistä lähteistä ja aineistoista. Palaute koulutuksesta on myönteistä: siitä toivotaan pysyvää käytäntöä. Haastavinta koulutuksen toteuttamisessa oli kirjastolaisten aikataulujen sovittaminen koulun arkeen.

Tiedonhaun koulutus innosti eri aineiden opettajia tuomaan luokkansa kirjastoon. Työssä mukana ollut kaupunginkirjaston informaatikko Mari Vuorinen kertoo, että Jyväskylässä muutamat opettajat tuovat säännöllisesti lukion ensimmäisen vuoden oppilaat kirjastokäynnille, mutta mitään yhtenäistä käytäntöä kouluilla ei ole.
– Olemme pitäneet jo useampana vuotena lukion ensimmäisen vuoden opiskelijoille dekkariaiheisen tiedonhaun opetuksen ja vinkanneet samalla ryhmälle jännityskirjallisuutta ja aiheeseen liittyviä tietokirjoja. Oppilaille on annettu äidinkielen kurssilla tehtäväksi lukea jokin jännityskirja ja tehdä tutkielma kyseisestä kirjailijasta, kertoo Mari Vuorinen.

– Vinkkaamisen yhdistäminen tiedonhaun opetukseen on toiminut meillä hyvin. Suuri ryhmäkoko ja tiukka aikataulu ovat haasteena, mutta vinkkaustilanne yleensä rauhoittaa porukan ja saa aikaan hyvää keskustelua.

Lukiokoulutuksen arvioinnissa kysyttiin vuonna 2012, mitä lukiossa ei opetettu riittävästi. Yleisimmäksi vastaukseksi nousivat tiedonhaku ja tietotekniikka. Tähän kannattaa kaikissa kirjastoissa panostaa.

Tampereen nelivuotinen Tieto haltuun -projekti päättyi vuodenvaihteessa, eikä siinä työskennelleen informaatikon virkaa koulujen toiveista huolimatta vakinaistettu. Paikalliset opettajat ymmärsivät hankkeen myötä asian tärkeyden, mutta onko yleisellä kirjastolla rahkeita ottaa kokonaan oppilaitoksille omistautuneen informaatikon töitä harteilleen? Opettajien havahtumisen lisäksi sisarhanke AVOKIn avulla saatiin moneen oppilaitokseen avoin oppimisympäristö ja kirjastokokoelmia. Kuinka ne voivat, jos niitä ei ole aikaa hoitaa ammattitaitoisesti ja paneutuen?

Avainsanat: , , , , , ,

Voimaantuminen

k4-ohjaus

Kuva: Voimaantumisen ja motivaation mahdollistaminen (Karvonen 2011)

Avainsanat: , , , , , ,

Lahjakas opettaja

lahjakas-opettaja-v001

Kuva: Lahjakas opettaja

Avainsanat: , ,

Työrauha

tyorauhan-ennakointi-v001

Kuva: Työrauha

Avainsanat: , ,

Älykkään toiminnan rajoituksista

Ajattelun kontekstisidonnaisuudesta [Hakkarainen 2002].

Ajattelun kontekstisidonnaisuudesta [Hakkarainen 2002].

Avainsanat: , , ,

Blogin teknisiä ohjeita

Blogin käyttö ei ole kaikilla välttämättä vielä aivan toinen luonto, joten nyt seuraa pikaopas tyylikkääseen bloggailuun.

Uusi kirjoitus

Kun olet kirjautunut WordPressiin, sivun ylälaidassa pitäisi näkyä nappi ”New Post” sekä oma käyttäjätunnuksesi.

Pikavalikko WordPressin toimintoihin.

Pikavalikko WordPressin toimintoihin.

”New Post” avaa nimensä mukaisesti pienen tekstieditorin, jolla voi nopeasti kirjoitella uuden tekstin (tai liittää kuvan tms.). Pitempiä kirjoituksia varten kannattaa kuitenkin mennä varsinaiseen tekstinmuokkaustilaan, jonne pääsee esimerkiksi klikkaamalla käyttäjätunnusta ja seuraamalla sieltä avautuvaa polkua.

