Aihearkisto: hyvinvointiosaaminen

Mediakasvatuksesta

Kasvatus mediaympäristöissä [Mustonen 2012].

Kasvatus mediaympäristöissä [Mustonen 2012].

Mainokset
Avainsanat: , , , , , , , ,

Hyvinvointiosaaminen: Oma kehittyminen

Innovaatiopedagogiikka lähestymistapana – miten arvioida innovaatiokompetenssien kehittymistä?

Opettajan työssä on pysyttävä mukana yhteiskunnallisessa kehityksessä, koska työelämässä tarvittava tietomäärä kasvaa ja muuttuu jatkuvasti. Toisaalta tieto on yhä helpommin oppilaiden itsensä löydettävissä, esimerkiksi internetistä ja sosiaalisesta mediasta. Opettajan on jatkuvasti kehitettävä omaa ammatillista osaamistaan, omia kvalifikaatioitaan. On osattava yhdistää teoria ja työelämän käytännön vaatimukset opetuksessa sellaiseksi, että ne kehittävät myös opiskelijan ammatillista kasvua, identiteetin kehitystä ja hänen kehittymistään ihmisenä.

Innovaatiopedagogiikka on uutta oppimisen kulttuuria, jonka tavoitteena on uuden tiedon omaksuminen, tuottaminen ja käyttäminen siten, että saadaan aikaan innovaatioita. Innovaatiopedagogisessa lähestymistavassa tietoa aletaan heti soveltamaan käytäntöön. Tämä kehittää opiskelijoiden muutoksensietokykyä, tehostaa oppimista ja työelämävalmiuksia. (Putkonen 2014.)

Innovaatiopedagogiikka yhdistää teorian ja käytännön Ari Putkosen (2014) mukaan.

TKI-toiminta kuva 2

Kuva 1. Systeeminen ajattelumalli työelämän, opetuksen ja TKI-toiminnan välisistä suhteista Putkosen (2014) mukaan.
PS. Klikkaamalla kuvaa, saat sen suuremmaksi.

Työntekijän kyvyt ja valmiudet (kompetenssi) mahdollistavat työsuorituksen. Kompetenssilla (competence) viitataan yksilölliseen tai kollektiiviseen pätevyyteen tai kyvykkyyteen. Kompetenssin osatekijöinä pidetään tietoja, taitoja, kykyjä, asenteita, motivaatiota ja persoonallisia ominaisuuksia. Ruohotie (2005a, 5) jäsentää kompetenssin osatekijät sekä kognitiivisiin kykyihin (kyvyt, tiedot, taidot) että affektiivisiin ja konatiivisiin valmiuksiin (motivaatio, persoonallisuuden piirteet ja minäkäsitys). Mihin opettajan tulisi arvioinnissa kiinnittää huomiota oppilaan ja/tai oppilasryhmän tuottamassa innovaatiossa. Arvioidaanko itse kirjallinen lopputulos, pitäisikö kiinnittää huomiota innovaatioprosessiin, oppilaan/oppilaiden itsearviointiin tai ryhmän vertaisarviointiin. Pitäisikö oppilaiden tuotoksissa tarkastella heidän innovaatiovalmiuksiaan vai valmista innovaatiota? Voiko innovaatioprosessien tuotosten perusteella päätellä jotain innovaatiokompetensseista, kysyy Ari Putkonen 26.3.2014 luennollaan.

Innovaatiokompetenssit kuva 2. 2014

Kuva 2. Innovaatiokompetenssin dimensiot ja alidimensiot Ari Putkosen (2014) mukaan.
PS. Klikkaamalla kuvaa, saat sen suuremmaksi.

