Aihearkisto: kumppanuusosaaminen

Tieto- ja viestintätekniikkaa Pirkanmaan toisen asteen kouluihin

Pirkanmaan toisen asteen kouluissa on edistetty avointa oppimiskulttuuria sekä tieto- ja viestintätekniikan osaamista (tvt) PAOK -hankkeen ja sen edeltäjän voimin jo viiden vuoden ajan. Huhtikuussa päättyvä hanke on tehnyt nyt tehtävänsä, mutta kaksi sen aikana luotua palvelua jää edelleen toimintaan. Maakunnallisesta verkkokurssitarjottimesta ja kollegavalmentajaverkostosta on tullut pysyviä toimintamuotoja. PAOK -hankkeen saavutuksiin voinee lukea sen, että pedagoginen osaaminen tvt:n suhteen on kasvanut ja sen käyttö on lisääntynyt  lähiopetuksen osana Pirkanmaalla. Oppilaitosten verkostot ovat lujittuneet ja se on alkanut kantaa hedelmää. Yksittäiset opettajatkin tietävät enemmän toistensa tekemisestä ja voivat auttaa toisiaan vaikkapa mobiililaitteiden käytössä. PAOK on myös ollut mukana laatimassa maakunnallista tvt-suunitelmaa, joka puolestaan toimii useiden oppilaitosten omien tvt -suunnitelmien pohjana.

Maaliskuun alussa kävin tapaamassa Riikka Vannista ja Matleena Laaksoa hankkeen projektitiimistä. He kertoivat, että hankkeen ajatuksena on ennen kaikkea ollut avoimen oppimiskulttuurin, yhteistoiminnan, vuorovaikutuksen ja verkostoitumisen taitojen kehittäminen niin opiskelijoiden, opettajien kuin oppilaitostenkin kesken. Hankkeen järjestämissä koulutuksissa etusijalla on ollut pedagogiikka ja tieto- ja viestintätekniikka nähdään uudenlaisten opetuskeinojen toteuttamisen välineenä.

Laitehuolet
Pirkanmaalla, kuten muuallakin Suomessa, oppilaitokset ovat hyvin erilaisissa tilanteissa tvt:n käytössä. Joissakin kouluissa voidaan antaa opiskelijoille oma laite (tabletti /kannettava), mutta joissakin kouluissa on iso edistysaskel, jos joka luokkaan saadaan oma tietokone. Monesti laitteita saadaan kouluille erilaisten hankerahoitusten avulla, mutta joskus myös sponsoroituina. Yksi ratkaisu laitepulaan voisi olla  BYOD -malli (BringYourOwnDevice) eli oppilaiden annetaan käyttää omia laitteitaan. Tällä hetkellä siihen ei voida lainsäädännöllisestikään ketään pakottaa, mutta koulut voivat antaa vahvan suosituksensa. Matleenan mukaan joissain kunnissa tällä tavoin jo toimitaankin (esim. Kaarina). Se kuitenkin edellyttää sitä, että kouluissa on muutamia lainalaitteita niille, joilla ei ole varaa sen hankkimiseen tai jotka jostain syystä eivät sitä halua hankkia.

Sähköisiin oppikirjoihin siirtyminen tulee varmasti muuttamaan asetelmia ja jonkinlaisista päätelaitteista tulee välttämättömiä. Nyt eletään jonkinlaista siirtymävaihetta. Monilla opiskelijoilla on joka tapauksessa edistyneempiä laitteita kuin koulut voivat edes tarjota.  Laitepulan ja rahan puutteen ongelmia voidaan jatkossa ratkoa myös uudenlaisilla toimintamalleilla. Matleena kertoi Englannissa tehdyistä kokeiluista ja visioi mahdollisuuksia, joissa koulut solmivat leasing -sopimuksia laitemyyjien kanssa tai laite/verkkoliikennekustannukset jaetaan koulun ja kodin välillä.

Ajattelutapojen muutos
PAOK on järjestänyt Pirkanmaalla monenlaisia koulutuksia Moodlen alkeista mobiilioppimisen pedagogiikkaan. Joskus koulutukset ja konsultoinnit ovat olleet koulukohtaisia, jolloin on päästy myös henkilökohtaisiin keskusteluihin. Opettajat ovat pääseet pohtimaan tvt:n käyttöä oman opetustyönsä kautta ja voineet mietiä mikä olisi se oma tapa, jolla tvt:n ja somen voisi ottaa käyttöön. Matleenan mukaan koulutuksessa onkin tärkeää antaa tilaa kriittisyydelle, peloille ja epävarmuudelle. Vasta kun saadaan ilmaistua se, mikä mietityttää, voidaan löytää asian hyvätkin puolet. Joskus asenteet muuttuvat hitaasti. Tarvitaan siis kypsymisaikaa, tilaa ja aikaa pohtia, jotta uusien opetusvälineiden ja oppimisympäristöjen merkitys nähdään ja sisäistetään.

Opetusmateriaalien avoimesta jakamisesta on tullut trendikästä niin meillä kuin maailmallakin. Toisaalta ne, jotka vasta äsken ovat siirtyneet tvt:n maailmaan, eivät yleensä ole heti valmiita jakamaan omia aineistojaan tai esim. joidenkin sovellusten vaatimia paikkatietoja. Jakamiseen ja avoimuuteen liittyvän ajattelutavan omaksuminen vie aikaa. Oma asenne muuttuu vasta, kun toimintakulttuuriin pääsee sisälle. Matleena totesi itsestään: ”Kun olen saanut itse muilta niin paljon vuosikaudet, nyt on rohkeutta ja halua lähteä jakamaan omaa osaamistaan muille.” Matleena ja Riikka korostavat, että jakaminen ei suinkaan syö omia työmahdollisuuksia, sillä osaaminen ei sellaisenaan siirry muiden käyttöön. Jaettavat materiaalit ovat vain materiaaleja.