Käyttäjätunnusta klikaten avautuu valikko WordPress-toimintoihin. Täältä pääsee täysin varusteltuun kirjoitustilaan.

Käyttäjätunnusta klikaten avautuu valikko WordPress-toimintoihin. Täältä pääsee täysin varusteltuun kirjoitustilaan.

Kirjoituksen luominen

Teksti

Kun olet päässyt ”Add New Post” -tilaan, pitäisi ruudulla olla kirjoitusikkuna, ja voit alkaa naputella blogikirjoitustasi.

kirjoitustila

Kirjoitustila näyttää tällaiselta.

Jos olet jo kirjoittanut tekstin valmiiksi, voit kopioida sen suoraan tekstikenttään. Jos olet kirjoittanut luonnoksesi Wordissä tai jossakin muussa tyylimäärittelyjä sisältävässä muodossa, kannattaa ehdottomasti kopioida teksti ilman tyylimäärittelyjä. Jos tämä ei kuulosta tutulta, suosittelen vaihtamaan puhtaaseen tekstieditoriin klikkaamalla ”text”-tabia.

Muotoillun ja pelkän tekstin editorien valinta.

Muotoillun ja pelkän tekstin editorien valinta.

Pelkän tekstin editoriin kopioidusta tekstistä fontit yms. muotoilut poistuvat automaattisesti ja blogin oletusasetukset säilyvät.

Muotoilu

Kun teksti on paikoillaan, voit muotoilla sen WordPressin editorilla. Tekstikentän yläpuolella on joukko nappeja, joilla muotoilu onnistuu. Oletusarvoisesti vain yleisimmät toiminnot kuten lihavointi, kursivointi ja listat ovat näkyvillä. ”Kitchen sink” -nappi tuo kuitenkin lisää toimintoja.

"Kitchen sink" -nappi tuo lisää muotoilutoimintoja.

”Kitchen sink” -nappi tuo lisää muotoilutoimintoja.

Nyrkkisääntönä älä rakenna muotoiluja käsin vaan käytä rakenteita. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että otsikot määritellään otsikoiksi eikä lihavoiduksi tekstiksi ja listat listoiksi sen sijaan että kirjoittaisit numeroita tai ranskalaisia viivoja käsin.

Otsikkomäärittelyt löytyvät lisätoimintojen alta valikosta. ”Paragraph” tarkoittaa normaalia tekstiä ja ”Heading n” on otsikko, missä numero tarkoittaa alaotsikoinnin tasoa.

Määrittele otsikot otsikkoina.

Määrittele otsikot otsikkoina.

Listat voi kirjoittaa joko ranskalaisin viivoin (bullets):

  • tämä on lista
  • listaan voi kirjoittaa asioita
  • kas näin
    • listoissa voi myös olla tasoja
    • tämä on ”alilista”

tai numeroin:

  1. tämä on numeroitu lista
  2. WordPress hoitaa numeroinnin
    1. tännekin voi tehdä hierarkian
Näillä luot listoja.

Näillä luot listoja.

Kuvat ja muu media

Kuvia ei voi vain kopioida ja liittää tekstiin, koska kuvat ovat omalla koneellasi ja ne pitää siirtää WordPressin palvelimelle, jotta blogi voisi niitä näyttää. Tätä varten valitse ”Add Media”, joka vie sinut kuvakirjastoon.

Täältä saat lisättyä kuvia.

Täältä saat lisättyä kuvia.

Kuvien lähettämiseksi valitse ”Upload Files”. Voit vetää kuvatiedoston selainikkunaan, jolloin latauksen pitäisi automaattisesti käynnistyä. Toinen vaihtoehto on klikata ”Select Files”, jolloin voit valikosta valita haluamasi tiedoston.

Valitse, haluatko ladata mediatiedostoja vai valita blogiin jo viedyistä.