Lähteet:
Kullaslahti, Jaana (2011) Ammattikorkeakoulun verkko-opettajan kompetenssi ja kehittyminen. AKATEEMINEN VÄITÖSKIRJA. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteiden yksikkö. Tampere: Juvenes Print. Acta Electronica Universitatis Tamperensis 1074. Luettu 12.4.2014.
Putkonen, Ari (2014) Innovaatiopedagogiikka lähestymistapana – miten arvioida innovaatiokompetenssien kehittymistä? Peda-Agora keskustelutilaisuus. SAMK 26.3.2014.
Ruohotie, Pekka (2005a) Ammatillinen kompetenssi ja sen kehittäminen. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 7 (3), 4-18.
Muu aihepiiriin liittyvä kirjallisuus:
http://julkaisut.turkuamk.fi/isbn9789522161192.pdf.
http://loki.turkuamk.fi/PublishedService?file=page&pageID=9&groupID=269&action=viewPromotion&itemcode=9789522162892.

Olivia Lehto opettajuuden ytimessä

Opettaja Olivia Lehto:

Ihan ensiksi opettaisin kuinka korvia heilutetaan
ja miten voi tuosta vaan puhjeta laulamaan.
Opettaisin päiväunien ihanuutta
ja kieltä outoa, ihan uutta.
Kirjastoon veisin oppilaani ainakin viideksi yöksi
ja kaikenlaisen laskemisen tekisin kiinnostavaksi työksi.
Pyöräretkiä tehtäisiin ja kokeiltaisiin uimista,
opettaisin tietysti myös asioiden puimista.
Nauramista harjoiteltaisiin aina maanantaina
niin ei tylsyys koskaan enää meitä paina.
Haaveilulle jättäisin aika paljon tilaa
ja huolta siitä pitäisin, ettei kiire miettimistä pilaa.
Jos olisin joskus surkeana, ei nolottaisi itkeä,
tahtoisin opettaa olemaan aito sekä sitkeä.

Eppu Nuotio, Hyttysenkesyttäjä ja muita haaveammatteja, s.11. Kuvittanut Mervi Lindman. Tammi, 2006.

Eppu Nuotio esittelee runokirjassaan monenlaisia haaveammatteja. Eräs suosikkirunoistani tuo mieleeni viime kesän kurssin “Peruskivi ammatilliseen opettajuuteen”, jolla aloitin omat ammatilliset opettajaopintoni. Annukka Tapanin kesäkurssilla yllätyin siitä, kuinka suuri osa ammatillista opettajuutta on se “kaikki muu”. Pelkkä oppiaineen ja kurssisisältöjen opettaminen sekä hallitseminen eivät riitä, jos haluaa tulla Olivia Lehdon kaltaiseksi hyväksi opettajaksi. Opettajuudessa ovat olennaisia myös ohjaaminen, tukeminen, yhteiskuntataitojen vahvistaminen ja vertaistuki. Opettaja ei todellakaan ole enää yksinpuhelija luokan edessä korokkeella, opetti hän sitten alakoululaisia tai ammatillisia opiskelijoita.

Runossa nousevat esiin luovuus, rohkeus, itseilmaisu, spontaanius, hyvä itsetunto, hyvinvointi, elämyksellisyys, elinikäinen oppiminen, teorian soveltaminen käytäntöön, terveys- ja hyvinvointikasvatus, stressinsietokyky, aitous, läsnäolo ja omien tunteiden ilmaiseminen. Olivia Lehto opettaa omalla persoonallaan: ammatillinen identiteetti on selvästi hänelle tärkeä asia.

Kansikuva: Kirjasampo :http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au1a5e501a-6af1-4300-80e8-ed5ef1ccbd78 Eppu Nuotio, Hyttysenkesyttäjä ja muita haaveammatteja, s.11. Kuvittanut Mervi Lindman. Tammi, 2006.

Kansikuva: Kirjasampo :http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au1a5e501a-6af1-4300-80e8-ed5ef1ccbd78
Eppu Nuotio, Hyttysenkesyttäjä ja muita haaveammatteja. Kuvittanut Mervi Lindman. Tammi, 2006.

Laki ammatillisesta koulutuksesta ja sen 5 § puhuu ihmisen huomioonottamisesta:

Ammatillisen peruskoulutuksen tavoitteena on antaa opiskelijoille ammattitaidon saavuttamiseksi tarpeellisia tietoja ja taitoja sekä valmiuksia itsenäisen ammatin harjoittamiseen.