PAOK -hankkeessa avoimen jakamisen ideaa toteutettiin siten, että kaikki materiaalit on viety verkkoon cc-lisensseillä, jolloin hankkeen tulokset ovat hyödynnettävissä muuallakin kuin Pirkanmaalla.

PAOK:n nettisivujen poistuttua käytöstä, hankkeen materiaalit löytyvät osoitteesta:

http://tvt.tampereenseutu.fi/paok

 

 

Mainokset
Avainsanat: , , , , , , , , , ,

Postmoderni kasvatus ja opettajan rooli

Kasvatuksen ja opettajan roolin kehittymisestä [Suoranta 2008].

Kasvatuksen ja opettajan roolin kehittymisestä [Suoranta 2008].

Avainsanat: , , , , , , , ,

Moniammatillinen yhteistyö

Moniammatillinen yhteistyö [Isoherranen 2005].

Moniammatillinen yhteistyö perustuu vapaaseen toimijuuteen, avoimeen dialogiin ja kriittiseen reflektioon [Isoherranen 2005]. Työn organisointitapana se muistuttaa tutkivaa oppimista oppimismenetelmänä ja avoimia ympäristöjä oppimisympäristöinä.

Avainsanat: , , , , , , ,

Ahora! TAMK:n ammatilliset opettajaopiskelijat maaliskuun lähipäivässä

Syksyllä 2013 opintonsa aloittanut Tampereen ammattikorkeakoulun opettajaopiskelijoiden verkkoryhmä (13 VeA) tapasi lähipäivässä 12.3.2014.

Ahora Evita

Tampereen työväen teatterin kulisseista löytyi sanoma Evitalle. Läsnäolo nykyhetkessä sopii ohjenuoraksi myös tuleville opettajille?

Aamun aluksi teimme opinto- ja tutustumiskäynnin Tampereen Työväen Teatteriin. Lähes kaikille paikka oli entuudestaan tuttu. Teatteriyleisössä harvemmin vain tulee ajateltua, mitä kaikkea näyttämöelämysten tuottamiseen liittyy. Toimintaympäristönä teatteri on kiinnostava ja monipuolinen paikka. Näyttelijät ja esitykset näkyvät eniten ulospäin, mutta taustalla on suuri ja tarkkaan suunniteltu kokonaisuus, jonka ansiosta kaikki toimii saumattomasti. Näyttelijöitä talossa on kolmisenkymmentä, mutta yhteensä erilaisia ammattilaisia työskentelee teatterissa satakunta.

katsomo -ttt

Näyttämöltä käsin katsomo vaikutti jotenkin pienemmältä kuin yleisön joukossa istuttaessa. Salaperäinen ja lumovoimainen paikka herää illalla taas eloon. Näyttämön takana tapahtui arkisena aamunakin paljon. Monet ammattilaiset tekevät siellä töitään esitysten ja elämysten eteen. Puuseppiä, maalareita ja muita käsityöläisammattilaisia tarvitaan teatterissa. Nuori ja ammattitaitoinen maalari keskeytti hetkeksi työnsä ja kertoi ryhmälle opinnoistaan ja omasta työpolustaan. Hänellä olivat selvästi työmotivaatio ja innostus kohdallaan. Työn alla olivat parhaillaan Evitan lavasteet.

Evitan lavasteita - TTT

Lavastamossa saattoi törmätä melkein mihin ja keneen vain. Huonekaluja oli varastoitu eri aikakausilta valtavat määrät: hyllyriveittäin tuoleja, pöytiä, polkupyöriä. Oppaamme mukaan kukaan ei täysin voi muistaa mitä kaikkea talosta löytyy. Materiaalien kierrättämiseen pyritään kaikin voimin, mutta paljon joudutaan esitysten jälkeen myös poistamaan: säilytystilat eivät yksinkertaisesti riitä. Jossakin nurkassa seisoi kolho Frankenstein, vähän matkan päässä näkyivät tuntemattomien sotilaiden silhuetit.

Opiskelijat ja Chaplin - TTT

Kaverikuva Chaplinin kanssa. Teatterissa vastaan voi tulla mitä vain.

Teatterissa on oma ompelimo. Siellä oli kiireinen aika menossa, yhtä aikaa oli tehtävänä puvustus neljään eri näytelmään. Työ ompelimossa on haastavaa ja monipuolista: ammattitaidon on oltava rautainen, ompelutaidon lisäksi myös luovuutta ja kekseliäisyyttä tarvitaan.

ompelimo2

Lähipäivän toinen tutustumiskohde oli teatterin naapurissa sijaitseva Tampereen ammattikorkeakoulun pianolaboratorio, joka osoittautui kiinnostavaksi yhdistelmäksi soittamisen taitoja ja luovuutta sekä teknistä tutkimusta. Erilaisin apuvälinein ja menetelmin voidaan tutkia soittajan tapaa soittaa. Tutkimuksella voidaan esimerkiksi helpottaa huonoista soittoasennoista tai kehon jännitteistä poisoppimista. Laboratoriossa on myös pidetty etäsoittotunteja, jotka eivät sinällään voi korvata opettajan läsnäoloa opetustilanteessa, mutta voivat joskus olla lisänä edistyneillä soittajilla. Laboratorio oli jännittävän kokeellinen yhdistelmä luovuutta, musikaalisuutta, tekniikkaa ja fysioterapiaa ja jo sinällään mielenkiintoinen tutustumiskohde, mutta tämän lisäksi kävimme siellä hienon keskustelun erilaisten taitojen oppimiseen ja opettamiseen liittyvistä tekijöistä. Mikä saa nuoren motivoitumaan harjoitteluun, jota tarvitaan mielettömät määrät useiden vuosien ajan? Mitä vaaditaan hyvältä soitonopettajalta? Käynnin päätteeksi kuulimme upean pienoiskonsertin: Tampereen ammattikorkeakoulusta valmistuu huippumuusikoita.

pianolaboratorio tamk

Pianolaboratoriossa tutkitaan soittoa tekniikan avulla.