Valitse, haluatko ladata mediatiedostoja vai valita blogiin jo viedyistä.

Riippuen verkkosi nopeudesta ja tiedoston koosta, lataaminen voi kestää hetken. Kun tiedosto on lähetetty, se ilmestyy kirjastoon ”Media Library”. Täällä voit valita haluamasi tiedoston (juuri ladattu tiedosto on oletusarvoisesti jo valittu), lisätä siihen esim. kuvatekstin.

Valitun tiedoston asetuksia kuten kuvatekstiä voi muokata mediakirjastossa.

Valitun tiedoston asetuksia kuten kuvatekstiä voi muokata mediakirjastossa.

Kuva lisätään kirjoitukseen klikkaamalla ”Insert into post”.

Lisää kuva kirjoitukseen.

Lisää kuva kirjoitukseen.

Kuvan ominaisuuksia voi luonnollisesti muokata vielä tekstiin liittämisen jälkeenkin. Tämä onnistuu esimerkiksi klikkaamalla kuvaa ja sitten klikkaamalla kuvan päälle ilmestynyttä kuvaikonia, joka avaa muokkaustilan.

Julkaisu

Kun kirjoitus on mielestäsi valmis, tai et vain ehdi enää sitä juuri nyt muokata, voit julkaista tai tallentaa sen luonnoksena. Tämä onnistuu ”Publish”-valikon kautta. ”Save Draft” tallentaa kirjoituksen luonnoksena. Luonnos säilyy WordPressissä ja sitä voivat muutkin kirjoittajat vielä muokata, mutta teksti ei vielä näy ulkopuolisille. ”Preview” näyttää kirjoituksen sellaisena kuin se julkaistaisiin nykymuodossaan, mutta ei vielä julkaise tekstiä. ”Publish” julkaisee kirjoituksen, jolloin se näkyy kaikille blogin lukijoille.

Julkaisuvalikko, jonka kautta voit tallentaa tai julkaista kirjoituksesi.

Julkaisuvalikko, jonka kautta voit tallentaa tai julkaista kirjoituksesi.

Metadata

Olisi erittäin toivottavaa, että kirjoituksiin lisätään liitännäistietoa (metadataa), koska se auttaa myöhemmin löytämään kirjoituksia tyypin tai aiheen mukaan. Metadataa on kahta lajia: kategorioita ja avainsanoja (categories, tags), joita voi yhdellä kirjoituksella olla useita. Kategorioiden ja avainsanojen erottelu ei ole mitenkään yksikäsitteistä, mutta toivottavaa olisi sopia jokin systeemi ja pysyä siinä. Ehdotan, että kategorioissa listataan eri osaamistyypit sekä opintoihin liittyvä konteksti, mutta muu tyypittely tehdään avainsanoin. Tämä on aivan mielivaltainen jako, ja aiemissa teksteissä olikin jo luotu uusia kategorioita, mutta siirsin nämä avainsanoiksi. Uusien avainsanojen luominen on toki erittäin suotavaa!

Kategoriat ja avainsanat saa valittua tekstin luomisen yhteydessä, mutta niitä voi toki muuttaa myöhemminkin. Kategorioilla on hierarkia, ja sen muuttamista olisi hyvä välttää.

Kategoriat voi valita tällaisesta valikosta.

Kategoriat voi valita tällaisesta valikosta.

Avainsanoilla ei ole hierarkiaa, ja näitä kannattaakin käyttää mahdollisimman paljon. Voit kirjoitella omiasi tai valita jo käytetyistä klikkaamalla ”Choose from the most used tags.” Jottei samankaltaisia mutta erillisiä avainsanoja syntyisi, on hyvä kirjoittaa sanat aina samalla tyylillä: käytä esimerkiksi aina pientä alkukirjainta ellei kyseessä ole erisnimi.

Avainsanoja (tägejä) voi lisätä mielin määrin.

Avainsanoja (tägejä) voi lisätä mielin määrin.