Koulutuksen tavoitteena on lisäksi tukea opiskelijoiden kehitystä hyviksi ja tasapainoisiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille jatko-opintojen, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja sekä tukea elinikäistä oppimista.

Olivia Lehto on sisäistänyt täydellisesti myös opettajan eettisten periaatteiden taustalla olevat arvot: ihmisarvon, totuudellisuuden, oikeudenmukaisuuden, vastuun ja vapauden.

(Runo on julkaistu blogikirjoituksessa kirjailija Eppu Nuotion luvalla. Kansikuva: Kirjasampo)

Avainsanat: , , , , ,

Inkluusio

Eritysopetuksesta ja inkluusio-ajattelusta.

Eritysopetuksesta ja inkluusio-ajattelusta.

Avainsanat: , , , , ,

Voiko syrjäytymistä ehkäistä

Jokainen opetustyötä tekevä on varmasti joutunut kohtaamaan opiskelijoita, joiden opinnot eivät suju odotusten mukaisesti. Tehtävät jäävät palauttamatta, tunneille ei jakseta tulla ja kurssit jäävät suorittamatta. Pahimmillaan opinnot venyvät tai keskeytyvät kokonaan. Opinnoista syrjäytyminen on ilmiö, joka näkyy kaikilla koulutusasteilla ja nykyään entistä enemmän myös korkeakoulutuksen piirissä. Toisen asteen kouluissa ongelman kanssa on painittu jo pitkään ja myös erilaisia tukitoimia ja uusia toimintatapoja on pyritty kehittämään.

Korkeakoulujen perinteinen sivistystehtävä on murentunut samaa tahtia kuin koulutuspaikkojen määrää on kasvatettu. Työmarkkinoiden tarpeet sanelevat pitkälle koulutuksen sisältöjä ja samalla koulutuksen tuloksellisuuuden mittareina on alettu pitää mm. tutkintojen määrää ja valmistumisen nopeutta. Putkitutkintoihin kannustaminen on osittain johtanut siihen, että opintoihin suhtaudutaan aikaisempaa välineellisemmin. Kun tavoitteena on vain työmarkkinoilla tarvittavan pätevyyden saavuttaminen, opinnot muuttuvat suorittamiseksi. Opiskelua ei nähdä oman tai ammatillisen identiteetin kasvun paikkana. Elämä on siis koko ajan jossain muualla ja opinnot jäävät erilliseksi saarekkeeksi tässä virrassa.

Opintojen ohjaus

opintojenohjaus copy

Koulutusinstituutiosta käsin ei voida vaikuttaa kaikkiin syrjäytymisen syihin; opintojen keskeyttämisten taustalla voi olla myös erilaisia henkilökohtaisia syitä, vääriä valintoja ja taloudellisia vaikeuksia. Oppilaitos voi kuitenkin edesauttaa opintoihin kiinnittymistä esim. kehittämällä ohjauspalveluita ja muita toimintatapoja.

Monen nuoren tai nuoren aikuisen tavoittet ovat selkiytymättömiä ja opiskelu saattaa näyttää ylivoimaiselta ja opintojen sisältökin saattaa tuntua vieraalta. Jos opintoja ei koeta merkityksellisksi, tavoitteita on yhä vaikeampi saavuttaa. Tällöin myös osattomuuden kokemukset kasvavat ja vieraantumisen kierre syvenee. Jos opinto-ohjauksella tai vaikkapa terveyspalveluiden muodossa päästään käsiksi näihin tuntemuksiin, ollaan voitettu jo paljon. Tukea olisi oltava tarjolla erityisesti opintojen alussa, mutta myös läpi koko opintopolun.

