Aihearkisto: opettajaopinnot

Arviointiin liittyvää terminologiaa

Absoluuttinen arviointi.
Kaikki oppijat arvioidaan yhteisen muuttumattoman normin – saavutuskriteeristön – suhteen. (Karjalainen 2001.)
Yhteisiin tavoitteisiin perustuva absoluuttinen arviointi antaa mahdollisuuden muodostaa vertailukelpoisia todistusarvosanoja. Vertailukelpoisuuden vaatimus on oppilaan oikeusturvakysymys ja koskee erityisesti koulun päättyessä annettavaa arviointia. Opintojen aikana annettavassa arvioinnissa yhteisiin tavoitteisiin perustuva absoluuttinen arviointi ja sen perusteella annettava palaute ei kuitenkaan välttämättä kannusta oppilasta. Tiukasti toteutettuna se ei myöskään ohjaa oppilaan opintoja riittävästi eikä tue osaamisen rakentumista oppilaan omista edellytyksistä käsin. (Opetushallitus, säädökset ja ohjeet)

AHOT
AHOT eli aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen on tärkeä osa elinikäistä oppimista. Osaamista ei synny ainoastaan muodollisessa koulutuksessa – koulun penkillä – vaan myös työelämässä, järjestötehtävissä, käytännöllisesti katsoen elämässä yleensä. Aiemmin hankitun osaamisen tunnustamisesta on hyötyä yksilölle, korkeakouluille, työnantajille ja koko yhteiskunnalle. Tavoitteena on, että opiskelijoiden aiemmin opittu tulee tarkasteluun johdonmukaisesti, yhdenmukaisesti ja tasapuolisesti ja että organisaatiot saavat koulutus- ja kehittämistyönsä avuksi aiemmin opitun tunnistamisen ja tunnustamisen välineitä. (Turun yliopisto, AHOT-hanke)

Akkreditointi.
Sana akkreditointi (lat. ad + credere) tarkoittaa luotettavaksi ja uskottavaksi esittämistä ja julkista ansioiden tunnustamista suhteessa ulkoisesti asetettuihin kriteereihin. Akkreditoinnilla tarkoitetaan yleensä joko virallista, muodolliseen vallankäyttöön liittyvää korkeakoulujen tai niiden tarjoamien ohjelmien hyväksymistä tai erilaisten laatuleimojen myöntämistä korkeakouluille tai niiden ohjelmille. Akkreditointi tehdään yleensä määräajoin ja siinä tarkistetaan esim. koulutusohjelman osalta, täyttääkö se sille asetetut laadun minimikriteerit. Ulkopuolisen asiantuntijan suorittama arviointi, jossa tarkistetaan esim. koulutusohjelman osalta, täyttääkö se sille asetetut laadun minimikriteerit. (JYU laatusanastoa)

Arviointi
Asian, ilmiön tai toimenpiteen arvon määrittämistä. Arviointi (evaluation) on prosessi tai sellaisen prosessin tulos, jossa jollekin annetaan arvo. Suppeimmillaan se tarkoittaa pelkkien oppimistulosten arviointia, mutta laajemmin ymmärrettynä se voi koskea myös opetusprosessin paniksia ja tuloksia. Myös koulutuksellisia vaikutuksia. 
Arvioinnissa käytetään usein indikaattoritietoa, joka kertoo esimerkiksi toiminnalle asetettujen tavoitteiden toteutumisesta. Indikaattoritiedon kerääminen ei vielä tee siitä arvointia, vaan arviointiin kuuluu aina arvottaminen.

Arviointialue
Arviointialue muodostuu useasta eri arviointikohteesta. Arviointialueita ovat esimerkiksi seuraavat: opetuksen ja tutkimuksen yhteys, opetuksen tavoitteet, opetustoiminnan johtaminen, opetuksen toteutus, oppimistulokset, resurssit, palaute ja seuranta, jatko-opiskelu. Arviointialue yliopistossa voi olla myös henkilöstöhallinnon prosessit ja taloushallinnon prosessit sekä muut tukiprosessit. (JYU laatusanastoa)

Arviointikohde
Arviointialueella/laatualueella on useita arviointikohteita. Arviointikohteella tarkoitetaan toimintaa ja sen laatua. Esimerkiksi oppimistulokset-laatualueen arviointikohteita ovat ydinaineksen osaaminen, oppimaan oppiminen, tenttijärjestelmä ja oppimisen arviointi sekä suoritusten arvostelukriteerit.

Arviointikriteeri
Arviointikriteereillä määritellään ne ehdot, joilla koulutuksen laadulliset ominaisuudet tai määrälliset tunnusluvut erotellaan toisistaan. Arviointikriteerit voivat olla kynnysehdon tyyppisiä tai ne voidaan skaalata. Skaalattuja kriteerejä on käytetty auditoinneissa ja ammattikorkeakoulujen koulutuksen laatuyksiköiden valinnassa. Arviointikriteerin rinnalla käytetään myös käsitettä arviointiperuste. (JYU laatusanastoa)

Arviointikriteerien rinnalla käytetään myös käsitettä arviointiperuste.