Avainsanat: , , ,

Eettinen arviointiosaaminen

Yksi tärkeä näkökulma arviointiin on eettisyys. Etiikassa pohditaan oikeaa ja väärää. Näitä tarkastellaan arvojen pohjalta. Arvot ohjaavat pohdintaa oikeaan suuntaan. Myös arvioinnin onkin lähdettä arvojen pohjalta. Oppilasarvioinnin kohdalla tärkeitä arvoja ovat Opetushallituksen mukaan: reiluus, oikeudenmukaisuus, läpinäkyvyys, motivoivuus oppimiseen sekä pysyvyys ja osuvuus.

Eettisesti tehty arviointi on reilua ja tasa-arvoista sekä todenperäistä. Opiskelija voi siis luottaa siihen, että häntä arvioidaan oman todellisen osaamiensa pohjalta. Eettinen arviointi on läpinäkyvää ja opiskelijat tietävät mihin se perustuu.

Eettisen arvioinnin periaatteita:arviointi.jpg

  • Arvioitavan autonomian kunnioittaminen.
  • Kehityksen tukeminen. Palautetta annetaan tulevan oppimisen kannalta.
  • Vahingon välttäminen. (Arviointi on läpinäkyvää, sen tarkoitus ja käyttöyhteys tiedossa.)
  • Oikeudenmukaisuuden toteutuminen. Palaute tulee kaikille ansioiden mukaan.
  • Uskollisuuden noudattaminen. Opettaja pitää opiskelijan puolia. (Atjonen 2007)

Arvioinnilla on työelämän kannalta tärkeä merkitys. Työvoiman uusintaminen ja työelämän kehittäminen vaatii ammattilaisia, joilla on tarvittava osaaminen. Ammatillisen osaamisen arvioinnissa on tärkeää saavutettu ammattiosaaminen suhteessa työn vaatimuksiin. Eettisesti katsottuna tämä on merkityksellistä. Todenperäisen ja reilun, opiskelijan osaamiseen perustuva arvioinnin perusteella voidaan välttää se, että työelämään tulisi työntekijöitä, joiden ammatillisen osaaminen ei ole ammatin vaatimalla tasolla.

Arvioinnilla on ohjattava opiskelijaa ammatillisten osaamistavoitteiden saavuttamisessa. Ennen kuin ammatillista osaamista arvioidaan, on opiskelijalla oltava mahdollisuus kehittää ko. taitoja (2010, 9). Arvioinnin tuleekin perustua selkeisiin arviointiperusteisiin ja -kriteereihin, jotka ovat kaikkien opiskelijoiden tiedossa etukäteen ja vailla tulkinnan mahdollisuutta. Kaiken opiskelijalla annettavan palautteen tulisi olla kannustavaa, motivoivaa ja oppimisprosessia tukevaa. Opiskelijalla pitää olla mahdollisuus saada tietoa arviointiperusteiden soveltamisesta omalla kohdallaan. Jos opinto suoritus pitää uusia on tärkeää, että uusintakerrallakin arviointiperusteet ovat samat

Arvioinnilla on suuri merkitys opiskelijan oppimisprosessissa. Opiskelijalla tulee olla mahdollisuus saada palautetta oppimisestaan osaamisensa ja ansioidensa mukaan. Jokaisella tulee olla periaatteellinen mahdollisuus onnistua. Arviointi on tarkoitettu menneiden oppimistapahtumien palautteen lisäksi myös tulevaa varten, oppimisen tukemiseen. Arviointi ei saa olla sattumanvaraista ja arviointimenetelmät on valittava oikein. On tärkeää, että opettaja ei arvioinnilla leimaa oppilasta ja lytistä tämän opiskelumotivaatiota ja itsetuntoa.