Osallistavat toimintaympäristöt ja yhteisöllisyys

yhteisö copy

Jos opiskelijan omat tavoitteet, suuntautuminen ja arvostukset ovat ristiriidassa opiskelun sisällön ja muotojen kanssa, opiskelu ei mitenkään voi tuntua mielekkäältä. Oppilaitoksissa pitäisikin pystyä ratkaisemaan yksilöllisten, joustavien opintopolkujen ja laadukkaan ja riittävän monipuolisen opetuksen suhde yleisiin opintotavoitteisiin.

Oppilaitoksen keinot opiskelumotivaation ja jaksamisen tukemisessa löytyvät toimintaympäristön kehittämisessä. Sellainen pedagogiikka, joka mahdollistaa opiskelijan oman osallistumisen mm. opiskelunsa ja oppimisensa rikastuttamiseen, motivoi sekä kasvattaa tyytyväisyyttä ja sitoutuneisuutta. Optimaalisin tilanne opiskelumotivaation kannalta on se, että opiskelija kokee todellakin oppivansa jotain uutta. Opintojen on oltava riittävän vaativia – ei liian helppoja, ei liian vaikeita – vaan sellaisia, että opiskelija kokee työskentelevänsä osaamisensa ylärajoilla.

Opintojen onnistumisen kannalta on tärkeää myös se, miten opiskelija pystyy integroitumaan ja kiinnittymään opiskeluympäristöönsä ja ylipäätään sosiaaliseen yhteisöön. Korkeakoulu/yliopisto-opiskelussa osallistuminen kontaktiopetukseen, itsenäinen lukeminen ja kirjoittaminen sekä vuorovaikutus opettajien ja muiden opiskelijoiden kanssa lisäävät opintoihin kiinnittymistä. Erityisesti yhteisopiskelu näyttää vahvistavan myönteistä asennetta ja oppimisen kokemuksia. Usein suomalaisessa yliopisto-opetuksessa tilanne on kuitenkin se, että opinnot etenevät luento- ja tenttipainotteisesti ilman kiinteää ryhmää ja opiskelusta tulee lähinnä yksinopiskelua ilman kontekteja muihin opiskelijoihin tai opettajiin. Toisen asteen koulutuksessa käytännönläheisyys luo jo itsessään mahdollisuuksia yhteisöllisempiin oppimisentapoihin. Toisaalta vanhoja pedagogisia ratkaisuja ja toimintatapoja, kuten liiallinen opettajajohtoisuus, käytetään edelleen hyvin paljon.

Opiskelutaidot ja asiantuntijaksi kehittyminen

opiskelutaidot

(Akateemiset)opiskelutaidot ovat keskeinen tekijä opintoihin kiinnittymisessä ja syrjäytymisen ehkäisyssä. Korkeakouluissa näiden taitojen opetus keskittyy yleensä opintojen alku- ja loppuvaiheeseen ja erillisille kursseille, vaikka tehokkaampaa olisikin integroida ne sisältöopintoihin. Toisen asteen ammatillinen koulutus tähtää käytännöllisempiin ammatillisiin taitoihin, mutta näkisin, että samantapaisia tehokkaita opiskelutaitoja ja kriittistä ajattelukykyä tarvitaan täälläkin.

Jo opetussuunnittelussa voitaisiin pohtia, millaiset tehtävänannot tukevat opiskelutaitojen kehittymistä. Myös opiskelijat tulisi ottaa mukaan pohtimaan niiden merkitystä. Opettaja voi myös avata antamiensa tehtävien arviointikriteerjä  (läpinäkyvyys) ja suunnata opiskelijoiden huomion tiettyjen taitojen kehittämiseen.

”Yleisesti akateemisilla tekstitaidoilla viitataan lukemiseen, kirjoittamiseen, keskusteluun, kriittiseen ajatteluun ja teknologian hyödyntämiseen. Lisäksi yliopisto-opiskelijoiden akateemisiin tekstitaitoihin liitetään tiedonhalu ja rohkeus osallistua akateemiseen diskurssiin.” (Korkeajännityksiä, s.221) Hyvät akateemiset tekstitaidot mahdollistavat menestymisen opinnoissa, kiinnittymisen opintoihin/yhteisöön sekä asiantuntijaksi kehittymisen. Nykyisessä tietoyhteiskunnassa uudet digitaaliset toimintaympäristöt ovat muuttaneet lukemisen, kirjoittamisen ja vuorovaikutuksen käytänteitä, jolloin myös tieto- ja viestintäteknisten tekstitaitojen hallitseminen on tärkeää.

