Aihearkisto: ohjaamisosaaminen

TVT-aiheisia linkkejä

TVT-aiheisia linkkejä

Tieto- ja viestintätekniikkaa kannattaa käyttää opetuskäytössä! Täältä linkkisivustolta löydät hyviä esimerkkejä!

Itse olen käyttänyt omassa opetuksessani apuna sivustoa http://www.koodaustunti.fi

OPH:n julkaisuun TVT:n hyödyistä, välineistä ja vaikuttavuudesta  pääset tutustumaan osoittessa

http://www.oph.fi/julkaisut/2011/tieto_ja_viestintatekniikka_opetuskaytossa

 

Postmoderni kasvatus ja opettajan rooli

Kasvatuksen ja opettajan roolin kehittymisestä [Suoranta 2008].

Kasvatuksen ja opettajan roolin kehittymisestä [Suoranta 2008].

Avainsanat: , , , , , , , ,

Moniammatillinen yhteistyö

Moniammatillinen yhteistyö [Isoherranen 2005].

Moniammatillinen yhteistyö perustuu vapaaseen toimijuuteen, avoimeen dialogiin ja kriittiseen reflektioon [Isoherranen 2005]. Työn organisointitapana se muistuttaa tutkivaa oppimista oppimismenetelmänä ja avoimia ympäristöjä oppimisympäristöinä.

Avainsanat: , , , , , , ,

Ahora! TAMK:n ammatilliset opettajaopiskelijat maaliskuun lähipäivässä

Syksyllä 2013 opintonsa aloittanut Tampereen ammattikorkeakoulun opettajaopiskelijoiden verkkoryhmä (13 VeA) tapasi lähipäivässä 12.3.2014.

Ahora Evita

Tampereen työväen teatterin kulisseista löytyi sanoma Evitalle. Läsnäolo nykyhetkessä sopii ohjenuoraksi myös tuleville opettajille?

Aamun aluksi teimme opinto- ja tutustumiskäynnin Tampereen Työväen Teatteriin. Lähes kaikille paikka oli entuudestaan tuttu. Teatteriyleisössä harvemmin vain tulee ajateltua, mitä kaikkea näyttämöelämysten tuottamiseen liittyy. Toimintaympäristönä teatteri on kiinnostava ja monipuolinen paikka. Näyttelijät ja esitykset näkyvät eniten ulospäin, mutta taustalla on suuri ja tarkkaan suunniteltu kokonaisuus, jonka ansiosta kaikki toimii saumattomasti. Näyttelijöitä talossa on kolmisenkymmentä, mutta yhteensä erilaisia ammattilaisia työskentelee teatterissa satakunta.

katsomo -ttt

Näyttämöltä käsin katsomo vaikutti jotenkin pienemmältä kuin yleisön joukossa istuttaessa. Salaperäinen ja lumovoimainen paikka herää illalla taas eloon. Näyttämön takana tapahtui arkisena aamunakin paljon. Monet ammattilaiset tekevät siellä töitään esitysten ja elämysten eteen. Puuseppiä, maalareita ja muita käsityöläisammattilaisia tarvitaan teatterissa. Nuori ja ammattitaitoinen maalari keskeytti hetkeksi työnsä ja kertoi ryhmälle opinnoistaan ja omasta työpolustaan. Hänellä olivat selvästi työmotivaatio ja innostus kohdallaan. Työn alla olivat parhaillaan Evitan lavasteet.

Evitan lavasteita - TTT

Lavastamossa saattoi törmätä melkein mihin ja keneen vain. Huonekaluja oli varastoitu eri aikakausilta valtavat määrät: hyllyriveittäin tuoleja, pöytiä, polkupyöriä. Oppaamme mukaan kukaan ei täysin voi muistaa mitä kaikkea talosta löytyy. Materiaalien kierrättämiseen pyritään kaikin voimin, mutta paljon joudutaan esitysten jälkeen myös poistamaan: säilytystilat eivät yksinkertaisesti riitä. Jossakin nurkassa seisoi kolho Frankenstein, vähän matkan päässä näkyivät tuntemattomien sotilaiden silhuetit.

Opiskelijat ja Chaplin - TTT

Kaverikuva Chaplinin kanssa. Teatterissa vastaan voi tulla mitä vain.