Jotta jokaisella opiskelijalla olisi onnistumisen mahdollisuus, tarvitaankin arvioinnissa erilaisia menetelmiä.  Opiskelijalla tulisi olla mahdollisuus näyttää edistymistään ja osaamistaan saada näyttää eritavoin. Näin jokaisella opiskelijalla on mahdollisuus onnistua. Esimerkiksi pelkät kirjatentit eivät anna lukihäiriöiselle yhtäläistä mahdollisuutta näyttää osaamistaan. Kun opettaja käyttää itsearviointia ja muutenkin monipuolisia arviointimenetelmiä sekä pyrkii vahvuuksia etsien kannustamaan oppimisen haasteiden ratkaisemiseen, oppilaat ryhtyvät tavoittelemaan näitä odotuksia vastaavia opiskelukäytänteitä. Näin opiskelijoiden autonomisuus ja ongelmanratkaisukyky kasvavat. Eettiseltä kannalta haitan välttäminen on myös erittäin tärkeää. Huonosti tehdyllä arvioinnilla tai palautteen ja ohjauksen puuttumisella voi olla esimerkiksi oppilaan itsetunnolle vahingollisia seurauksia. (Opetushallitus.)

Eettinen arviointi on tasapuolista ja yhdenvertaista. Renkon, Larjan, Liebkindin ja Solareksen (2012, 20-34) mukaan oppimistilanteiden yhdenvertaisuus on tärkeää opiskelijoiden edistymisen ja oppimisen kannalta. Tämä on otettava huomioon myös arvioinnissa. Oppilaiden oppiminen ja osaaminen eivät liity pelkästään heidän älykkyyteensä tai ahkeruuteensa. Myös koululla oppimisympäristönä on vaikutus oppimiseen.  Koulun toimintakulttuuri ja opettajan toiminta vaikuttavat oppimiseen esim. stereotypioiden ja itsensä toteuttavien ennusteiden eli ennakko-odotusten kautta. Myönteiset ennakko asenteet joitakin luokkia kohtaan saattavat tutkimusten mukaan auttaa heitä pärjäämään paremmin. Tämä toteutuu myös toisinkin päin. Stereotypiauhan on huomattu heikentävän mm. heikentävän tyttöjen matematiikan tuloksia. Tämä on huomattu myös joidenkin etnisten ryhmien kohdalla. Erityistä tukea tarvitsevat oppijat voivat joskus leimautua ja heidän kohdallaan itsensä toteuttavat ennusteet ovat arkipäivää. Jos on leimautunut oppilaaksi, joka ei osaa jotain, on vaikea ponnistella ja näyttää osaamisensa. Opettaja ei tällöin aina tahdo edes huomata oppilaan osaamista. Opettajan kannustava suhtautuminen ja uskominen opiskelijan kykyihin ovat ensiarvoisen tärkeitä.

Arvioinnilla on kauaskantoiset vaikutuksen opiskelijan elämään. Opettajan arviointiosaamiseen voidaankin siis varmasti katsoa kuuluvan se, että opettaja osaa antaa palautetta motivoivasti ja rakentavasti, jotta se tukee opiskelijan oppimisprosessia. Eettisesti toimiva opettaja ei lytistä opiskelijaa. Hän osaa huolehtia siitä, että oppimisympäristö tai koetilanne on tasa-arvoisia kaikkia vähemmistöryhmiä ja sukupuolia sekä erityylisiä oppijoita kohtaan. Opettaja pääsee tähän suosimalla monipuolisia arviointityylejä.

feedb.jpg

Lähteet:

Atjonen, P. Hyvä, paha arviointi. Eettisiä kysymyksiä arvon antamisesta. Helsinki 2007.