Iltapäiväksi siirryttiin Tampereen pääkirjastoon. Siellä tutustuttiin ensin kirjastoon oppimisympäristönä (allekirjoittaneen opastuksella), jonka jälkeen arvioitiin ja pohdittiin opintojen tilannetta ja keskusteltiin työn alla olevasta yhteisestä Opettajuuden käsikirjasta.

Lähipäiviä meillä verkkoryhmäläisillä ei ole yhteensä kovin monta: tähän mennessä niitä on ollut kuusi, huhtikuussa tapaamme seitsemännen ja viimeisen kerran ennen toukokuista valmistumispäivää. Kaikki ryhmässämme valitsivat yhden vuoden rypistyksen ja tavoitteenamme on saada ammatilliset opettajaopinnot (60 opintopistettä) valmiiksi tänä keväänä. Aika hieno suoritus töiden ohessa!

Suurin osa opinnoista on tehty pienryhmissä erilaisissa verkkoympäristöissä, tämän lisäksi harjoittelua ja erilaista itsereflektointia on opinnoissa ollut paljon. Näitä kasvokkaisia kohtaamisia ja koko opintoryhmän kanssa vietettyjä lähipäiviä jään kaipaamaan, ne ovat olleet antoisia ja antaneet perspektiiviä opetus- ja ohjaamistyöhön, jota jokainen meistä omassa työssään tekee. Opettajan ja ohjaajan työ on loppujen lopuksi aika yksinäistä: harvoin on tällaista tilaisuutta puhua pedagogisesta osaamisestaan näin monen mentorin kanssa.

Avainsanat: , , , , , ,

Olivia Lehto opettajuuden ytimessä

Opettaja Olivia Lehto:

Ihan ensiksi opettaisin kuinka korvia heilutetaan
ja miten voi tuosta vaan puhjeta laulamaan.
Opettaisin päiväunien ihanuutta
ja kieltä outoa, ihan uutta.
Kirjastoon veisin oppilaani ainakin viideksi yöksi
ja kaikenlaisen laskemisen tekisin kiinnostavaksi työksi.
Pyöräretkiä tehtäisiin ja kokeiltaisiin uimista,
opettaisin tietysti myös asioiden puimista.
Nauramista harjoiteltaisiin aina maanantaina
niin ei tylsyys koskaan enää meitä paina.
Haaveilulle jättäisin aika paljon tilaa
ja huolta siitä pitäisin, ettei kiire miettimistä pilaa.
Jos olisin joskus surkeana, ei nolottaisi itkeä,
tahtoisin opettaa olemaan aito sekä sitkeä.

Eppu Nuotio, Hyttysenkesyttäjä ja muita haaveammatteja, s.11. Kuvittanut Mervi Lindman. Tammi, 2006.

Eppu Nuotio esittelee runokirjassaan monenlaisia haaveammatteja. Eräs suosikkirunoistani tuo mieleeni viime kesän kurssin “Peruskivi ammatilliseen opettajuuteen”, jolla aloitin omat ammatilliset opettajaopintoni. Annukka Tapanin kesäkurssilla yllätyin siitä, kuinka suuri osa ammatillista opettajuutta on se “kaikki muu”. Pelkkä oppiaineen ja kurssisisältöjen opettaminen sekä hallitseminen eivät riitä, jos haluaa tulla Olivia Lehdon kaltaiseksi hyväksi opettajaksi. Opettajuudessa ovat olennaisia myös ohjaaminen, tukeminen, yhteiskuntataitojen vahvistaminen ja vertaistuki. Opettaja ei todellakaan ole enää yksinpuhelija luokan edessä korokkeella, opetti hän sitten alakoululaisia tai ammatillisia opiskelijoita.

Runossa nousevat esiin luovuus, rohkeus, itseilmaisu, spontaanius, hyvä itsetunto, hyvinvointi, elämyksellisyys, elinikäinen oppiminen, teorian soveltaminen käytäntöön, terveys- ja hyvinvointikasvatus, stressinsietokyky, aitous, läsnäolo ja omien tunteiden ilmaiseminen. Olivia Lehto opettaa omalla persoonallaan: ammatillinen identiteetti on selvästi hänelle tärkeä asia.

Kansikuva: Kirjasampo :http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au1a5e501a-6af1-4300-80e8-ed5ef1ccbd78 Eppu Nuotio, Hyttysenkesyttäjä ja muita haaveammatteja, s.11. Kuvittanut Mervi Lindman. Tammi, 2006.

Kansikuva: Kirjasampo :http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au1a5e501a-6af1-4300-80e8-ed5ef1ccbd78
Eppu Nuotio, Hyttysenkesyttäjä ja muita haaveammatteja. Kuvittanut Mervi Lindman. Tammi, 2006.

Laki ammatillisesta koulutuksesta ja sen 5 § puhuu ihmisen huomioonottamisesta:

Ammatillisen peruskoulutuksen tavoitteena on antaa opiskelijoille ammattitaidon saavuttamiseksi tarpeellisia tietoja ja taitoja sekä valmiuksia itsenäisen ammatin harjoittamiseen.

Koulutuksen tavoitteena on lisäksi tukea opiskelijoiden kehitystä hyviksi ja tasapainoisiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille jatko-opintojen, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja sekä tukea elinikäistä oppimista.

Olivia Lehto on sisäistänyt täydellisesti myös opettajan eettisten periaatteiden taustalla olevat arvot: ihmisarvon, totuudellisuuden, oikeudenmukaisuuden, vastuun ja vapauden.