Arvioinnin standardit
Arvioinnin standardeilla tarkoitetaan arvioinnin eri osapuolten yhteiseen sopimukseen perustuvia arvioitavalle kohteelle ennakolta määriteltyjä ja asetettuja tavoitearvoja, ominaisuuksia ja periaatteita.” ”Kriteeri on se peruste, johon tukeutuen arvioija tekee arvioitavasta kohteesta arvottavia johtopäätöksiä.” (Ritva Jakku-Sihvonen •SariHeinonen)

Arviointimalli
Arviointimallilla tarkoitetaan arvioinnin kokonaissuunnitelmaa, jossa ilmaistaan alustavasti arvioinnin kohde, tiedonhankintamenetelmät ja tekniset valinnat.(Ritva Jakku-Sihvonen •SariHeinonen)

Arviointiparadigma.
Arviointiparadigmalla tarkoitetaan arvioinnissa noudatettavia ja sitä määrittäviä sääntöjä ja periaatteita, jotka perustuvat ontologisiin (totuutta koskeviin), epistemologisiin (tiedon luonnetta koskeviin) ja metodologisiin (metodien, menetelmien käyttöä koskeviin) olettamuksiin. Paradigmaan sisältyy myös ihmistä koskevia käsityksiä (millainen ihminen on, kuinka hän käyttäytyy ja toimii). Paradigman pohjalta arvioija määrittää, mikä on tärkeää, oikeutettua ja järkevää. (Opetushallitus, johdatus koulutuksen uudistuvaan arviointikulttuuriin)
Arvioinnin oppisuuntaus. Esimerkiksi laadullisen arvioinnin suuntaus.
Arviointinäkemys on lähellä arviointiparadigman käsitettä, joka viittaa siihen, miten arvioija näkee maailman ja mitä arvioija ajattelee arviointitiedon luonteesta ja siitä, miten tietoa voidaan tulkita. Paradigma vaikuttaa ennen kaikkea siihen, miten arviointikysymykset määritetään.
Alla on yhteenveto niistä asioista, joiden ajattelen teoreettisen tarkastelun perusteella kuuluvan arviointinäkemykseen:

  • arvioinnin tarkoitus ja tavoite
  • arviointiasetelma ja arviointimenetelmät
  • arvioijan ja arvioinnin kohteen välinen suhde
  • arvioinnin luotettavuuskriteeristö ja luotettavuuden varmistaminen
  • arviointitiedon käyttö.

(Mari Räikköläisen akateeminen väitöskirja 2011)

Auditointi
Auditointi on organisaation ulkopuolisen tahon tekemä systemaattinen tulkinta, eli arviointi siitä, miten hyvin organisaation toimintatavat vastaavat toiminnalle asetettuja tavoitteita.(Ritva Jakku-Sihvonen •SariHeinonen)

Avoin arviointi.
Arviointi, jossa arvioinnin rakenne-elementit (toteutustapa perusteluineen, kriteereineen ja pisteytyksineen) olennaiselta osaltaan ovat yhtälailla sekä arvioijan että arvioitavan tiedossa. (Karjalainen 2001.) 
Avoin arviointi on menetelmä sellaisten vaikutusarviointien tekemiseen, joihin kuka tahansa voi osallistua.
(Jouni T. Tuomisto, Mikko Pohjola: Open Risk Assessment – A new way of providing scientific information for decision-making.)

Diagnostinen arviointi.
Oppijan lähtötason selvittäminen: mitä hän jo tietää ja taitaa ennen opetusta (Karjalainen 2001.)

Diagnostisella arvioinnilla tarkoitetaan useimmiten koulutuksen alussa (siis alkuajankohdan tilanteeseen sidottua) tehtävää opiskelijan oppimisedellytysten ja saavutustason analysointia.

Diagnostisoiva arviointi.
Edeltävälle tiedolle tai havainnolle yritetään löytää selityksiä ja sitä kautta ehdotuksia muutoksen aikaansaamiseksi. Diagnoosi eroaa arvioivasta arvioinnista siinä, että vaikutusmekanismit otetaan huomioon. Usein sekä päämäärä että arvotettu lähtökohta ovat etukäteen tiedossa ja niihin yritetään etsiä syitä ja keinoja. Yleensä diagnoosi soveltuu selkeästi rajattuihin ongelmiin. (Hämäläinen 1994.)

Formatiivinen arviointi. 
Opetuksen aikana tapahtuva oppimisen testaus, jolla ajatellaan olevan myös motivoiva merkitys: esimerkiksi yliopistojen välikokeet, pistokokeet, jne. (Karjalainen 2001.)
Koulutuksen kuluessa tehdään formatiivista arviointia eli hankitaan tietoa siitä, miten opiskelija on edistynyt suhteessa opiskelulle astettuihin tavoitteisiin. Tätä tietoa hyödynnetään opiskelijoiden motivoinnissa ja ohjauksessa. (Heinonen)
Formatiivinen arviointi tapahtuu opettajan seuratessa opiskelijan työskentelyä ja opettajan antaessa välitöntä, toimintaa ohjaavaa palautetta. Oppimisprosessissa saadun palautteen avulla pyritään ohjaamaan prosessia kohti tavoitteita. (Koli & Silander 2002.)

Hyväksilukeminen
opintojen, työkokemuksen, harjoittelun tai osaamisen hyväksymistä osaksi suoritettavaa kurssia, tutkintoa tai valinnaisiin tai pakollisiin opintoihin. (Suomen yliopistojen rehtorien neuvosto, Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto raportti 2009, 5)

Itsearviointi. 
Joskus arvioinnin tarkoituksena voi olla itseymmärryksen kasvattaminen ja sitä kautta oman toiminnan ohjaaminen. Itsearviointi on luonteeltaan reflektiivistä ja rajoittamattoman monipuolista. (Hämäläinen 1994.) Itsearvioinnin lähtökohtana on, että ryhmä tai yksilö itse päättää mitä, miten ja milloin arvioidaan. Yksilö tai ryhmä voi arvioida omaa toimintaansa, tavoitteitaan, toimintaedellytyksiään tai toiminnan tuloksia. Arviointiprosessi voi koskea esim. toimintaympäristöä, opetusta tai oppimista. Itsearviointi on nimenomaan tietoisuutta syventävää arviointia, jossa yksilö on omaa tai yhteisönsä toimintaa arvioiva subjekti. (Koli & Silander 2002.)