Viime aikoina on usealla taholla pohdittu sitä, millaisia työelämätaitoja nyt ja tulevaisuudessa pitäisi koulutuksen kautta opettaa ja monesti on päädytty seuraavankaltaisiin taitoihin. ”1) Oppimis- ja innovaatiotaidot: kriittinen ajattelu, ongelmanratkaisu, kommunikaatio, yhteistyö, luovuus ja innovointi; 2) Digitaalinen lukutaito: informaatiolukutaito, medialukutaito ja ICT-taidot; 3) Ura- ja elämänhallintataidot: joustavuus, mukautumiskyky, aloitekyky, itseohjautuvuus, sosiaalinen ja kulttuurienvälinen vuorovaikutus, luotettavuus, johtajuus ja vastuullisuus.” (Korkeajännityksiä, s.271) Näiden taitojen oppimista voidaan tukea erilaisilla pedagogisilla keinoilla ja oppimisympäristöjen suunnittelulla. Samalla ehkäistään opinnoista syrjäymistä.
Tämän kirjoitelman lähteenä olen käyttänyt teosta Korkeajännityksiä (ks. alla) ja sen tärkein anti on ehkä tiivistettävissä seuraavasti. (Korkea)kouluopetuksessa tärkeintä on vaikuttaa opiskelijoiden persoonaan. Tiedot ja taidot unohtuvat tai vanhenevat hyvin nopeasti, mutta asiantuntijaksi kehittymisen kannalta merkittävämpää on koko persoonaan vaikuttava muutos ja identiteettityö. Kun opiskelija pystyy olemaan mukana opinnoissaan koko persoonallaan, oppiminen on motivoivaa ja palkitsevaa, jolloin myös oppimisesta tulee syvempää.

Lähde:

Mäkinen, M., Korhonen, V., Annala, J., Kalli, P., Svärd P. & Värri, V-M. (toim.) (2011). Korkeajännityksiä. Kohti osallisuutta luovaa korkeakoulutusta

Avainsanat: , , , , , , ,

Voimaantuminen

k4-ohjaus

Kuva: Voimaantumisen ja motivaation mahdollistaminen (Karvonen 2011)

Avainsanat: , , , , , ,

Työrauha

tyorauhan-ennakointi-v001

Kuva: Työrauha

Avainsanat: , ,

Kouludidaktinen malli

uljens-kouludidakt-malli-v001

Kuva: Kouludidaktinen malli (Uusikylä & Atjonen, 2005)

Avainsanat: , ,

”Diginatiivit eivät synny itsestään: huomenna tänään on eilen?”

Maaliskuussa 2014 Tampereen pääkirjastossa järjestetyssä mediakasvatuspäivässä Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskuksen tutkimus- ja kehittämisjohtaja Jyrki J. J. Kasvi kertoi tulevaisuuden osaamistarpeista. Kasvin esityksen nimenä oli Diginatiivit eivät synny itsestään: huomenna tänään on eilen?

Jyrki Kasvi keskittyi esityksessään tietoyhteiskuntaan ja sen tarpeisiin. Esittelen tässä kirjoituksessa niitä asioita, jotka Kasvin liitti tulevaisuuden osaamistarpeisiin. Mitä meidän tulee opettaa tuleville sukupolville, jotta he pärjäävät ja saavat mahdollisuuden elää tasapainoista ja hyvää elämää?