(Runo on julkaistu blogikirjoituksessa kirjailija Eppu Nuotion luvalla. Kansikuva: Kirjasampo)

Avainsanat: , , , , ,

Inkluusio

Eritysopetuksesta ja inkluusio-ajattelusta.

Eritysopetuksesta ja inkluusio-ajattelusta.

Avainsanat: , , , , ,

Voiko syrjäytymistä ehkäistä

Jokainen opetustyötä tekevä on varmasti joutunut kohtaamaan opiskelijoita, joiden opinnot eivät suju odotusten mukaisesti. Tehtävät jäävät palauttamatta, tunneille ei jakseta tulla ja kurssit jäävät suorittamatta. Pahimmillaan opinnot venyvät tai keskeytyvät kokonaan. Opinnoista syrjäytyminen on ilmiö, joka näkyy kaikilla koulutusasteilla ja nykyään entistä enemmän myös korkeakoulutuksen piirissä. Toisen asteen kouluissa ongelman kanssa on painittu jo pitkään ja myös erilaisia tukitoimia ja uusia toimintatapoja on pyritty kehittämään.

Korkeakoulujen perinteinen sivistystehtävä on murentunut samaa tahtia kuin koulutuspaikkojen määrää on kasvatettu. Työmarkkinoiden tarpeet sanelevat pitkälle koulutuksen sisältöjä ja samalla koulutuksen tuloksellisuuuden mittareina on alettu pitää mm. tutkintojen määrää ja valmistumisen nopeutta. Putkitutkintoihin kannustaminen on osittain johtanut siihen, että opintoihin suhtaudutaan aikaisempaa välineellisemmin. Kun tavoitteena on vain työmarkkinoilla tarvittavan pätevyyden saavuttaminen, opinnot muuttuvat suorittamiseksi. Opiskelua ei nähdä oman tai ammatillisen identiteetin kasvun paikkana. Elämä on siis koko ajan jossain muualla ja opinnot jäävät erilliseksi saarekkeeksi tässä virrassa.

Opintojen ohjaus

opintojenohjaus copy

Koulutusinstituutiosta käsin ei voida vaikuttaa kaikkiin syrjäytymisen syihin; opintojen keskeyttämisten taustalla voi olla myös erilaisia henkilökohtaisia syitä, vääriä valintoja ja taloudellisia vaikeuksia. Oppilaitos voi kuitenkin edesauttaa opintoihin kiinnittymistä esim. kehittämällä ohjauspalveluita ja muita toimintatapoja.

Monen nuoren tai nuoren aikuisen tavoittet ovat selkiytymättömiä ja opiskelu saattaa näyttää ylivoimaiselta ja opintojen sisältökin saattaa tuntua vieraalta. Jos opintoja ei koeta merkityksellisksi, tavoitteita on yhä vaikeampi saavuttaa. Tällöin myös osattomuuden kokemukset kasvavat ja vieraantumisen kierre syvenee. Jos opinto-ohjauksella tai vaikkapa terveyspalveluiden muodossa päästään käsiksi näihin tuntemuksiin, ollaan voitettu jo paljon. Tukea olisi oltava tarjolla erityisesti opintojen alussa, mutta myös läpi koko opintopolun.

Osallistavat toimintaympäristöt ja yhteisöllisyys

yhteisö copy

Jos opiskelijan omat tavoitteet, suuntautuminen ja arvostukset ovat ristiriidassa opiskelun sisällön ja muotojen kanssa, opiskelu ei mitenkään voi tuntua mielekkäältä. Oppilaitoksissa pitäisikin pystyä ratkaisemaan yksilöllisten, joustavien opintopolkujen ja laadukkaan ja riittävän monipuolisen opetuksen suhde yleisiin opintotavoitteisiin.

Oppilaitoksen keinot opiskelumotivaation ja jaksamisen tukemisessa löytyvät toimintaympäristön kehittämisessä. Sellainen pedagogiikka, joka mahdollistaa opiskelijan oman osallistumisen mm. opiskelunsa ja oppimisensa rikastuttamiseen, motivoi sekä kasvattaa tyytyväisyyttä ja sitoutuneisuutta. Optimaalisin tilanne opiskelumotivaation kannalta on se, että opiskelija kokee todellakin oppivansa jotain uutta. Opintojen on oltava riittävän vaativia – ei liian helppoja, ei liian vaikeita – vaan sellaisia, että opiskelija kokee työskentelevänsä osaamisensa ylärajoilla.

Opintojen onnistumisen kannalta on tärkeää myös se, miten opiskelija pystyy integroitumaan ja kiinnittymään opiskeluympäristöönsä ja ylipäätään sosiaaliseen yhteisöön. Korkeakoulu/yliopisto-opiskelussa osallistuminen kontaktiopetukseen, itsenäinen lukeminen ja kirjoittaminen sekä vuorovaikutus opettajien ja muiden opiskelijoiden kanssa lisäävät opintoihin kiinnittymistä. Erityisesti yhteisopiskelu näyttää vahvistavan myönteistä asennetta ja oppimisen kokemuksia. Usein suomalaisessa yliopisto-opetuksessa tilanne on kuitenkin se, että opinnot etenevät luento- ja tenttipainotteisesti ilman kiinteää ryhmää ja opiskelusta tulee lähinnä yksinopiskelua ilman kontekteja muihin opiskelijoihin tai opettajiin. Toisen asteen koulutuksessa käytännönläheisyys luo jo itsessään mahdollisuuksia yhteisöllisempiin oppimisentapoihin. Toisaalta vanhoja pedagogisia ratkaisuja ja toimintatapoja, kuten liiallinen opettajajohtoisuus, käytetään edelleen hyvin paljon.