Teatterissa on oma ompelimo. Siellä oli kiireinen aika menossa, yhtä aikaa oli tehtävänä puvustus neljään eri näytelmään. Työ ompelimossa on haastavaa ja monipuolista: ammattitaidon on oltava rautainen, ompelutaidon lisäksi myös luovuutta ja kekseliäisyyttä tarvitaan.

ompelimo2

Lähipäivän toinen tutustumiskohde oli teatterin naapurissa sijaitseva Tampereen ammattikorkeakoulun pianolaboratorio, joka osoittautui kiinnostavaksi yhdistelmäksi soittamisen taitoja ja luovuutta sekä teknistä tutkimusta. Erilaisin apuvälinein ja menetelmin voidaan tutkia soittajan tapaa soittaa. Tutkimuksella voidaan esimerkiksi helpottaa huonoista soittoasennoista tai kehon jännitteistä poisoppimista. Laboratoriossa on myös pidetty etäsoittotunteja, jotka eivät sinällään voi korvata opettajan läsnäoloa opetustilanteessa, mutta voivat joskus olla lisänä edistyneillä soittajilla. Laboratorio oli jännittävän kokeellinen yhdistelmä luovuutta, musikaalisuutta, tekniikkaa ja fysioterapiaa ja jo sinällään mielenkiintoinen tutustumiskohde, mutta tämän lisäksi kävimme siellä hienon keskustelun erilaisten taitojen oppimiseen ja opettamiseen liittyvistä tekijöistä. Mikä saa nuoren motivoitumaan harjoitteluun, jota tarvitaan mielettömät määrät useiden vuosien ajan? Mitä vaaditaan hyvältä soitonopettajalta? Käynnin päätteeksi kuulimme upean pienoiskonsertin: Tampereen ammattikorkeakoulusta valmistuu huippumuusikoita.

pianolaboratorio tamk

Pianolaboratoriossa tutkitaan soittoa tekniikan avulla.

Iltapäiväksi siirryttiin Tampereen pääkirjastoon. Siellä tutustuttiin ensin kirjastoon oppimisympäristönä (allekirjoittaneen opastuksella), jonka jälkeen arvioitiin ja pohdittiin opintojen tilannetta ja keskusteltiin työn alla olevasta yhteisestä Opettajuuden käsikirjasta.

Lähipäiviä meillä verkkoryhmäläisillä ei ole yhteensä kovin monta: tähän mennessä niitä on ollut kuusi, huhtikuussa tapaamme seitsemännen ja viimeisen kerran ennen toukokuista valmistumispäivää. Kaikki ryhmässämme valitsivat yhden vuoden rypistyksen ja tavoitteenamme on saada ammatilliset opettajaopinnot (60 opintopistettä) valmiiksi tänä keväänä. Aika hieno suoritus töiden ohessa!

Suurin osa opinnoista on tehty pienryhmissä erilaisissa verkkoympäristöissä, tämän lisäksi harjoittelua ja erilaista itsereflektointia on opinnoissa ollut paljon. Näitä kasvokkaisia kohtaamisia ja koko opintoryhmän kanssa vietettyjä lähipäiviä jään kaipaamaan, ne ovat olleet antoisia ja antaneet perspektiiviä opetus- ja ohjaamistyöhön, jota jokainen meistä omassa työssään tekee. Opettajan ja ohjaajan työ on loppujen lopuksi aika yksinäistä: harvoin on tällaista tilaisuutta puhua pedagogisesta osaamisestaan näin monen mentorin kanssa.

Avainsanat: , , , , , ,

Olivia Lehto opettajuuden ytimessä

Opettaja Olivia Lehto:

Ihan ensiksi opettaisin kuinka korvia heilutetaan
ja miten voi tuosta vaan puhjeta laulamaan.
Opettaisin päiväunien ihanuutta
ja kieltä outoa, ihan uutta.
Kirjastoon veisin oppilaani ainakin viideksi yöksi
ja kaikenlaisen laskemisen tekisin kiinnostavaksi työksi.
Pyöräretkiä tehtäisiin ja kokeiltaisiin uimista,
opettaisin tietysti myös asioiden puimista.
Nauramista harjoiteltaisiin aina maanantaina
niin ei tylsyys koskaan enää meitä paina.
Haaveilulle jättäisin aika paljon tilaa
ja huolta siitä pitäisin, ettei kiire miettimistä pilaa.
Jos olisin joskus surkeana, ei nolottaisi itkeä,
tahtoisin opettaa olemaan aito sekä sitkeä.

Eppu Nuotio, Hyttysenkesyttäjä ja muita haaveammatteja, s.11. Kuvittanut Mervi Lindman. Tammi, 2006.

Eppu Nuotio esittelee runokirjassaan monenlaisia haaveammatteja. Eräs suosikkirunoistani tuo mieleeni viime kesän kurssin “Peruskivi ammatilliseen opettajuuteen”, jolla aloitin omat ammatilliset opettajaopintoni. Annukka Tapanin kesäkurssilla yllätyin siitä, kuinka suuri osa ammatillista opettajuutta on se “kaikki muu”. Pelkkä oppiaineen ja kurssisisältöjen opettaminen sekä hallitseminen eivät riitä, jos haluaa tulla Olivia Lehdon kaltaiseksi hyväksi opettajaksi. Opettajuudessa ovat olennaisia myös ohjaaminen, tukeminen, yhteiskuntataitojen vahvistaminen ja vertaistuki. Opettaja ei todellakaan ole enää yksinpuhelija luokan edessä korokkeella, opetti hän sitten alakoululaisia tai ammatillisia opiskelijoita.