Hätönen, H. Työpaikkaohjaa opiskelijan arvioijana. Educa-Projektit Oy 2010. http://top.kao.fi/graf/Tyopaikkaohjaaja-opiskelijan-arvioijana.pdf

Renko, E. Larja, L, Liebkind,K, Solares, E. Selvitys syrjinnän vastaisen pedagogiikan keinoista ja käytännöistä. Jyväskylä 2012

Opetushallitus. Ohjeita  koulutuksen järjestämiseen. Milloin arviointi on eettisesti kestävää?

http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/ohjeita_koulutuksen_jarjestamiseen/perusopetuksen_jarjestaminen/perusopetuksen_oppilaan_arviointi/milloin_arviointi_on_eettisesti_kestavaa

Avainsanat:

Oppilaiden terveellisyys elämäntapojen kautta

Hyvinvointiosaamisen yksi osa-alue on terveellisyys, jota voi käsitellä eri näkökulmista. Tässä kirjoituksessa on tarkoitus käsitellä oppilaiden terveellistä elämää heidän elintapojensa kautta ja sen vaikutusta koulumenestykseen. Tiivistetysti voi todeta tutkimusten osoittavan, että terveellisistä elänäntavoista ja varsinkin liikunnasta on hyötyä koulunkäynnille.

Esimerkiksi Unicefin tekemän tutkimuksen lähtökohtana on ollut selvittää hyvinvointivaltioissa kuinka elämäntavat vaikuttavat nuorten kokemaan väsymykseen koulupäivän aikana. On uskottavaa tehdä johtopäätös, että virkeämmät nuoret oppivat kouluissa väsyneitä paremmin, joten voisi pitää hyödyllisenä korostaa sellaisia elämäntapoja, jotka saavat oppilaat virkeämmiksi. Unicefin tutkimuksessa käsiteltävinä aiheina on ollut esimerkiksi nukkumaanmenoaika arki-iltaisin, liikunnan harrastaminen, ateriarytmi, humalajuominen ja tupakointi. Tutkimuksen perusteella kaikissa ikäryhmissä väsymys vähentyi suoraan sen mukaan mitä usempi tutkittavista asioista oli kunnossa. Vanhimissa ikäluokissa väsyneiden osuus tippui tasaisesti yli 50 prosentista alle kymmeneen prosentti, kun pahat tavat vähenivät viidestä nollaan.

Erikseen tutkimuksessa nostettiin esille liikunnan määrä. Liikunnan määrällä näyttää tutkimuksen mukaan olevan erittäin merkittävä korrelaatio väsymyksen kanssa. Kaikissa ikäryhmissä yli 30 prosenttia liikkumattomattomista nuorista tunsi itsensä päivittäin väsyneeksi, kun vähintään 2-3 kertaa viikossa liikkuvilla väsymystä oli korkeintaan 20 prosentilla ja sitä useammin liikkuvilla vielä vähemmän. Varsinkin poikien tapauksessa erot liikkuvien ja liikkumattomien välillä olivat vielä suuremmat tyttöihin verrattuna.
Tutkimukset siis osoittavat kiistatta yleisesti terveellisinä pidettyjen elintapojen ja liikunnan auttavan oppilaita pysymään virkeinä. Virkeys luonnoillisesti auttaa oppimista, joten oppilaiden kannustaminen terveellisiin elintapoihin ja liikuntaan auttavat myös opettajia heidän työssään. Toki myös opettajalle on hyötyä, jos noudattaa tutkimuksen hyväksi havaitsemia elintapoja ja pystyy tekemään työnsä virkeämpänä.

Unicefin tutkimus (An overview of child well-being in rich countries):
http://www.unicef-irc.org/publications/pdf/rc7_eng.pdf
Unicefin tutkimuksen löydökset Lasse Kannaksen pitämässä seminaariesityksessä:
http://www.oph.fi/download/113590_lasse_kannas_250809.pdf

Avainsanat:

OPPIJALÄHTÖISYYS

Mielekäs oppiminen on siirtynyt suurelta osin oppilaitosten ovien ulkopuolelle. Pulpetissa turhautumisen tilalle pitäisi tarjota entistä enemmän osallistavia menetelmiä, jotka tuovat kirjatiedon osaksi oikeaa elämää.  Oppilaitoksilla on edessään suuri haaste päivittää toimintakulttuuri vastaamaan sitä maailmaa, jossa nuoret elävät. Aika tyypillinen näky on oppitunti, jonka aikana opiskelijat selaavat somea, kun opettaja yrittää luokan edessä tehdä opetusta. Saamme lukea jatkuvasti otsikoista, kuinka kännykkäkurittomuus kiusaa opettajia.