Korvaaminen
hyväksilukemisen muoto, jolla tarkoitetaan opintojen korvaamista toisaalla suoritetuilla, sisällöltään vastaavilla alan opinnoilla (Raportti 2009, 6)

Kvalitatiivinen arviointi.
Laadullinen arviointi. Yleensä tieto siitä, kuinka paljon on opittu eli määrällinen arviointi ei riitä, vaan tarvitaan tietoa oppimisen laadusta. Laadullisessa arvioinnissa kiinnitetään huomiota opiskelijan laajoihin valmiuksiin ja työprosessien hallintaan sekä oman toiminnan arviointitaitoihin. (Koli & Silander 2002.)

Kvantitatiivinen arviointi. 
Määrällinen arviointi. Kerätään tietoa siitä, kuinka paljon on opittu. Opittua tietoa pyritään tällöin mittaamaan määrällisellä suureella. (Koli & Silander 2002.)

Laadunvarmistus
Laadunvarmistus puolestaan on organisaation toimintaprosessi, jolla pyritään varmistamaan laadun hallinta ja kehittäminen. Laadunvarmistuksessa hyödynnetään erilaisia usein arviointipainotteisia lähestymistapoja ja menettelyjä sekä kiinnitetään huomiota arviointitiedon käyttämisen tapoihin.

Meta-arviointi
Meta-arvioinnilla tarkoitetaan arviointijärjestelmään kohdentuvaa arviointia. Sillä voidaan tarkoittaa vaikkapa jonkin toteutetun arviontiprosessin jälkikäteen tapahtuvaa arviointia.

Monitorointi
Monitoroinnilla tarkoitetaan paikan päällä tapahtuvaa toiminnan seurantaa ja tarkastusta.(Ritva Jakku-Sihvonen •SariHeinonen)

Opetusportfolio.
Opetusportfolio on opettajan opetustyön itsearviointi- ja meritointiväline, joka koostuu perusportfoliosta, näyteportfoliosta ja portfoliotyöstä. Perusportfolio on yksityinen ja muodoltaan säätelemätön materiaalivaranto, joka sisältää kaiken sen omaa opetustyötä koskevan dokumenttiaineiston, joka opettaja haluaa siihen sisällyttää. Portfoliotyöllä tarkoitetaan oman opetustyön jatkuvaa pohtimista, materiaalin ja palautteen keräämistä, valikointia ja monipuolista arviointia ja sen tallentamista perusportfolioon sekä tarvittaessa näyteportfolioon. Näyteportfolio on julkistettavaksi tarkoitettu asiakirja, jossa opettaja kertoo opetustyönsä laadusta ja ansioistaan. Se tehdään tiettyä tilannetta varten, tilanteen vaatimukset huomioon ottaen. (Karjalainen, Tenhula & Vanhala 1999.)

Prognostinen arviointi
Prognostisessa arvioinnissa pyritään ennustamaan opiskelijan tulevaa kehittymistä ja menestymistä tarkastelemalla hänen oppimisedellytyksiään ja saavutustasoaan.
Lähtökohtana on oppimisedellytysten kartoittaminen, mutta näkökulma on opiskelijan edistymisen ja kehittymisen ennakoinnissa. (Heinonen 2001)

Sertifikointi
Sertifioinniksi kutsutaan ulkopuolisen arvoijan organisaatiolle antamaa arviota ja siihen perustuvaa todistusta toiminnan laadusta.(Ritva Jakku-Sihvonen •SariHeinonen)

Sisällyttäminen
hyväksilukemisen muoto, jolla tarkoitetaan muualla tehtyjen opintojen yhdistämistä osaksi tutkintoa kuten esimerkiksi yksittäiset opinnot tai opintokokonaisuudet sivuaineina. (Raportti 2009, 6)

Tunnustaminen
opiskelijan aiemmin hankitulle osaamiselle annettu virallinen hyväksyntä. (Raportti 2009, 6)

Ulkoinen arviointi
Ulkoisen arvioinnin toteuttaa arvioitavan toiminnan tai organisaation ulkopuolinen henkilö. Sisäisestä arvioinnista puhutaan usein itsearviointina.

Vertaisarviointi
Organisaatioista puhuttaessa vertaisarvioinnilla tarkoitetaan organisaatioiden kesken tehtävää vastavuoroista arviointia. Yksi tyypillisimmistä muodoista on benchmarking-arviointi, jossa oman organisaation kehittämiseksi kerätään tietoa menestyvästä vertaisorganisaatiosta.(Ritva Jakku-Sihvonen •SariHeinonen)
Vertaisarvioinnilla tarkoitetaan myös tieteellisen tutkimuksen yhteydessä tapahtuvaa ensisijassa tieteellisten artikkeleiden arviointia saman alan asiantuntijoiden toimesta. Arviointi kohdistuu artikkeleiden tieteelliseen julkaisukelpoisuuteen.

Mainokset

Ahora! TAMK:n ammatilliset opettajaopiskelijat maaliskuun lähipäivässä

Syksyllä 2013 opintonsa aloittanut Tampereen ammattikorkeakoulun opettajaopiskelijoiden verkkoryhmä (13 VeA) tapasi lähipäivässä 12.3.2014.

Ahora Evita

Tampereen työväen teatterin kulisseista löytyi sanoma Evitalle. Läsnäolo nykyhetkessä sopii ohjenuoraksi myös tuleville opettajille?