Runossa nousevat esiin luovuus, rohkeus, itseilmaisu, spontaanius, hyvä itsetunto, hyvinvointi, elämyksellisyys, elinikäinen oppiminen, teorian soveltaminen käytäntöön, terveys- ja hyvinvointikasvatus, stressinsietokyky, aitous, läsnäolo ja omien tunteiden ilmaiseminen. Olivia Lehto opettaa omalla persoonallaan: ammatillinen identiteetti on selvästi hänelle tärkeä asia.

Kansikuva: Kirjasampo :http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au1a5e501a-6af1-4300-80e8-ed5ef1ccbd78 Eppu Nuotio, Hyttysenkesyttäjä ja muita haaveammatteja, s.11. Kuvittanut Mervi Lindman. Tammi, 2006.

Kansikuva: Kirjasampo :http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au1a5e501a-6af1-4300-80e8-ed5ef1ccbd78
Eppu Nuotio, Hyttysenkesyttäjä ja muita haaveammatteja. Kuvittanut Mervi Lindman. Tammi, 2006.

Laki ammatillisesta koulutuksesta ja sen 5 § puhuu ihmisen huomioonottamisesta:

Ammatillisen peruskoulutuksen tavoitteena on antaa opiskelijoille ammattitaidon saavuttamiseksi tarpeellisia tietoja ja taitoja sekä valmiuksia itsenäisen ammatin harjoittamiseen.

Koulutuksen tavoitteena on lisäksi tukea opiskelijoiden kehitystä hyviksi ja tasapainoisiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille jatko-opintojen, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja sekä tukea elinikäistä oppimista.

Olivia Lehto on sisäistänyt täydellisesti myös opettajan eettisten periaatteiden taustalla olevat arvot: ihmisarvon, totuudellisuuden, oikeudenmukaisuuden, vastuun ja vapauden.

(Runo on julkaistu blogikirjoituksessa kirjailija Eppu Nuotion luvalla. Kansikuva: Kirjasampo)

Avainsanat: , , , , ,

Rouva Myrsky ryhmäytyi seminaarissa

Opinpaja Oy:n  toiminta kirjastolaisten mediakasvatuskoulutuspäivässä maaliskuussa 2014.

Rouva Myrsky

Seminaariin oli ilmoittautunut noin 70 henkeä, joista suurin osa oli kirjastolaisia eri puolilta Suomea. Osallistujille oli tehty nimikyltit, mikä helpotti esittäytymistä myöhemmin tehtävissä toiminnallisissa harjoituksissa. Väki jaettiin pöytäryhmiin perhekunnittain Musta Pekka -pelin korteilla. Minä olin koulutuspäivän ajan rouva Myrsky, kapteenin vaimo. Tällä tavalla väki saatiin hyvin sekoitettua, eivätkä entuudestaan toisensa tuntevat päässeet samoihin ryhmiin.  Keskustelujen kannalta tällainen tapa sekoittaa väki oli oikein toimiva ja hauska.

Isossa luentosalissa oli rikottu perinteinen tuolirivien järjestys ja sali oli täynnä pöytäryhmiä.  Pöytäkuntia oli 13, joista  jokaisessa oli 5 osallistujaa. Ihmiset tulivat seminaariin kahvikupit käsissään, saivat nimilappunsa ja uuden identiteettinsä, jonka mukaisissa asetelmissa tutustuttiin muihin perheenjäseniin. Tunnelma oli rento ja iloinen porina täytti pian tilan. Jo tällainen mietitty aloitus ryhmäytti väkeä valmiiksi ja viritti ihmiset tulevaan päivään.

Opinpajan kouluttajat Johanna Järvinen-Taubert ja Päivi Valtonen sirottelivat monia aikuiskoulutukseen sopivia menetelmiä ja työvälineitä koulutuspäivän puheenvuorojen väleihin.  Ryhmiinjaon jälkeen teimme itsellemme pääsyliput seminaariin. Jokainen kirjoitti nopeasti paperille kuka on, mistä innostuu ja miksi on tullut paikalle. Laput kiinnitettiin rintaan ja niiden kanssa lähdettiin tutustumaan muihin osallistujiin. Cocktails-menetelmä toimii hyvin ryhmien lämmittämisessä ja ihmisten tutustuttamisessa.

Kun ilmoittautui seminaariin, piti järjestäjille kertoa etukäteen millaisia odotuksia ja toiveita koulutusta kohtaan on. Hyvien alustusten  lisäksi ihmiset kertoivat haluavansa kuulla muiden kuulumisista ja erilaisista tavoista tehdä samankaltaista työtä. Myös keskusteluja kaivattiin. Osallistujien toiveita oli kuunneltu tarkasti ja tällaiselle vertaistuelle ja -jakamiselle oli jätetty aikaa.