Opiskelutaidot ja asiantuntijaksi kehittyminen

opiskelutaidot

(Akateemiset)opiskelutaidot ovat keskeinen tekijä opintoihin kiinnittymisessä ja syrjäytymisen ehkäisyssä. Korkeakouluissa näiden taitojen opetus keskittyy yleensä opintojen alku- ja loppuvaiheeseen ja erillisille kursseille, vaikka tehokkaampaa olisikin integroida ne sisältöopintoihin. Toisen asteen ammatillinen koulutus tähtää käytännöllisempiin ammatillisiin taitoihin, mutta näkisin, että samantapaisia tehokkaita opiskelutaitoja ja kriittistä ajattelukykyä tarvitaan täälläkin.

Jo opetussuunnittelussa voitaisiin pohtia, millaiset tehtävänannot tukevat opiskelutaitojen kehittymistä. Myös opiskelijat tulisi ottaa mukaan pohtimaan niiden merkitystä. Opettaja voi myös avata antamiensa tehtävien arviointikriteerjä  (läpinäkyvyys) ja suunnata opiskelijoiden huomion tiettyjen taitojen kehittämiseen.

”Yleisesti akateemisilla tekstitaidoilla viitataan lukemiseen, kirjoittamiseen, keskusteluun, kriittiseen ajatteluun ja teknologian hyödyntämiseen. Lisäksi yliopisto-opiskelijoiden akateemisiin tekstitaitoihin liitetään tiedonhalu ja rohkeus osallistua akateemiseen diskurssiin.” (Korkeajännityksiä, s.221) Hyvät akateemiset tekstitaidot mahdollistavat menestymisen opinnoissa, kiinnittymisen opintoihin/yhteisöön sekä asiantuntijaksi kehittymisen. Nykyisessä tietoyhteiskunnassa uudet digitaaliset toimintaympäristöt ovat muuttaneet lukemisen, kirjoittamisen ja vuorovaikutuksen käytänteitä, jolloin myös tieto- ja viestintäteknisten tekstitaitojen hallitseminen on tärkeää.

Viime aikoina on usealla taholla pohdittu sitä, millaisia työelämätaitoja nyt ja tulevaisuudessa pitäisi koulutuksen kautta opettaa ja monesti on päädytty seuraavankaltaisiin taitoihin. ”1) Oppimis- ja innovaatiotaidot: kriittinen ajattelu, ongelmanratkaisu, kommunikaatio, yhteistyö, luovuus ja innovointi; 2) Digitaalinen lukutaito: informaatiolukutaito, medialukutaito ja ICT-taidot; 3) Ura- ja elämänhallintataidot: joustavuus, mukautumiskyky, aloitekyky, itseohjautuvuus, sosiaalinen ja kulttuurienvälinen vuorovaikutus, luotettavuus, johtajuus ja vastuullisuus.” (Korkeajännityksiä, s.271) Näiden taitojen oppimista voidaan tukea erilaisilla pedagogisilla keinoilla ja oppimisympäristöjen suunnittelulla. Samalla ehkäistään opinnoista syrjäymistä.
Tämän kirjoitelman lähteenä olen käyttänyt teosta Korkeajännityksiä (ks. alla) ja sen tärkein anti on ehkä tiivistettävissä seuraavasti. (Korkea)kouluopetuksessa tärkeintä on vaikuttaa opiskelijoiden persoonaan. Tiedot ja taidot unohtuvat tai vanhenevat hyvin nopeasti, mutta asiantuntijaksi kehittymisen kannalta merkittävämpää on koko persoonaan vaikuttava muutos ja identiteettityö. Kun opiskelija pystyy olemaan mukana opinnoissaan koko persoonallaan, oppiminen on motivoivaa ja palkitsevaa, jolloin myös oppimisesta tulee syvempää.

Lähde:

Mäkinen, M., Korhonen, V., Annala, J., Kalli, P., Svärd P. & Värri, V-M. (toim.) (2011). Korkeajännityksiä. Kohti osallisuutta luovaa korkeakoulutusta

Avainsanat: , , , , , , ,

Rouva Myrsky ryhmäytyi seminaarissa

Opinpaja Oy:n  toiminta kirjastolaisten mediakasvatuskoulutuspäivässä maaliskuussa 2014.

Rouva Myrsky

Seminaariin oli ilmoittautunut noin 70 henkeä, joista suurin osa oli kirjastolaisia eri puolilta Suomea. Osallistujille oli tehty nimikyltit, mikä helpotti esittäytymistä myöhemmin tehtävissä toiminnallisissa harjoituksissa. Väki jaettiin pöytäryhmiin perhekunnittain Musta Pekka -pelin korteilla. Minä olin koulutuspäivän ajan rouva Myrsky, kapteenin vaimo. Tällä tavalla väki saatiin hyvin sekoitettua, eivätkä entuudestaan toisensa tuntevat päässeet samoihin ryhmiin.  Keskustelujen kannalta tällainen tapa sekoittaa väki oli oikein toimiva ja hauska.

Isossa luentosalissa oli rikottu perinteinen tuolirivien järjestys ja sali oli täynnä pöytäryhmiä.  Pöytäkuntia oli 13, joista  jokaisessa oli 5 osallistujaa. Ihmiset tulivat seminaariin kahvikupit käsissään, saivat nimilappunsa ja uuden identiteettinsä, jonka mukaisissa asetelmissa tutustuttiin muihin perheenjäseniin. Tunnelma oli rento ja iloinen porina täytti pian tilan. Jo tällainen mietitty aloitus ryhmäytti väkeä valmiiksi ja viritti ihmiset tulevaan päivään.

Opinpajan kouluttajat Johanna Järvinen-Taubert ja Päivi Valtonen sirottelivat monia aikuiskoulutukseen sopivia menetelmiä ja työvälineitä koulutuspäivän puheenvuorojen väleihin.  Ryhmiinjaon jälkeen teimme itsellemme pääsyliput seminaariin. Jokainen kirjoitti nopeasti paperille kuka on, mistä innostuu ja miksi on tullut paikalle. Laput kiinnitettiin rintaan ja niiden kanssa lähdettiin tutustumaan muihin osallistujiin. Cocktails-menetelmä toimii hyvin ryhmien lämmittämisessä ja ihmisten tutustuttamisessa.