Aamun aluksi teimme opinto- ja tutustumiskäynnin Tampereen Työväen Teatteriin. Lähes kaikille paikka oli entuudestaan tuttu. Teatteriyleisössä harvemmin vain tulee ajateltua, mitä kaikkea näyttämöelämysten tuottamiseen liittyy. Toimintaympäristönä teatteri on kiinnostava ja monipuolinen paikka. Näyttelijät ja esitykset näkyvät eniten ulospäin, mutta taustalla on suuri ja tarkkaan suunniteltu kokonaisuus, jonka ansiosta kaikki toimii saumattomasti. Näyttelijöitä talossa on kolmisenkymmentä, mutta yhteensä erilaisia ammattilaisia työskentelee teatterissa satakunta.

katsomo -ttt

Näyttämöltä käsin katsomo vaikutti jotenkin pienemmältä kuin yleisön joukossa istuttaessa. Salaperäinen ja lumovoimainen paikka herää illalla taas eloon. Näyttämön takana tapahtui arkisena aamunakin paljon. Monet ammattilaiset tekevät siellä töitään esitysten ja elämysten eteen. Puuseppiä, maalareita ja muita käsityöläisammattilaisia tarvitaan teatterissa. Nuori ja ammattitaitoinen maalari keskeytti hetkeksi työnsä ja kertoi ryhmälle opinnoistaan ja omasta työpolustaan. Hänellä olivat selvästi työmotivaatio ja innostus kohdallaan. Työn alla olivat parhaillaan Evitan lavasteet.

Evitan lavasteita - TTT

Lavastamossa saattoi törmätä melkein mihin ja keneen vain. Huonekaluja oli varastoitu eri aikakausilta valtavat määrät: hyllyriveittäin tuoleja, pöytiä, polkupyöriä. Oppaamme mukaan kukaan ei täysin voi muistaa mitä kaikkea talosta löytyy. Materiaalien kierrättämiseen pyritään kaikin voimin, mutta paljon joudutaan esitysten jälkeen myös poistamaan: säilytystilat eivät yksinkertaisesti riitä. Jossakin nurkassa seisoi kolho Frankenstein, vähän matkan päässä näkyivät tuntemattomien sotilaiden silhuetit.

Opiskelijat ja Chaplin - TTT

Kaverikuva Chaplinin kanssa. Teatterissa vastaan voi tulla mitä vain.

Teatterissa on oma ompelimo. Siellä oli kiireinen aika menossa, yhtä aikaa oli tehtävänä puvustus neljään eri näytelmään. Työ ompelimossa on haastavaa ja monipuolista: ammattitaidon on oltava rautainen, ompelutaidon lisäksi myös luovuutta ja kekseliäisyyttä tarvitaan.

ompelimo2

Lähipäivän toinen tutustumiskohde oli teatterin naapurissa sijaitseva Tampereen ammattikorkeakoulun pianolaboratorio, joka osoittautui kiinnostavaksi yhdistelmäksi soittamisen taitoja ja luovuutta sekä teknistä tutkimusta. Erilaisin apuvälinein ja menetelmin voidaan tutkia soittajan tapaa soittaa. Tutkimuksella voidaan esimerkiksi helpottaa huonoista soittoasennoista tai kehon jännitteistä poisoppimista. Laboratoriossa on myös pidetty etäsoittotunteja, jotka eivät sinällään voi korvata opettajan läsnäoloa opetustilanteessa, mutta voivat joskus olla lisänä edistyneillä soittajilla. Laboratorio oli jännittävän kokeellinen yhdistelmä luovuutta, musikaalisuutta, tekniikkaa ja fysioterapiaa ja jo sinällään mielenkiintoinen tutustumiskohde, mutta tämän lisäksi kävimme siellä hienon keskustelun erilaisten taitojen oppimiseen ja opettamiseen liittyvistä tekijöistä. Mikä saa nuoren motivoitumaan harjoitteluun, jota tarvitaan mielettömät määrät useiden vuosien ajan? Mitä vaaditaan hyvältä soitonopettajalta? Käynnin päätteeksi kuulimme upean pienoiskonsertin: Tampereen ammattikorkeakoulusta valmistuu huippumuusikoita.

pianolaboratorio tamk

Pianolaboratoriossa tutkitaan soittoa tekniikan avulla.

Iltapäiväksi siirryttiin Tampereen pääkirjastoon. Siellä tutustuttiin ensin kirjastoon oppimisympäristönä (allekirjoittaneen opastuksella), jonka jälkeen arvioitiin ja pohdittiin opintojen tilannetta ja keskusteltiin työn alla olevasta yhteisestä Opettajuuden käsikirjasta.

Lähipäiviä meillä verkkoryhmäläisillä ei ole yhteensä kovin monta: tähän mennessä niitä on ollut kuusi, huhtikuussa tapaamme seitsemännen ja viimeisen kerran ennen toukokuista valmistumispäivää. Kaikki ryhmässämme valitsivat yhden vuoden rypistyksen ja tavoitteenamme on saada ammatilliset opettajaopinnot (60 opintopistettä) valmiiksi tänä keväänä. Aika hieno suoritus töiden ohessa!

Suurin osa opinnoista on tehty pienryhmissä erilaisissa verkkoympäristöissä, tämän lisäksi harjoittelua ja erilaista itsereflektointia on opinnoissa ollut paljon. Näitä kasvokkaisia kohtaamisia ja koko opintoryhmän kanssa vietettyjä lähipäiviä jään kaipaamaan, ne ovat olleet antoisia ja antaneet perspektiiviä opetus- ja ohjaamistyöhön, jota jokainen meistä omassa työssään tekee. Opettajan ja ohjaajan työ on loppujen lopuksi aika yksinäistä: harvoin on tällaista tilaisuutta puhua pedagogisesta osaamisestaan näin monen mentorin kanssa.

Avainsanat: , , , , , ,

Olivia Lehto opettajuuden ytimessä

Opettaja Olivia Lehto:

Ihan ensiksi opettaisin kuinka korvia heilutetaan
ja miten voi tuosta vaan puhjeta laulamaan.
Opettaisin päiväunien ihanuutta
ja kieltä outoa, ihan uutta.
Kirjastoon veisin oppilaani ainakin viideksi yöksi
ja kaikenlaisen laskemisen tekisin kiinnostavaksi työksi.
Pyöräretkiä tehtäisiin ja kokeiltaisiin uimista,
opettaisin tietysti myös asioiden puimista.
Nauramista harjoiteltaisiin aina maanantaina
niin ei tylsyys koskaan enää meitä paina.
Haaveilulle jättäisin aika paljon tilaa
ja huolta siitä pitäisin, ettei kiire miettimistä pilaa.
Jos olisin joskus surkeana, ei nolottaisi itkeä,
tahtoisin opettaa olemaan aito sekä sitkeä.