Opinpaja Oy vaikuttaa kiinnostavalta koulutusalan yritykseltä. Kouluttajia tamperelaisessa yrityksessä on seitsemän, joista kaksi oli mukana tämän koulutuspäivässä. Yritys järjestää muun muassa erilaisia aikuiskoulutuksia, pedagogista vientiä, konsultoi koulutukseen ja osaamiseen liittyvissä asioissa ja tekee esimerkiksi erilaisia osaamistarvekartoituksia.

Kolmen alustuksen (kestot: 15 minuuttia, 30 minuuttia, 30 minuuttia) jälkeen Opinpajan kouluttajat käyttivät menetelmää Kasautuva ryhmä:

  • Jokainen pohti ensin itsekseen muutaman minuutin ajan, mitä ajatuksia alustukset herättivät ja löysikö niistä ideoita itselleen poimittavaksi.
  • Seuraavaksi mietittiin samaa pareittain muutaman minuutin ajan. Ensin jaoimme omat ajatuksemme toisillemme, sitten pohdimme heräsikö alustuksista molempia kiinnostavia teemoja.
  • Sitten liityimme yhteen toisen parin kanssa neljän hengen ryhmäksi. Tavoitteena oli tiivistää edellisen parikeskustelun ydin toiselle parille.
  • Lopuksi mietimme yhdessä, nousiko alustajille kysymyksiä.

Kouluttaja selitti, kuinka tällaista menetelmää käyttäen saadaan asioita nousemaan esiin aivan eri tavalla kuin kysymällä suoraan esitysten jälkeen, onko kenelläkään aiheesta kysyttävää. Jos kysytään nopeasti, vain nopeatempoinen henkilö kysyy ja  monien muiden mieliin nousseet asiat jäävät käsittelemättä. Kasautuvan ryhmän -menetelmällä saa monenlaisia asioita keskusteluun. Näin saadaan myös mahdollisimman moni mukaan keskusteluun ja mahdollisimman monet asiat yhdessä käsiteltäviksi.

Ruokatauon jälkeen kuulimme vielä yhden puolen tunnin esityksen. Tämän jälkeen opinpajalaisilla oli oma tunnin mittainen puheenvuoronsa. Sen alkuun he kertoivat kiinnostavan yksityiskohdan, joka on hyvä tiedostaa kun suunnittelee kokonaisten koulutuspäivien sisältöjä. Itse en ole osannut tätä aiemmin ajatella: lounastauon jälkeen on päivän haastavin ajankohta, joten jos on mahdollista laittaa ajankohtaan jotakin aktivoivaa, niin se olisi erittäin hyvä juttu.

Seuraavaksi meille esiteltiin menetelmä nimeltään Stella Polaris. Parin kanssa seistään vastakkain ja lasketaan vuoroluvuin kolmeen (1,2,3), seuraavassa vaiheessa numero 1 korvataan taputuksella, mutta muuten jatketaan entiseen tapaan, hetken kuluttua numero 2 korvataan sorminapsautuksella ja lopulta kaikki numerot on korvattu vuorotellen taputuksella, napsautuksella ja jalanpolkaisulla. Yllättävän vaikea, ihmiset selvästi lämpenivät, aivot virkistyivät ja toiminnallinen hetki päättyi naurunpurskahduksiin ja puheensorinaan.

Tämän jälkeen kokeilimme vielä menetelmää Sisäkkäiset piirit. Se lisää vuorovaikutuksellisuutta. Keskustelimme päivän aiheisiin kuuluvista väittämistä vastakkain kahdessa piirissä. Muutaman minuutin välein piirissä vaihdettiin paikkaa, aina samaan suuntaan, joten keskustelija vaihtui jokaisen väittämän kohdalla.

Toiminnallisten menetelmien jälkeen kuulimme muutamia vinkkejä liittyen aikuisryhmien ohjaamisen taitoihin. Parhaiten esitellyt asiat toimivat useampia kertoja yhteen kokoontuvien ryhmien kanssa, joten aika harvojen kirjastossa käyvien ryhmien kanssa niitä voi aivan suoraan käyttää. Meillä suurin osa ryhmistä on kertaluonteisia kävijöitä, joten esimerkiksi ryhmäyttämistä ei tule juurikaan omassa työssä mietittyä.  Oppimisen taitoihin liittyviä  asioita on kuitenkin hyvä tuntea, niiden merkitys ja vaikuttavuus oppimiseen on suuri:

  • Oppimisen taidot ovat oppimisen edistämistä
  • Ryhmäyttäminen: vuorovaikutuksen lisääminen lisää oppimista huomattavasti! Ei vain ohjaajan ja oppijoiden välistä, vaan myös osallistujien välistä!
  • Aikuisoppijoiden oppimiseen vaikuttavien tekijöiden huomioiminen ohjauksessa. Mikä on aikuiselle tyypillistä? Mitkä ovat hänen haasteensa? Mieti näitä erityisesti  senioreiden kohdalla.
  • Rohkaiseminen ja motivointi. Kuinka paljon opitaan, kuinka paljon uskalletaan kysyä ja paljastaa omasta osaamattomuudesta?
  • Oppimista tukevan ilmapiirin luominen
  • Ryhmän heterogeenisuuden huomioiminen

Vertaisohjaamista kannattaa hyödyntää heterogeenisilla kursseilla, joilla osa oppijoista on edistyneempiä kuin toiset. Yleensä tämä hyödyttää myös opettavaa osapuolta, joka joutuu opettaessaan käsittelemään asiaa monelta kannalta ja sanoittamaan sitä toiselle ja itselleen. Se lisää opettavan osapuolen oppimista ja auttaa muistamaan asioita. Myös eriyttämistä voi käyttää heterogeenisten ryhmien kanssa, kurssilla voi olla tarjolla esimerkiksi eritasoisia tehtäviä ja harjoituksia.

Ryhmäyttämisestä ja sen merkityksestä oppimiselle puhuttiin tarkemmin:

Mitä ryhmäyttäminen on?

  • Ryhmän jäsenet tutustutetaan toisiinsa
  • Ryhmän jäseniä autetaan työskentelemään yhdessä
  • Ryhmien välille jäsenten välille syntyy avoin ja luottamuksellinen suhde
  • Jäsenten välillä turvallisuuden tunne

Miksi ryhmäyttää?

  • Opiskeluun sitoutuminen ja motivaatio
  • Edistää ryhmän avointa ajatusten vaihtoa ja vuorovaikutusta
  • Edistää oppimista
  • Luo edellytyksiä vertausohjaukselle

Miten ryhmäyttää?

  • Ei yhtä ainoaa menetelmää
  • Erilaiset tutustumistehtävät
  • Tavat, jotka lisäävät vuorovaikutusta ja keskustelua
  • Tavat, jotka lisäävät positiivista ilmapiiriä

-> kaikki edellä mainitut keinot vaikuttavat positiivisesti oppimiseen.

Mahdollisia menetelmiä on paljon, esimerkiksi mainittiin äänestys, pariporina ja nämä koulutuspäivän aikana käytetyt menetelmät.

Olennaista  ryhmäyttämisessä on:

  • Tutustuttaminen
  • Vuorovaikutuksen aikaansaaminen
  • Ohjaajan oma asenne

Moni koulutuspäivään osallistuva vetää erilaisia aikuisten kursseja tietotoreilla tai kirjastoissa. Joku toi keskusteluun hauskan ongelman: joukko iäkkäämpiä kurssilaisia on niin ryhmäytyneitä ja hyvin viihtyviä, että haluavat tulla samalla omalla porukallaan jo suorittamilleen kursseille yhä uudestaan. Tämä on tietenkin hankalaa, sillä kaikki halukkaat osallistujat ja uudet tulokkaat eivät mahdu mukaan. Ratkaisuksi keskustelussa ehdotettiin sitä, että tällaiselle ryhmälle annettaisiin oma aika kurssitella keskenään, koska kurssi ei heillä selvästikään palvele oppimisen funktiota, vaan tarpeet ovat pikemminkin sosiaalisia.

Avainsanat: , , , , ,

Lahjakkuuden illuusio

Stereotypioista, lahjakkuudesta ja harjoittelusta [Hakkarainen 2002, Renko 2012].

Stereotypioista, lahjakkuudesta ja harjoittelusta [Hakkarainen 2002, Renko 2012].

Avainsanat: , , , , , , ,

Opettajana monikulttuurisessa ryhmässä

Mitä kaikkea opettajan tulee tietää ja osata ottaa huomioon kun luokkahuoneessa on eri kulttuureista lähtöisin olevia opiskelijoita? Riittääkö opetettavan aineen hyvä osaaminen, erilaisten pedagogisten niksien tuntemus ja valtaisa innostus opettamiseen? Mitä kaikkea muuta tulee tietää ja osata ottaa huomioon?

Monikulttuurisen ryhmän opettajan osaamisen ja pystyvyyden tunnetta kutsutaan voidaan kutsua opettajan kulttuuriseksi kompetenssiksi. Se koostuu opettajan pedagogisista taidoista, kulttuurisista tiedoista sekä monikulttuurisuuteen liittyvistä kokemuksista ja asenteista.