Ihminen muuttuu hitaasti: aivomme ovat edelleen puhetaidon oppimisen tasolla. Ihminen ei ole kehittynyt samaan tahtiin kuin tieto ympärillämme on lisääntynyt. Maailma muuttuu monella tavalla. Tällä hetkellä on meneillään neljä suurta toisiinsa nivoutuvaa muutostrendiä, joihin tieto- ja viestintäteknologia kytkeytyvät:

  • Ilmastonmuutos ja ympäristön kantokyky: päästöjen vähentäminen ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutuminen vievät nopeasti kasvavan osan talouskasvusta.
  • Maailman ikärakenteen muutos: Suomessa  puolet vaaleissa äänioikeuttaan käyttävistä on jo eläkkeellä. Kehittyvissä maissa suuret ikäluokat ovat tulossa työikään.
  • Globalisaatio: globaali verkostoituminen ja riippuvuus. BRIC-maiden nousu Yhdysvaltojen, EU:n ja Japanin rinnalle taloudellisiksi, kulttuurisiksi ja sotilaallisiksi suurvalloiksi.
  • Teknologiat: uudet teknologiat muovaavat yhteiskuntien perusrakenteita. Tieto- ja viestintäteknologia on läpäissyt yhteiskunnan rakenteet.

Digitalisaatio on vasta alkamassa: nyt koulunsa aloittava lapsi on työelämässä vielä 2080. Voimme vain arvailla, millaisessa maailmassa tuolloin eletään. Teknologinen murros kiihtyy edelleen, muutaman kymmenen vuoden päästä maailma näyttää aivan toisenlaiselta kuin nyt. Todennäköisesti tuolloin moni arkipäiväinen asia ja käytössä oleva keksintö on sellainen, jota ei tällä hetkellä osata vielä edes ajatella.

Suomella on paljon oppimishaasteita, sanoo Kasvi. Olemme heikkoja tvt-teknologian hyödyntäjinä. Tietokoneita on paljon, mutta mitä niillä tehdään? Olemme huonoja verkostoitumaan, myös kansainvälistymisessä olemme huonoja. Osaamisessamme ja asenteissamme on puutteita, kuten myös tietotekniikan käyttötaidoissa. Tieto- ja viestintätekninen osaamisemme on heikkoa. Suomi on tällä hetkellä Jyrki Kasvin mukaan digitalisaation alisuoriutuja: 22 vertailumaan joukossa Suomen yritykset ovat sijalla 17, vaikka edellytykset ovat kunnossa. Yhteiskunta, yritykset, kunnat, valtio, ja kansalaiset istuvat käsiensä päällä, eivätkä hyödynnä tekniikkaa. Miksi esimerkiksi brittiläisen M&S-ketjun kannattaa tulla Suomeen – emmekö osaa/halua itse toteuttaa vastaavaa verkkopalvelua?

Jyrki Kasvi käytti luennollaan termiä teknologinen imperatiivi: kaikkien on osattava ja voitava käyttää tieto- ja viestintäteknologiaa kyetäkseen toimimaan yhteiskunnassa. Yhteiskunnan digikuilu muuttuu aktiivisuuskuiluksi. Aktiivisille ihmisille teknologia tarjoaa mahdollisuuksia olla entistä aktiivisempia yhteiskunnan jäseniä, mutta passiivisille ihmisille tämä tarkoittaa mahdollisuutta olla entistä passiivisempia. Digitaalista kulttuuria ei välttämättä huomata: kokonainen sukupolvi ehti Habboon ja IRC:iin ennen kuin sosiaalisen median läsnäoloon havahduttiin. Mikä murros tällä hetkellä on huomaamattamme käynnissä? Nettiyhteys ei ole etuoikeus, vaan perusoikeus, sanoo Kasvi.