Eppu Nuotio, Hyttysenkesyttäjä ja muita haaveammatteja, s.11. Kuvittanut Mervi Lindman. Tammi, 2006.

Eppu Nuotio esittelee runokirjassaan monenlaisia haaveammatteja. Eräs suosikkirunoistani tuo mieleeni viime kesän kurssin “Peruskivi ammatilliseen opettajuuteen”, jolla aloitin omat ammatilliset opettajaopintoni. Annukka Tapanin kesäkurssilla yllätyin siitä, kuinka suuri osa ammatillista opettajuutta on se “kaikki muu”. Pelkkä oppiaineen ja kurssisisältöjen opettaminen sekä hallitseminen eivät riitä, jos haluaa tulla Olivia Lehdon kaltaiseksi hyväksi opettajaksi. Opettajuudessa ovat olennaisia myös ohjaaminen, tukeminen, yhteiskuntataitojen vahvistaminen ja vertaistuki. Opettaja ei todellakaan ole enää yksinpuhelija luokan edessä korokkeella, opetti hän sitten alakoululaisia tai ammatillisia opiskelijoita.

Runossa nousevat esiin luovuus, rohkeus, itseilmaisu, spontaanius, hyvä itsetunto, hyvinvointi, elämyksellisyys, elinikäinen oppiminen, teorian soveltaminen käytäntöön, terveys- ja hyvinvointikasvatus, stressinsietokyky, aitous, läsnäolo ja omien tunteiden ilmaiseminen. Olivia Lehto opettaa omalla persoonallaan: ammatillinen identiteetti on selvästi hänelle tärkeä asia.

Kansikuva: Kirjasampo :http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au1a5e501a-6af1-4300-80e8-ed5ef1ccbd78 Eppu Nuotio, Hyttysenkesyttäjä ja muita haaveammatteja, s.11. Kuvittanut Mervi Lindman. Tammi, 2006.

Kansikuva: Kirjasampo :http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au1a5e501a-6af1-4300-80e8-ed5ef1ccbd78
Eppu Nuotio, Hyttysenkesyttäjä ja muita haaveammatteja. Kuvittanut Mervi Lindman. Tammi, 2006.

Laki ammatillisesta koulutuksesta ja sen 5 § puhuu ihmisen huomioonottamisesta:

Ammatillisen peruskoulutuksen tavoitteena on antaa opiskelijoille ammattitaidon saavuttamiseksi tarpeellisia tietoja ja taitoja sekä valmiuksia itsenäisen ammatin harjoittamiseen.

Koulutuksen tavoitteena on lisäksi tukea opiskelijoiden kehitystä hyviksi ja tasapainoisiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille jatko-opintojen, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja sekä tukea elinikäistä oppimista.

Olivia Lehto on sisäistänyt täydellisesti myös opettajan eettisten periaatteiden taustalla olevat arvot: ihmisarvon, totuudellisuuden, oikeudenmukaisuuden, vastuun ja vapauden.

(Runo on julkaistu blogikirjoituksessa kirjailija Eppu Nuotion luvalla. Kansikuva: Kirjasampo)

Avainsanat: , , , , ,

Rouva Myrsky ryhmäytyi seminaarissa

Opinpaja Oy:n  toiminta kirjastolaisten mediakasvatuskoulutuspäivässä maaliskuussa 2014.

Rouva Myrsky

Seminaariin oli ilmoittautunut noin 70 henkeä, joista suurin osa oli kirjastolaisia eri puolilta Suomea. Osallistujille oli tehty nimikyltit, mikä helpotti esittäytymistä myöhemmin tehtävissä toiminnallisissa harjoituksissa. Väki jaettiin pöytäryhmiin perhekunnittain Musta Pekka -pelin korteilla. Minä olin koulutuspäivän ajan rouva Myrsky, kapteenin vaimo. Tällä tavalla väki saatiin hyvin sekoitettua, eivätkä entuudestaan toisensa tuntevat päässeet samoihin ryhmiin.  Keskustelujen kannalta tällainen tapa sekoittaa väki oli oikein toimiva ja hauska.

Isossa luentosalissa oli rikottu perinteinen tuolirivien järjestys ja sali oli täynnä pöytäryhmiä.  Pöytäkuntia oli 13, joista  jokaisessa oli 5 osallistujaa. Ihmiset tulivat seminaariin kahvikupit käsissään, saivat nimilappunsa ja uuden identiteettinsä, jonka mukaisissa asetelmissa tutustuttiin muihin perheenjäseniin. Tunnelma oli rento ja iloinen porina täytti pian tilan. Jo tällainen mietitty aloitus ryhmäytti väkeä valmiiksi ja viritti ihmiset tulevaan päivään.

Opinpajan kouluttajat Johanna Järvinen-Taubert ja Päivi Valtonen sirottelivat monia aikuiskoulutukseen sopivia menetelmiä ja työvälineitä koulutuspäivän puheenvuorojen väleihin.  Ryhmiinjaon jälkeen teimme itsellemme pääsyliput seminaariin. Jokainen kirjoitti nopeasti paperille kuka on, mistä innostuu ja miksi on tullut paikalle. Laput kiinnitettiin rintaan ja niiden kanssa lähdettiin tutustumaan muihin osallistujiin. Cocktails-menetelmä toimii hyvin ryhmien lämmittämisessä ja ihmisten tutustuttamisessa.