Opettajan on tutustuttava opiskelijoiden kulttuurin ja uskonnon erityispiirteisiin. Tämän lisäksi hänen on oltava selvillä myös siitä, miten erityispiirteet tulevat esille erilaisissa oppimistilanteissa. Monikulttuurisen ryhmän opettajan on tärkeää pohtia pedagogisia taitojaan eri kulttuurien näkökulmista. Maahanmuuttajat ovat saattaneet esimerkiksi tottua opiskelemaan opettajajohtoisesti, joten heidän voi alkuun olla vaikea työskennellä ryhmässä tai aikatauluttaa itsenäisesti tehtäviä oppimistehtäviä. Opettajan työtä helpottaa tasa-arvoinen, suvaitsevainen ja oikeudenmukainen asenne. On myös hyvä pystyä sietämään erilaisten ryhmien kanssa syntyviä ennalta-arvaamattomia tilanteita.

Monikulttuurisissa ryhmissä ongelmia aiheuttavat muun muassa opiskelijoiden kielitaidon heikkous, kulttuurierot, sosiaaliset syyt, uskonnolliset syyt ja oppimisvaikeudet. Monikulttuuristen ryhmien ristiriitatilanteet voivat olla erittäin monimutkaisia, varsinkin jos ne johtuvat kulttuurisista tai uskonnollisista syistä. Kärjistyneissä tilanteissa opettajan on ratkottava opetettavan ryhmän ongelmia. Opettaja voi esimerkiksi joutua puuttumaan ryhmässä ilmenneeseen etnisyydestä johtuvaan syrjintään. Stereotypiauhka ja itseään toteuttavat ennusteet saattavat turhaan vaikeuttaa eritaustaisten opiskelijoiden oppimista, ellei opettaja osaa olla niiden suhteen erityisen tarkkana.

Outi Soilamo on tutkinut millaisia käsityksiä monikulttuuristen oppilasryhmien opettajilla on työstään ja erityisesti kulttuurisesta kompetenssistaan. Opettajat eivät mielestään tiedä riittävästi opiskelijoiden kulttuurisista taustoista ja niiden vaikutuksista opiskeluun. Lisäksi opettajat eivät pääsääntöisesti olleet saaneet lisäkoulutusta monikulttuurisuuteen liittyvistä tekijöistä, vaikka olisivat olleet sellaiseen halukkaitakin. Opettajien mielestä monikulttuuristen opiskelijoiden ohjaaminen lisäsi heidän työmääräänsä. Toisaalta se koettiin myös positiivisena ammatillisen osaamisen kasvattajana. Monikulttuurisuuteen liittyviä arvoja ja asenteita tarkasteltaessa huomattiin, että monikulttuuristen luokkien opettajat viihtyivät hyvin työssään, vaikka monikulttuuristen ryhmien opettaminen koettiinkin kuormittavaksi.

Monikulttuuriset kohtaamiset voivat parhaimmillaan olla opettajille ja opiskelijoille kokemuksia ja näkemyksiä rikastuttavia. Eri kulttuureista tulevien opiskelijoiden kohtaaminen ja heidän tukemisensa lisää kokemuksia, kulttuuritietoisuutta sekä suvaitsevaisuutta ja tarjoaa koko ryhmälle mahdollisuuden saada muihin kulttuureihin liittyviä aitoja kokemuksia. Monimutkaisten tilanteiden selvittäminen kehittää ongelmanratkaisutaitoja: opettajalle tämä avaa monitasoisia mahdollisuuksia ammatillisen identiteetin kehittymiselle.

Monikulttuurisuus odottaa opiskelijoita heti luokkahuoneen ulkopuolella, vaikka tämänhetkisessä luokassa olisi ainoastaan valtaväestöön kuuluvia. Eräs opettajan monista tehtävistä on ohjata opiskelijoita kohtaamaan monikulttuurisuutta luokkahuoneen ulkopuolella sekä vapaa-ajallaan että tulevalla työurallaan. Ohjaamiseen pätevät samat periaatteet kuin monikulttuurisen ryhmän opettamiseen: on saatava opiskelijat omaksumaan riittävät tiedot vieraasta kulttuurista ja asennoitumaan positiivisesti erilaisuutta kohtaan. Tarvitaan myös taitoja kommunikoida vieraista kulttuureista tulevien ihmisten kanssa: erityisen monimutkaista kommunikoinnista tulee silloin, kun yhteistä kieltä ei löydy. Tällöin on opittava ilmaisemaan itseään tulkin välityksellä tai tulkin puuttuessa keksittävä vaihtoehtoisia tapoja sanalliselle kommunikoinnille.

Nykymaailmassa monikulttuurisuus liittyy välttämättömänä osana ammatillisen opettajan työhön. Monikulttuurisuus tarjoaa monikerroksisuutta ja haasteita, mutta se myös auttaa opettajaa kehittämään ammatillista identiteettiään ja rikastuttamaan kokemusmaailmaansa.