Maailma ei ole enää sellainen, että hyppäät suoraan putkeen, jossa ensin käyt koulua, sitten menet töihin ja lopulta jäät eläkkeelle. Maailma on muuttunut ja muutoksen nopeus on huomattavasti suurempi ennen. Teknologisen ja sosiaalisen murroksen tahti vain kiihtyy. Esimerkiksi noin 14 vuotta sitten kehitetyt nettitikut ovat jo poistumassa ja pilvipalvelut ovat korvaamassa ne. Myös ammatit katoavat ja muuttuvat. Niiden tilalle tulee aivan toisenlaisia, jotka vaativat erilaista osaamista. Opiskelu on jatkuvaa, kukaan ei pärjää läpi elämänsä yhdellä tutkinnolla ja ammatilla.

Median murros on jo täällä: Internet on jo syrjäyttänyt TV:n ja suomalaiset viettävät enemmän aikaa netissä kuin television ääressä. Netin käyttö on aktiivista ja osallistavaa, toisin kuin television passiivinen katselu. Lukulaitteet ovat syrjäyttämässä lehdet ja kirjat, ne ovat siirtymässä musiikin perässä nettiin. Tanskalaisista enää kolmannes lukee lehtensä paperilta. Suomessa vastaavaa kehitystä ei ole vielä tapahtunut, pieni kielialueemme on hidastanut tätä. Jyrki Kasvi ennustaa kirjastojen joko katoavan tai muuttuvan mediakeskuksiksi. E-kirjojen lainausehdoista ja -sopimuksista tulee tärkeä asia kirjastojen kannalta.  Tuleeko kulttuurista maksukykyisten etuoikeus, Kasvi kysyi. Pelit ovat olleet jo vuosikymmenen ajan taloudellisesti ja ajankäytöllisesti suurempi kulttuuriala kuin elokuvat. Suomessa tämä näkyy muun muassa siten, että peliala tarvitsee vuosittain 600 uutta työntekijää.

“In the Internet no-one knows you are a dog” Digitaalinen identiteetti on merkittävä asia. Jokainen yksilö on nykyisin massamedia, tuottaessaan omia sisältöjä erilaisiin verkkopalveluihin. Demokratialla tarkoitetaan tässä suhteessa sananvapauden ja yksityisyyden suojan liittoa. Jokaisella on oikeus hankkia tietoa ja ilmaista itseään vapaasti ilman pelkoa. Anonymiteetin ja  demokratian suhdetta on hyvä pohtia: Suomessa kirjattiin perustuslakiin 100 vuotta sitten vahva sananvapaus, koska nimenomaan sensuuri oli aiemmin johtanut poliittisiin levottomuuksin.

Sosiaalinen media on demokratisoinut viestinnän. Joku on aina paikalla kännykkäkamera mukanaan. Sosiaalisen median sosiaalinen pääoma sekä kansalais- ja amatöörijournalismin pelisäännöt ovat kuitenkin vasta kehittymässä, ja tämän vuoksi niiden piirissä esiintyy median epäsosiaalisuutta: nettikiusaaminen, ahdistelu, kuvien ja tekstien väärinkäyttö ovat valitettavan yleisiä ilmiöitä. Suurin osa netin sisällöistä on käyttäjien itsensä ilmaiseksi tuottamaa. Sosiaalinen media on joukkotiedotusväline vapauksineen ja vastuineen, tosin ilman tiedotusopin koulutusta ja kokemusta, ilman vastuuta kantavaa päätoimittajaa ja mediatalon juristia. Journalistin ohjeiden tulee olla tietoyhteiskunnan yleissivistystä ja kaikkien tulee tuntea ja tiedostaa seuraavat asiat:

  • Lähdekritiikki, riippumattomuus ja tietojen varmistaminen (korjausvelvollisuus, vastinemahdollisuus)
  • Lähdesuoja
  • Yksityiselämän suoja (oman ja muiden)
  • Tekijänoikeuksien kunnioittaminen ja suojaaminen
  • Sananvapauden rajoitukset  (kunnian loukkaaminen, kansanryhmää vastaan kiihottaminen, lapsiporno, kopiosuojausteknologia, uskonrauha)
  • Mainonnan etiikka (vrt. muotiblogien pitäjät ja ilmaiset tuotteet)

Kasvi aloitti esityksensä anekdootilla: nykykasvattajat pohtivat miten teinit saadaan pois tietokoneelta. Hänellä itsellään oli aikoinaan sama tilanne kirjojen kanssa: vanhemmat pohtivat huolestuneina, kuinka saada poika irti kirjoista ja vähentämään lukemista. Nyt pohdimme kuinka saamme lapset irti peleistä ja lukemaan enemmän. Lähes päivittäin  lehdissä kirjoitetaan huonontuneista PISA-tuloksista ja lukutaidon romahduksesta.