Kun ilmoittautui seminaariin, piti järjestäjille kertoa etukäteen millaisia odotuksia ja toiveita koulutusta kohtaan on. Hyvien alustusten  lisäksi ihmiset kertoivat haluavansa kuulla muiden kuulumisista ja erilaisista tavoista tehdä samankaltaista työtä. Myös keskusteluja kaivattiin. Osallistujien toiveita oli kuunneltu tarkasti ja tällaiselle vertaistuelle ja -jakamiselle oli jätetty aikaa.

Opinpaja Oy vaikuttaa kiinnostavalta koulutusalan yritykseltä. Kouluttajia tamperelaisessa yrityksessä on seitsemän, joista kaksi oli mukana tämän koulutuspäivässä. Yritys järjestää muun muassa erilaisia aikuiskoulutuksia, pedagogista vientiä, konsultoi koulutukseen ja osaamiseen liittyvissä asioissa ja tekee esimerkiksi erilaisia osaamistarvekartoituksia.

Kolmen alustuksen (kestot: 15 minuuttia, 30 minuuttia, 30 minuuttia) jälkeen Opinpajan kouluttajat käyttivät menetelmää Kasautuva ryhmä:

  • Jokainen pohti ensin itsekseen muutaman minuutin ajan, mitä ajatuksia alustukset herättivät ja löysikö niistä ideoita itselleen poimittavaksi.
  • Seuraavaksi mietittiin samaa pareittain muutaman minuutin ajan. Ensin jaoimme omat ajatuksemme toisillemme, sitten pohdimme heräsikö alustuksista molempia kiinnostavia teemoja.
  • Sitten liityimme yhteen toisen parin kanssa neljän hengen ryhmäksi. Tavoitteena oli tiivistää edellisen parikeskustelun ydin toiselle parille.
  • Lopuksi mietimme yhdessä, nousiko alustajille kysymyksiä.

Kouluttaja selitti, kuinka tällaista menetelmää käyttäen saadaan asioita nousemaan esiin aivan eri tavalla kuin kysymällä suoraan esitysten jälkeen, onko kenelläkään aiheesta kysyttävää. Jos kysytään nopeasti, vain nopeatempoinen henkilö kysyy ja  monien muiden mieliin nousseet asiat jäävät käsittelemättä. Kasautuvan ryhmän -menetelmällä saa monenlaisia asioita keskusteluun. Näin saadaan myös mahdollisimman moni mukaan keskusteluun ja mahdollisimman monet asiat yhdessä käsiteltäviksi.

Ruokatauon jälkeen kuulimme vielä yhden puolen tunnin esityksen. Tämän jälkeen opinpajalaisilla oli oma tunnin mittainen puheenvuoronsa. Sen alkuun he kertoivat kiinnostavan yksityiskohdan, joka on hyvä tiedostaa kun suunnittelee kokonaisten koulutuspäivien sisältöjä. Itse en ole osannut tätä aiemmin ajatella: lounastauon jälkeen on päivän haastavin ajankohta, joten jos on mahdollista laittaa ajankohtaan jotakin aktivoivaa, niin se olisi erittäin hyvä juttu.

Seuraavaksi meille esiteltiin menetelmä nimeltään Stella Polaris. Parin kanssa seistään vastakkain ja lasketaan vuoroluvuin kolmeen (1,2,3), seuraavassa vaiheessa numero 1 korvataan taputuksella, mutta muuten jatketaan entiseen tapaan, hetken kuluttua numero 2 korvataan sorminapsautuksella ja lopulta kaikki numerot on korvattu vuorotellen taputuksella, napsautuksella ja jalanpolkaisulla. Yllättävän vaikea, ihmiset selvästi lämpenivät, aivot virkistyivät ja toiminnallinen hetki päättyi naurunpurskahduksiin ja puheensorinaan.

Tämän jälkeen kokeilimme vielä menetelmää Sisäkkäiset piirit. Se lisää vuorovaikutuksellisuutta. Keskustelimme päivän aiheisiin kuuluvista väittämistä vastakkain kahdessa piirissä. Muutaman minuutin välein piirissä vaihdettiin paikkaa, aina samaan suuntaan, joten keskustelija vaihtui jokaisen väittämän kohdalla.

Toiminnallisten menetelmien jälkeen kuulimme muutamia vinkkejä liittyen aikuisryhmien ohjaamisen taitoihin. Parhaiten esitellyt asiat toimivat useampia kertoja yhteen kokoontuvien ryhmien kanssa, joten aika harvojen kirjastossa käyvien ryhmien kanssa niitä voi aivan suoraan käyttää. Meillä suurin osa ryhmistä on kertaluonteisia kävijöitä, joten esimerkiksi ryhmäyttämistä ei tule juurikaan omassa työssä mietittyä.  Oppimisen taitoihin liittyviä  asioita on kuitenkin hyvä tuntea, niiden merkitys ja vaikuttavuus oppimiseen on suuri:

  • Oppimisen taidot ovat oppimisen edistämistä
  • Ryhmäyttäminen: vuorovaikutuksen lisääminen lisää oppimista huomattavasti! Ei vain ohjaajan ja oppijoiden välistä, vaan myös osallistujien välistä!
  • Aikuisoppijoiden oppimiseen vaikuttavien tekijöiden huomioiminen ohjauksessa. Mikä on aikuiselle tyypillistä? Mitkä ovat hänen haasteensa? Mieti näitä erityisesti  senioreiden kohdalla.
  • Rohkaiseminen ja motivointi. Kuinka paljon opitaan, kuinka paljon uskalletaan kysyä ja paljastaa omasta osaamattomuudesta?
  • Oppimista tukevan ilmapiirin luominen
  • Ryhmän heterogeenisuuden huomioiminen

Vertaisohjaamista kannattaa hyödyntää heterogeenisilla kursseilla, joilla osa oppijoista on edistyneempiä kuin toiset. Yleensä tämä hyödyttää myös opettavaa osapuolta, joka joutuu opettaessaan käsittelemään asiaa monelta kannalta ja sanoittamaan sitä toiselle ja itselleen. Se lisää opettavan osapuolen oppimista ja auttaa muistamaan asioita. Myös eriyttämistä voi käyttää heterogeenisten ryhmien kanssa, kurssilla voi olla tarjolla esimerkiksi eritasoisia tehtäviä ja harjoituksia.