Kun ilmoittautui seminaariin, piti järjestäjille kertoa etukäteen millaisia odotuksia ja toiveita koulutusta kohtaan on. Hyvien alustusten  lisäksi ihmiset kertoivat haluavansa kuulla muiden kuulumisista ja erilaisista tavoista tehdä samankaltaista työtä. Myös keskusteluja kaivattiin. Osallistujien toiveita oli kuunneltu tarkasti ja tällaiselle vertaistuelle ja -jakamiselle oli jätetty aikaa.

Opinpaja Oy vaikuttaa kiinnostavalta koulutusalan yritykseltä. Kouluttajia tamperelaisessa yrityksessä on seitsemän, joista kaksi oli mukana tämän koulutuspäivässä. Yritys järjestää muun muassa erilaisia aikuiskoulutuksia, pedagogista vientiä, konsultoi koulutukseen ja osaamiseen liittyvissä asioissa ja tekee esimerkiksi erilaisia osaamistarvekartoituksia.

Kolmen alustuksen (kestot: 15 minuuttia, 30 minuuttia, 30 minuuttia) jälkeen Opinpajan kouluttajat käyttivät menetelmää Kasautuva ryhmä:

  • Jokainen pohti ensin itsekseen muutaman minuutin ajan, mitä ajatuksia alustukset herättivät ja löysikö niistä ideoita itselleen poimittavaksi.
  • Seuraavaksi mietittiin samaa pareittain muutaman minuutin ajan. Ensin jaoimme omat ajatuksemme toisillemme, sitten pohdimme heräsikö alustuksista molempia kiinnostavia teemoja.
  • Sitten liityimme yhteen toisen parin kanssa neljän hengen ryhmäksi. Tavoitteena oli tiivistää edellisen parikeskustelun ydin toiselle parille.
  • Lopuksi mietimme yhdessä, nousiko alustajille kysymyksiä.

Kouluttaja selitti, kuinka tällaista menetelmää käyttäen saadaan asioita nousemaan esiin aivan eri tavalla kuin kysymällä suoraan esitysten jälkeen, onko kenelläkään aiheesta kysyttävää. Jos kysytään nopeasti, vain nopeatempoinen henkilö kysyy ja  monien muiden mieliin nousseet asiat jäävät käsittelemättä. Kasautuvan ryhmän -menetelmällä saa monenlaisia asioita keskusteluun. Näin saadaan myös mahdollisimman moni mukaan keskusteluun ja mahdollisimman monet asiat yhdessä käsiteltäviksi.

Ruokatauon jälkeen kuulimme vielä yhden puolen tunnin esityksen. Tämän jälkeen opinpajalaisilla oli oma tunnin mittainen puheenvuoronsa. Sen alkuun he kertoivat kiinnostavan yksityiskohdan, joka on hyvä tiedostaa kun suunnittelee kokonaisten koulutuspäivien sisältöjä. Itse en ole osannut tätä aiemmin ajatella: lounastauon jälkeen on päivän haastavin ajankohta, joten jos on mahdollista laittaa ajankohtaan jotakin aktivoivaa, niin se olisi erittäin hyvä juttu.

Seuraavaksi meille esiteltiin menetelmä nimeltään Stella Polaris. Parin kanssa seistään vastakkain ja lasketaan vuoroluvuin kolmeen (1,2,3), seuraavassa vaiheessa numero 1 korvataan taputuksella, mutta muuten jatketaan entiseen tapaan, hetken kuluttua numero 2 korvataan sorminapsautuksella ja lopulta kaikki numerot on korvattu vuorotellen taputuksella, napsautuksella ja jalanpolkaisulla. Yllättävän vaikea, ihmiset selvästi lämpenivät, aivot virkistyivät ja toiminnallinen hetki päättyi naurunpurskahduksiin ja puheensorinaan.

Tämän jälkeen kokeilimme vielä menetelmää Sisäkkäiset piirit. Se lisää vuorovaikutuksellisuutta. Keskustelimme päivän aiheisiin kuuluvista väittämistä vastakkain kahdessa piirissä. Muutaman minuutin välein piirissä vaihdettiin paikkaa, aina samaan suuntaan, joten keskustelija vaihtui jokaisen väittämän kohdalla.

Toiminnallisten menetelmien jälkeen kuulimme muutamia vinkkejä liittyen aikuisryhmien ohjaamisen taitoihin. Parhaiten esitellyt asiat toimivat useampia kertoja yhteen kokoontuvien ryhmien kanssa, joten aika harvojen kirjastossa käyvien ryhmien kanssa niitä voi aivan suoraan käyttää. Meillä suurin osa ryhmistä on kertaluonteisia kävijöitä, joten esimerkiksi ryhmäyttämistä ei tule juurikaan omassa työssä mietittyä.  Oppimisen taitoihin liittyviä  asioita on kuitenkin hyvä tuntea, niiden merkitys ja vaikuttavuus oppimiseen on suuri:

  • Oppimisen taidot ovat oppimisen edistämistä
  • Ryhmäyttäminen: vuorovaikutuksen lisääminen lisää oppimista huomattavasti! Ei vain ohjaajan ja oppijoiden välistä, vaan myös osallistujien välistä!
  • Aikuisoppijoiden oppimiseen vaikuttavien tekijöiden huomioiminen ohjauksessa. Mikä on aikuiselle tyypillistä? Mitkä ovat hänen haasteensa? Mieti näitä erityisesti  senioreiden kohdalla.
  • Rohkaiseminen ja motivointi. Kuinka paljon opitaan, kuinka paljon uskalletaan kysyä ja paljastaa omasta osaamattomuudesta?
  • Oppimista tukevan ilmapiirin luominen
  • Ryhmän heterogeenisuuden huomioiminen

Vertaisohjaamista kannattaa hyödyntää heterogeenisilla kursseilla, joilla osa oppijoista on edistyneempiä kuin toiset. Yleensä tämä hyödyttää myös opettavaa osapuolta, joka joutuu opettaessaan käsittelemään asiaa monelta kannalta ja sanoittamaan sitä toiselle ja itselleen. Se lisää opettavan osapuolen oppimista ja auttaa muistamaan asioita. Myös eriyttämistä voi käyttää heterogeenisten ryhmien kanssa, kurssilla voi olla tarjolla esimerkiksi eritasoisia tehtäviä ja harjoituksia.