En usko ratkaisun löytyvän siitä, saako opettaja takavarikoida älypuhelimet tai tutkia opiskelijoiden laukut. Ratkaisun avaimet ovat mielekkäässä oppimisessa. Tiedon soveltaminen käytäntöön ja erilaisten tietojen yhdistäminen korostuu, kun tietotulva kasvaa koko ajan. Tähän liittyy myös medialukutaito ja tietotulvan tulkitseminen sekä tietotekniikan hyödyntäminen monipuolisesti. Elämyksellinen oppiminen löytyy usein koulun seinien ulkopuolelta esimerkiksi tietoverkoista ja työpaikoilta. Avainasia on opiskelijan aktiivinen oppiminen passiivisen oppimisen sijaan.

Jalasjärven lukion oppilaat on otettu mukaan uuden opetussuunnitelman laatimiseen. He listasivat tärkeäksi kokemiaan asioita, jotka lisäävät opiskelun mielekkyyttä ja kouluviihtyvyyttä: Kuulluksi tuleminen, jokaisen huomioiminen, hyvä ilmapiiri, yhdessä tekeminen, ketään ei kiusata ja sopivat haasteet, joista seuraa oppimisen ilo. (Kunnallissanomat, Jalasjärven ja Peräseinäjoen paikallislehti 24.2.2014)

Ilmapiiri luodaan opettajan ja opiskelijoiden välisessä vuorovaikutuksessa. Hyvä opettaja antaa tilaa, mutta toisaalta myös ohjaa oikeaan suuntaan. Opiskelija ei ole vain sisällön vastaanottaja, vaan myös sisällön luoja ja rakentaja. Jatkuva kiire tappaa luovuuden ja suorituspaineet oppimisen ilon. Ilmapiirin pitää olla oikeasti vuorovaikutteinen ja innostava, eikä valvontaa, sääntöjä ja rangaistuksia korostava. Dialoginen opetustyyli aktivoi opiskelijoiden omaa ajattelua ja ongelmanratkaisutaitoja, joita tarvitaan työelämässä. Opiskelijoiden taustat ja pohjatiedot vaikuttavat oppimisprosessiin, heidän henkilökohtaista osaamistaan tulisi hyödyntää myös motivoinnin välineenä.

Luokkahuone ja oppikirjapedagogiikka ovat vuosisatoja pysyneet mallina, josta on vaikea päästä irti. Suurin este taitaa sijaita meidän opettajien pään sisällä. Moni meistä on oppinut istumaan hiljaa pulpetissa. On sangen vaikea keksiä ammattia, jossa tarvitaan ensisijaisesti taitoa istua tuppisuuna pöydän takana. Liika opettajajohtoisuus ja valmiiksi pureskellun oppiaineksen tarjoaminen passivoivat opiskelijoita. Oppijalähtöisyys edellyttää, että oppilaitoksiin luodaan entistä osallistavampi ja aktivoivampi toimintakulttuuri sekä yhdessä tekemisen meininki. Viimekädessä tässäkin kehittämistyössä on kyse ihmiskäsityksestä, arvoista ja ihanteista.

2000-luvun kovat arvot, kuten taloudellinen hyöty ja kilpailu eivät ole tuoneet henkistä hyvinvointia. Sadattuhannet suomalaiset syövät masennuslääkkeitä, nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet koko viime vuosikymmenen ajan ja surulliset koulusurmat ovat ravistelleet meitä. Olisiko aika ottaa ohjenuoraksi varsinaiset arvot: totuus, kauneus, hyvyys ja huomioida myös henkisen ravinnon merkitys?

HENKINEN RAVINTOKOLMIO

Image

Kuva: Elina Tanskanen 2013

Avainsanat: ,