Ryhmäyttämisestä ja sen merkityksestä oppimiselle puhuttiin tarkemmin:

Mitä ryhmäyttäminen on?

  • Ryhmän jäsenet tutustutetaan toisiinsa
  • Ryhmän jäseniä autetaan työskentelemään yhdessä
  • Ryhmien välille jäsenten välille syntyy avoin ja luottamuksellinen suhde
  • Jäsenten välillä turvallisuuden tunne

Miksi ryhmäyttää?

  • Opiskeluun sitoutuminen ja motivaatio
  • Edistää ryhmän avointa ajatusten vaihtoa ja vuorovaikutusta
  • Edistää oppimista
  • Luo edellytyksiä vertausohjaukselle

Miten ryhmäyttää?

  • Ei yhtä ainoaa menetelmää
  • Erilaiset tutustumistehtävät
  • Tavat, jotka lisäävät vuorovaikutusta ja keskustelua
  • Tavat, jotka lisäävät positiivista ilmapiiriä

-> kaikki edellä mainitut keinot vaikuttavat positiivisesti oppimiseen.

Mahdollisia menetelmiä on paljon, esimerkiksi mainittiin äänestys, pariporina ja nämä koulutuspäivän aikana käytetyt menetelmät.

Olennaista  ryhmäyttämisessä on:

  • Tutustuttaminen
  • Vuorovaikutuksen aikaansaaminen
  • Ohjaajan oma asenne

Moni koulutuspäivään osallistuva vetää erilaisia aikuisten kursseja tietotoreilla tai kirjastoissa. Joku toi keskusteluun hauskan ongelman: joukko iäkkäämpiä kurssilaisia on niin ryhmäytyneitä ja hyvin viihtyviä, että haluavat tulla samalla omalla porukallaan jo suorittamilleen kursseille yhä uudestaan. Tämä on tietenkin hankalaa, sillä kaikki halukkaat osallistujat ja uudet tulokkaat eivät mahdu mukaan. Ratkaisuksi keskustelussa ehdotettiin sitä, että tällaiselle ryhmälle annettaisiin oma aika kurssitella keskenään, koska kurssi ei heillä selvästikään palvele oppimisen funktiota, vaan tarpeet ovat pikemminkin sosiaalisia.

Avainsanat: , , , , ,

Tiedonhankinnan opetus käytännössä

(Teksti on julkaistu aiemmin Kirjasto-lehden numerossa 3/2013,  KirjastoPRO-liitteessä)

Kuva Flickr, Enokson: Comfortable computing https://secure.flickr.com/photos/vblibrary/8465390293/

Kuva Flickr, Enokson: Comfortable computing
https://secure.flickr.com/photos/vblibrary/8465390293/

Toisen asteen oppilaitosten opiskelijoiden tiedonhankintataidot vaihtelevat suuresti. Millaista yhteistyötä kirjastot ja koulut tekevät tiedonhankinnan koulutuksessa?

– Vaikka Tampereella suurin osa oppilaista on käynyt ala- ja yläkoulussa kirjaston
opetuksissa, niin kysyttäessä kukaan ei muista käyneensä koskaan luokan kanssa kirjastossa
ja käyttäneensä PIKI-verkkokirjastoa, kertoo Satu Virtanen Tampereen seudun ammattiopiston
Hepolamminkadun kirjastosta.

Samaa sanoo Ylöjärven uuden koulutuskeskus Valon informaatikko Heidi Hongisto. – Osa opiskelijoista ei ole käyttänyt lainkaan kirjastoa, joten ensimmäisellä käynnillä on lähdettävä ihan alusta. On kerrattava lainaaminen, palauttaminen, varausten tekeminen, kaikki perusasiat. Perusasioiden kertaaminen vie aikaa tiedonhankinnan opetukselta.

Valossa opiskelee saman katon alla kymppiluokkalaisia, lukiolaisia, ammattiopistolaisia, aikuisopiskelijoita ja yrittäjyyden opiskelijoita. Myös työväenopisto käyttää tiloja. Valoisan aulan yhteydessä sijaitseva kirjasto on keskellä 1 000 opiskelijalle mitoitettua koulua.

– Ensimmäisenä syksynä Valon kirjastossa kävivät kaikki lukioryhmät, joissa oli yhteensä 250 opiskelijaa ja ammatilliselta puolelta noin 100 opiskelijaa. Tänä syksynä on tarkoitus pitää 300 uudelle opiskelijalle lyhyt kirjastonkäytön opastus, suunnittelee Heidi Hongisto.

Myös opettajille on tarkoitus järjestää omia opastuksia. Vartin mittainen perehdytys ei vie Hongistolta enää valmisteluaikaa. Varsinaiset oppiaineiden tarpeisiin räätälöidyt tiedonhankinnan opetukset sen sijaan vaativat enemmän työtä. Ne ovat kuitenkin erityisen antoisia ja mukavia pitää. Päästään tiedonhaun ja oppimisen ytimeen: syvennytään verkkokirjaston käyttöön, oppiaineiden tarpeisiin suunniteltuun tiedonhankintaan, yleiseen verkkotiedonhakuun, lähdekritiikkiin ja lähdemerkintöjen opettamiseen.