Ryhmäyttämisestä ja sen merkityksestä oppimiselle puhuttiin tarkemmin:

Mitä ryhmäyttäminen on?

  • Ryhmän jäsenet tutustutetaan toisiinsa
  • Ryhmän jäseniä autetaan työskentelemään yhdessä
  • Ryhmien välille jäsenten välille syntyy avoin ja luottamuksellinen suhde
  • Jäsenten välillä turvallisuuden tunne

Miksi ryhmäyttää?

  • Opiskeluun sitoutuminen ja motivaatio
  • Edistää ryhmän avointa ajatusten vaihtoa ja vuorovaikutusta
  • Edistää oppimista
  • Luo edellytyksiä vertausohjaukselle

Miten ryhmäyttää?

  • Ei yhtä ainoaa menetelmää
  • Erilaiset tutustumistehtävät
  • Tavat, jotka lisäävät vuorovaikutusta ja keskustelua
  • Tavat, jotka lisäävät positiivista ilmapiiriä

-> kaikki edellä mainitut keinot vaikuttavat positiivisesti oppimiseen.

Mahdollisia menetelmiä on paljon, esimerkiksi mainittiin äänestys, pariporina ja nämä koulutuspäivän aikana käytetyt menetelmät.

Olennaista  ryhmäyttämisessä on:

  • Tutustuttaminen
  • Vuorovaikutuksen aikaansaaminen
  • Ohjaajan oma asenne

Moni koulutuspäivään osallistuva vetää erilaisia aikuisten kursseja tietotoreilla tai kirjastoissa. Joku toi keskusteluun hauskan ongelman: joukko iäkkäämpiä kurssilaisia on niin ryhmäytyneitä ja hyvin viihtyviä, että haluavat tulla samalla omalla porukallaan jo suorittamilleen kursseille yhä uudestaan. Tämä on tietenkin hankalaa, sillä kaikki halukkaat osallistujat ja uudet tulokkaat eivät mahdu mukaan. Ratkaisuksi keskustelussa ehdotettiin sitä, että tällaiselle ryhmälle annettaisiin oma aika kurssitella keskenään, koska kurssi ei heillä selvästikään palvele oppimisen funktiota, vaan tarpeet ovat pikemminkin sosiaalisia.

Avainsanat: , , , , ,

Tiedonhankinnan opetus käytännössä

(Teksti on julkaistu aiemmin Kirjasto-lehden numerossa 3/2013,  KirjastoPRO-liitteessä)

Kuva Flickr, Enokson: Comfortable computing https://secure.flickr.com/photos/vblibrary/8465390293/

Kuva Flickr, Enokson: Comfortable computing
https://secure.flickr.com/photos/vblibrary/8465390293/

Toisen asteen oppilaitosten opiskelijoiden tiedonhankintataidot vaihtelevat suuresti. Millaista yhteistyötä kirjastot ja koulut tekevät tiedonhankinnan koulutuksessa?

– Vaikka Tampereella suurin osa oppilaista on käynyt ala- ja yläkoulussa kirjaston
opetuksissa, niin kysyttäessä kukaan ei muista käyneensä koskaan luokan kanssa kirjastossa
ja käyttäneensä PIKI-verkkokirjastoa, kertoo Satu Virtanen Tampereen seudun ammattiopiston
Hepolamminkadun kirjastosta.

Samaa sanoo Ylöjärven uuden koulutuskeskus Valon informaatikko Heidi Hongisto. – Osa opiskelijoista ei ole käyttänyt lainkaan kirjastoa, joten ensimmäisellä käynnillä on lähdettävä ihan alusta. On kerrattava lainaaminen, palauttaminen, varausten tekeminen, kaikki perusasiat. Perusasioiden kertaaminen vie aikaa tiedonhankinnan opetukselta.

Valossa opiskelee saman katon alla kymppiluokkalaisia, lukiolaisia, ammattiopistolaisia, aikuisopiskelijoita ja yrittäjyyden opiskelijoita. Myös työväenopisto käyttää tiloja. Valoisan aulan yhteydessä sijaitseva kirjasto on keskellä 1 000 opiskelijalle mitoitettua koulua.

– Ensimmäisenä syksynä Valon kirjastossa kävivät kaikki lukioryhmät, joissa oli yhteensä 250 opiskelijaa ja ammatilliselta puolelta noin 100 opiskelijaa. Tänä syksynä on tarkoitus pitää 300 uudelle opiskelijalle lyhyt kirjastonkäytön opastus, suunnittelee Heidi Hongisto.

Myös opettajille on tarkoitus järjestää omia opastuksia. Vartin mittainen perehdytys ei vie Hongistolta enää valmisteluaikaa. Varsinaiset oppiaineiden tarpeisiin räätälöidyt tiedonhankinnan opetukset sen sijaan vaativat enemmän työtä. Ne ovat kuitenkin erityisen antoisia ja mukavia pitää. Päästään tiedonhaun ja oppimisen ytimeen: syvennytään verkkokirjaston käyttöön, oppiaineiden tarpeisiin suunniteltuun tiedonhankintaan, yleiseen verkkotiedonhakuun, lähdekritiikkiin ja lähdemerkintöjen opettamiseen.

Opettajissa on eroja

Myös Hervannassa sijaitsevassa Hepolamminkadun kirjastossa kaikki aloittavat ryhmät käyvät lyhyessä perehdytyksessä, mutta tiedonhankinnan opetukseen tullaan äidinkielen tunneilla. Äidinkielen opettajat ovatkin edelleen tärkeimpiä yhteistyökumppaneita.