Kirjoitus perustuu lähteisiin

Kauppinen U, Koponen M, Tervonen L. 2011. Monikulttuurisuusosaaminen sosiaali- ja terveysalalla sekä varhaiskasvatuksessa. Teoksessa Vesterinen M-L (toim.) SOTE-ennakointi –Sosiaali- ja terveysalan sekä varhaiskasvatuksen tulevaisuuden ennakointi. Etelä-karjalan koulutuskuntayhtymä. Sarja A: Raportteja ja tutkimuksia 3. Painotalo Seiska Oy: Iisalmi.

Metsänen R & Kämäräinen A. Ammatillisen opettajan monikulttuurinen osaaminen. Hämeen ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu. pro.phkk.fi/kit/articles%5CMetsanen_article.pdf Luettu 12.3.2014

Renko E, ym. 2012. Selvitys syrjinnän vastaisen pedagogiikan keinoista ja käytännöistä. Sisäasiainministeriön julkaisu 50/2012, Kopijyvä Oy: Jyväskylä.

Soilamo O. 2008. Opettajan monikulttuurinen työ. Turun yliopiston julkaisuja Sarja C, osa 267. Painosalama Oy: Turku.

Avainsanat: , , , ,

Tiedonhankinnan opetus käytännössä

(Teksti on julkaistu aiemmin Kirjasto-lehden numerossa 3/2013,  KirjastoPRO-liitteessä)

Kuva Flickr, Enokson: Comfortable computing https://secure.flickr.com/photos/vblibrary/8465390293/ Kuva Flickr, Enokson: Comfortable computing
https://secure.flickr.com/photos/vblibrary/8465390293/%5B/caption%5D

Toisen asteen oppilaitosten opiskelijoiden tiedonhankintataidot vaihtelevat suuresti. Millaista yhteistyötä kirjastot ja koulut tekevät tiedonhankinnan koulutuksessa?

– Vaikka Tampereella suurin osa oppilaista on käynyt ala- ja yläkoulussa kirjaston
opetuksissa, niin kysyttäessä kukaan ei muista käyneensä koskaan luokan kanssa kirjastossa
ja käyttäneensä PIKI-verkkokirjastoa, kertoo Satu Virtanen Tampereen seudun ammattiopiston
Hepolamminkadun kirjastosta.

Samaa sanoo Ylöjärven uuden koulutuskeskus Valon informaatikko Heidi Hongisto. – Osa opiskelijoista ei ole käyttänyt lainkaan kirjastoa, joten ensimmäisellä käynnillä on lähdettävä ihan alusta. On kerrattava lainaaminen, palauttaminen, varausten tekeminen, kaikki perusasiat. Perusasioiden kertaaminen vie aikaa tiedonhankinnan opetukselta.

Valossa opiskelee saman katon alla kymppiluokkalaisia, lukiolaisia, ammattiopistolaisia, aikuisopiskelijoita ja yrittäjyyden opiskelijoita. Myös työväenopisto käyttää tiloja. Valoisan aulan yhteydessä sijaitseva kirjasto on keskellä 1 000 opiskelijalle mitoitettua koulua.

– Ensimmäisenä syksynä Valon kirjastossa kävivät kaikki lukioryhmät, joissa oli yhteensä 250 opiskelijaa ja ammatilliselta puolelta noin 100 opiskelijaa. Tänä syksynä on tarkoitus pitää 300 uudelle opiskelijalle lyhyt kirjastonkäytön opastus, suunnittelee Heidi Hongisto.

Myös opettajille on tarkoitus järjestää omia opastuksia. Vartin mittainen perehdytys ei vie Hongistolta enää valmisteluaikaa. Varsinaiset oppiaineiden tarpeisiin räätälöidyt tiedonhankinnan opetukset sen sijaan vaativat enemmän työtä. Ne ovat kuitenkin erityisen antoisia ja mukavia pitää. Päästään tiedonhaun ja oppimisen ytimeen: syvennytään verkkokirjaston käyttöön, oppiaineiden tarpeisiin suunniteltuun tiedonhankintaan, yleiseen verkkotiedonhakuun, lähdekritiikkiin ja lähdemerkintöjen opettamiseen.

Opettajissa on eroja

Myös Hervannassa sijaitsevassa Hepolamminkadun kirjastossa kaikki aloittavat ryhmät käyvät lyhyessä perehdytyksessä, mutta tiedonhankinnan opetukseen tullaan äidinkielen tunneilla. Äidinkielen opettajat ovatkin edelleen tärkeimpiä yhteistyökumppaneita.

– On opettajasta kiinni, ketkä tulevat. Osa on aktiivisia, mutta toiset jättävät tulematta, Virtanen kertoo.  Ammatillisissa kouluissa kirjastoasioihin perehdytään yleensä ATTO (ammattitaitoa täydentävät tutkinnon osat) – opettajien tunneilla, vaikka kirjastot mielellään ottaisivat opetuskäynneille myös ammattiaineiden opettajia.