Opettajissa on eroja

Myös Hervannassa sijaitsevassa Hepolamminkadun kirjastossa kaikki aloittavat ryhmät käyvät lyhyessä perehdytyksessä, mutta tiedonhankinnan opetukseen tullaan äidinkielen tunneilla. Äidinkielen opettajat ovatkin edelleen tärkeimpiä yhteistyökumppaneita.

– On opettajasta kiinni, ketkä tulevat. Osa on aktiivisia, mutta toiset jättävät tulematta, Virtanen kertoo.  Ammatillisissa kouluissa kirjastoasioihin perehdytään yleensä ATTO (ammattitaitoa täydentävät tutkinnon osat) – opettajien tunneilla, vaikka kirjastot mielellään ottaisivat opetuskäynneille myös ammattiaineiden opettajia.

Valon ja Hepolamminkadun kirjastojen kaltaisissa oppilaitoskirjastoissa on yleensä yksi vakituinen informaatikko, joka valmistelee ja vetää ryhmäkäynnit asiakaspalvelun ja muun työn ohessa. Hongisto pohtii tehostavansa toimintaa suunnittelemalla itseopiskelumateriaaleja, joita voitaisiin käyttää opettajan kanssa silloin, kun informaatikko ei ehdi ottaa ryhmää itse vastaan.

– Parasta palautetta on se, kun tunnin alussa tylsistyneen näköinen luokan kovis alkaa kysellä tiedonhausta ja näkee, kuinka oppilaat keskittyvät tunnilla annettuihin tehtäviin, Satu Virtanen sanoo.

Kirjaston ja koulun sijainnilla on merkitystä. Yhteistyötä helpottaa se, että ollaan saman katon alla. Yhteiset ruokailu- ja taukotilat on todettu sekä Ylöjärvellä että Hervannassa toimiviksi yhteydenpitopaikoiksi. Aluksi Hongisto pyrki ajoittamaan oman ruokatuntinsa koulun ruokailuaikojen ulkopuolelle, koska pidemmällä lounastauolla oppilailla on aikaa käydä kirjastossa. Se ei kuitenkaan ollut hyvä juttu, sillä opettajia ei nähnyt välttämättä lainkaan työpäivän aikana.

Jyväskylän suunnitelma

Vuonna 2011 valmistuneessa Jyväskylän Tule tule hyvä tieto -suunnitelmassa asioita on pohdittu erityisen monesta näkökulmasta. Opettajille suunnatun kyselyn seurauksena paljastui, että lukio-opettajat kaipaavat tiedonhallintataitojensa päivitystä. Jyväskylässä toisen asteen oppilaitoksissa ei ole omia kirjastoja, joten yhteistyö koulun ulkopuolelle on välttämätöntä, jos tiedonhallinnan opetusta halutaan kehittää.

Alueen kirjastot puolestaan halusivat kehittää keskinäistä yhteistyötään. Yliopistosta, ammattikorkeakoulusta ja kaupunginkirjastosta koottu työryhmä suunnitteli ja toteutti lukio-opettajille tarkoitetun koulutuksen, jossa jokainen opettaja sai yleisesittelyn lisäksi tietoa oman aineensa hyödyllisistä lähteistä ja aineistoista. Palaute koulutuksesta on myönteistä: siitä toivotaan pysyvää käytäntöä. Haastavinta koulutuksen toteuttamisessa oli kirjastolaisten aikataulujen sovittaminen koulun arkeen.

Tiedonhaun koulutus innosti eri aineiden opettajia tuomaan luokkansa kirjastoon. Työssä mukana ollut kaupunginkirjaston informaatikko Mari Vuorinen kertoo, että Jyväskylässä muutamat opettajat tuovat säännöllisesti lukion ensimmäisen vuoden oppilaat kirjastokäynnille, mutta mitään yhtenäistä käytäntöä kouluilla ei ole.
– Olemme pitäneet jo useampana vuotena lukion ensimmäisen vuoden opiskelijoille dekkariaiheisen tiedonhaun opetuksen ja vinkanneet samalla ryhmälle jännityskirjallisuutta ja aiheeseen liittyviä tietokirjoja. Oppilaille on annettu äidinkielen kurssilla tehtäväksi lukea jokin jännityskirja ja tehdä tutkielma kyseisestä kirjailijasta, kertoo Mari Vuorinen.

– Vinkkaamisen yhdistäminen tiedonhaun opetukseen on toiminut meillä hyvin. Suuri ryhmäkoko ja tiukka aikataulu ovat haasteena, mutta vinkkaustilanne yleensä rauhoittaa porukan ja saa aikaan hyvää keskustelua.

Lukiokoulutuksen arvioinnissa kysyttiin vuonna 2012, mitä lukiossa ei opetettu riittävästi. Yleisimmäksi vastaukseksi nousivat tiedonhaku ja tietotekniikka. Tähän kannattaa kaikissa kirjastoissa panostaa.

Tampereen nelivuotinen Tieto haltuun -projekti päättyi vuodenvaihteessa, eikä siinä työskennelleen informaatikon virkaa koulujen toiveista huolimatta vakinaistettu. Paikalliset opettajat ymmärsivät hankkeen myötä asian tärkeyden, mutta onko yleisellä kirjastolla rahkeita ottaa kokonaan oppilaitoksille omistautuneen informaatikon töitä harteilleen? Opettajien havahtumisen lisäksi sisarhanke AVOKIn avulla saatiin moneen oppilaitokseen avoin oppimisympäristö ja kirjastokokoelmia. Kuinka ne voivat, jos niitä ei ole aikaa hoitaa ammattitaitoisesti ja paneutuen?

Avainsanat: , , , , , ,