– On opettajasta kiinni, ketkä tulevat. Osa on aktiivisia, mutta toiset jättävät tulematta, Virtanen kertoo.  Ammatillisissa kouluissa kirjastoasioihin perehdytään yleensä ATTO (ammattitaitoa täydentävät tutkinnon osat) – opettajien tunneilla, vaikka kirjastot mielellään ottaisivat opetuskäynneille myös ammattiaineiden opettajia.

Valon ja Hepolamminkadun kirjastojen kaltaisissa oppilaitoskirjastoissa on yleensä yksi vakituinen informaatikko, joka valmistelee ja vetää ryhmäkäynnit asiakaspalvelun ja muun työn ohessa. Hongisto pohtii tehostavansa toimintaa suunnittelemalla itseopiskelumateriaaleja, joita voitaisiin käyttää opettajan kanssa silloin, kun informaatikko ei ehdi ottaa ryhmää itse vastaan.

– Parasta palautetta on se, kun tunnin alussa tylsistyneen näköinen luokan kovis alkaa kysellä tiedonhausta ja näkee, kuinka oppilaat keskittyvät tunnilla annettuihin tehtäviin, Satu Virtanen sanoo.

Kirjaston ja koulun sijainnilla on merkitystä. Yhteistyötä helpottaa se, että ollaan saman katon alla. Yhteiset ruokailu- ja taukotilat on todettu sekä Ylöjärvellä että Hervannassa toimiviksi yhteydenpitopaikoiksi. Aluksi Hongisto pyrki ajoittamaan oman ruokatuntinsa koulun ruokailuaikojen ulkopuolelle, koska pidemmällä lounastauolla oppilailla on aikaa käydä kirjastossa. Se ei kuitenkaan ollut hyvä juttu, sillä opettajia ei nähnyt välttämättä lainkaan työpäivän aikana.

Jyväskylän suunnitelma

Vuonna 2011 valmistuneessa Jyväskylän Tule tule hyvä tieto -suunnitelmassa asioita on pohdittu erityisen monesta näkökulmasta. Opettajille suunnatun kyselyn seurauksena paljastui, että lukio-opettajat kaipaavat tiedonhallintataitojensa päivitystä. Jyväskylässä toisen asteen oppilaitoksissa ei ole omia kirjastoja, joten yhteistyö koulun ulkopuolelle on välttämätöntä, jos tiedonhallinnan opetusta halutaan kehittää.

Alueen kirjastot puolestaan halusivat kehittää keskinäistä yhteistyötään. Yliopistosta, ammattikorkeakoulusta ja kaupunginkirjastosta koottu työryhmä suunnitteli ja toteutti lukio-opettajille tarkoitetun koulutuksen, jossa jokainen opettaja sai yleisesittelyn lisäksi tietoa oman aineensa hyödyllisistä lähteistä ja aineistoista. Palaute koulutuksesta on myönteistä: siitä toivotaan pysyvää käytäntöä. Haastavinta koulutuksen toteuttamisessa oli kirjastolaisten aikataulujen sovittaminen koulun arkeen.

Tiedonhaun koulutus innosti eri aineiden opettajia tuomaan luokkansa kirjastoon. Työssä mukana ollut kaupunginkirjaston informaatikko Mari Vuorinen kertoo, että Jyväskylässä muutamat opettajat tuovat säännöllisesti lukion ensimmäisen vuoden oppilaat kirjastokäynnille, mutta mitään yhtenäistä käytäntöä kouluilla ei ole.
– Olemme pitäneet jo useampana vuotena lukion ensimmäisen vuoden opiskelijoille dekkariaiheisen tiedonhaun opetuksen ja vinkanneet samalla ryhmälle jännityskirjallisuutta ja aiheeseen liittyviä tietokirjoja. Oppilaille on annettu äidinkielen kurssilla tehtäväksi lukea jokin jännityskirja ja tehdä tutkielma kyseisestä kirjailijasta, kertoo Mari Vuorinen.

– Vinkkaamisen yhdistäminen tiedonhaun opetukseen on toiminut meillä hyvin. Suuri ryhmäkoko ja tiukka aikataulu ovat haasteena, mutta vinkkaustilanne yleensä rauhoittaa porukan ja saa aikaan hyvää keskustelua.

Lukiokoulutuksen arvioinnissa kysyttiin vuonna 2012, mitä lukiossa ei opetettu riittävästi. Yleisimmäksi vastaukseksi nousivat tiedonhaku ja tietotekniikka. Tähän kannattaa kaikissa kirjastoissa panostaa.

Tampereen nelivuotinen Tieto haltuun -projekti päättyi vuodenvaihteessa, eikä siinä työskennelleen informaatikon virkaa koulujen toiveista huolimatta vakinaistettu. Paikalliset opettajat ymmärsivät hankkeen myötä asian tärkeyden, mutta onko yleisellä kirjastolla rahkeita ottaa kokonaan oppilaitoksille omistautuneen informaatikon töitä harteilleen? Opettajien havahtumisen lisäksi sisarhanke AVOKIn avulla saatiin moneen oppilaitokseen avoin oppimisympäristö ja kirjastokokoelmia. Kuinka ne voivat, jos niitä ei ole aikaa hoitaa ammattitaitoisesti ja paneutuen?

Avainsanat: , , , , , ,

Voimaantuminen

k4-ohjaus

Kuva: Voimaantumisen ja motivaation mahdollistaminen (Karvonen 2011)

Avainsanat: , , , , , ,

Luovuus ja muutos

luovuus-ja-muutos-v001

Kuva: Luovuus ja muutos

Avainsanat: , ,

Lahjakas opettaja

lahjakas-opettaja-v001

Kuva: Lahjakas opettaja

Avainsanat: , ,

Työrauha

tyorauhan-ennakointi-v001

Kuva: Työrauha

Avainsanat: , ,