Valon ja Hepolamminkadun kirjastojen kaltaisissa oppilaitoskirjastoissa on yleensä yksi vakituinen informaatikko, joka valmistelee ja vetää ryhmäkäynnit asiakaspalvelun ja muun työn ohessa. Hongisto pohtii tehostavansa toimintaa suunnittelemalla itseopiskelumateriaaleja, joita voitaisiin käyttää opettajan kanssa silloin, kun informaatikko ei ehdi ottaa ryhmää itse vastaan.

– Parasta palautetta on se, kun tunnin alussa tylsistyneen näköinen luokan kovis alkaa kysellä tiedonhausta ja näkee, kuinka oppilaat keskittyvät tunnilla annettuihin tehtäviin, Satu Virtanen sanoo.

Kirjaston ja koulun sijainnilla on merkitystä. Yhteistyötä helpottaa se, että ollaan saman katon alla. Yhteiset ruokailu- ja taukotilat on todettu sekä Ylöjärvellä että Hervannassa toimiviksi yhteydenpitopaikoiksi. Aluksi Hongisto pyrki ajoittamaan oman ruokatuntinsa koulun ruokailuaikojen ulkopuolelle, koska pidemmällä lounastauolla oppilailla on aikaa käydä kirjastossa. Se ei kuitenkaan ollut hyvä juttu, sillä opettajia ei nähnyt välttämättä lainkaan työpäivän aikana.

Jyväskylän suunnitelma

Vuonna 2011 valmistuneessa Jyväskylän Tule tule hyvä tieto -suunnitelmassa asioita on pohdittu erityisen monesta näkökulmasta. Opettajille suunnatun kyselyn seurauksena paljastui, että lukio-opettajat kaipaavat tiedonhallintataitojensa päivitystä. Jyväskylässä toisen asteen oppilaitoksissa ei ole omia kirjastoja, joten yhteistyö koulun ulkopuolelle on välttämätöntä, jos tiedonhallinnan opetusta halutaan kehittää.

Alueen kirjastot puolestaan halusivat kehittää keskinäistä yhteistyötään. Yliopistosta, ammattikorkeakoulusta ja kaupunginkirjastosta koottu työryhmä suunnitteli ja toteutti lukio-opettajille tarkoitetun koulutuksen, jossa jokainen opettaja sai yleisesittelyn lisäksi tietoa oman aineensa hyödyllisistä lähteistä ja aineistoista. Palaute koulutuksesta on myönteistä: siitä toivotaan pysyvää käytäntöä. Haastavinta koulutuksen toteuttamisessa oli kirjastolaisten aikataulujen sovittaminen koulun arkeen.

Tiedonhaun koulutus innosti eri aineiden opettajia tuomaan luokkansa kirjastoon. Työssä mukana ollut kaupunginkirjaston informaatikko Mari Vuorinen kertoo, että Jyväskylässä muutamat opettajat tuovat säännöllisesti lukion ensimmäisen vuoden oppilaat kirjastokäynnille, mutta mitään yhtenäistä käytäntöä kouluilla ei ole.
– Olemme pitäneet jo useampana vuotena lukion ensimmäisen vuoden opiskelijoille dekkariaiheisen tiedonhaun opetuksen ja vinkanneet samalla ryhmälle jännityskirjallisuutta ja aiheeseen liittyviä tietokirjoja. Oppilaille on annettu äidinkielen kurssilla tehtäväksi lukea jokin jännityskirja ja tehdä tutkielma kyseisestä kirjailijasta, kertoo Mari Vuorinen.

– Vinkkaamisen yhdistäminen tiedonhaun opetukseen on toiminut meillä hyvin. Suuri ryhmäkoko ja tiukka aikataulu ovat haasteena, mutta vinkkaustilanne yleensä rauhoittaa porukan ja saa aikaan hyvää keskustelua.

Lukiokoulutuksen arvioinnissa kysyttiin vuonna 2012, mitä lukiossa ei opetettu riittävästi. Yleisimmäksi vastaukseksi nousivat tiedonhaku ja tietotekniikka. Tähän kannattaa kaikissa kirjastoissa panostaa.

Tampereen nelivuotinen Tieto haltuun -projekti päättyi vuodenvaihteessa, eikä siinä työskennelleen informaatikon virkaa koulujen toiveista huolimatta vakinaistettu. Paikalliset opettajat ymmärsivät hankkeen myötä asian tärkeyden, mutta onko yleisellä kirjastolla rahkeita ottaa kokonaan oppilaitoksille omistautuneen informaatikon töitä harteilleen? Opettajien havahtumisen lisäksi sisarhanke AVOKIn avulla saatiin moneen oppilaitokseen avoin oppimisympäristö ja kirjastokokoelmia. Kuinka ne voivat, jos niitä ei ole aikaa hoitaa ammattitaitoisesti ja paneutuen?

Avainsanat: , , , , , ,