Luku- ja kirjoitustaito ovat uusien haasteiden edessä. Medialukutaito edellyttää  tietosisällön totuudenmukaisuuden ja riippumattomuuden arviointia ja median vaikutuskeinojen ymmärtämistä. On osattava muodostaa oma objektiivinen todellisuuskäsityksensä asioista. Mediakirjoitustaitoon puolestaan liittyvät edellä mainitut digitaaliset käytöstavat ja journalistin ohjeet. On osattava hahmottaa mediaa säätelevä lainsäädäntö ja julkaisijan vastuut, julkaisulisenssit, tekijänoikeudet, verkkokielen erityispiirteet sekä kuvan, äänen ja tekstin tuottaminen ja yhdistäminen. Aina tämä kaikki ei onnistu alan ammattilaisiltakaan.

Epäsosiaalinen media, kasvottomuus herättää joissakin ihmisissä pimeän puolen. Digitaaliset käytöstavat ja sosiaalinen pääoma ovat hankalia hallittavia. Monet julkisuuden henkilöt ovat joutuneet rajoittamaan tai estämään kommentoinnin sosiaalisessa mediassa. Asymmetrinen kasvoton kommunikointi on psykologisesti vaativaa. Nuoret ovat oppineet digitaalisia käytöstapoja, mutta myös tapoja käyttää sosiaalista mediaa väärin. Samat lait pätevät verkossa, siinä missä muuallakin ja esimerkiksi kunnianloukkaus on kunnianloukkaus myös netissä – ja siitä jää todisteita. Monenlainen kiusaaminen ja seksuaalinen häirintä ovat yleisiä. Ihmiseltä meni konkreettisesti ehkä noin vuorokausi, että hän oppi käyttämään kännykkää lankapuhelimen sijaan. Teknistä osaamista pidempään menee aikaa siihen, että oppii ajattelemaan uudella tavalla: tarvitseeko kännykkään esimerkiksi vastata samalla tavalla aina, kuin lankapuhelimeen?

Tietoyhteiskunnan kansalaistaidot Jyrki Kasvi tiivisti seuraavasti:

  • Tietotekniikan peruskäyttötaidot (osaamisvajetta on kaikissa ikäluokissa)
  • Medialuku- ja kirjoitustaidot (amatöörimedian journalistiset pelisäännöt)
  • Tietoturvataidot (edes tietoturvapalveluiden tietoturvaan ei voi luottaa)
  • Digitaalinen sosiaalinen pääoma (sosiaalinen pääoma pudonnut sosiaalisen median tahdista)
  • Tiedonhallintataidot (infoähky on tietoyhteiskunnan keskeinen työterveysriski)

Missä ja miten tarvittavat uudenlaiset taidot opitaan? Tällä hetkellä ei ainakaan koulussa, sanoo Jyrki Kasvi. Suomi on Euroopan ainoita maita, joissa ICT ei ole pakollinen oppiaine. Edes 10-sormijärjestelmää ei opita koulussa, käyttöosaamisesta tai koodauksesta puhumattakaan. Virossa opetetaan ohjelmointia kaikille peruskouluissa. Lisäksi on myös pohdittava, millä tasolla nykyisin elintärkeät taidot ovat niillä ikäluokilla, jotka ovat koulunsa jo käyneet. Pohdinnoista saadaan päänavaus ja alku mediakasvatuskeskusteluun sekä tarvittavien uudenlaisten  pedagogisten ratkaisujen kehittämiseen.

Avainsanat: , , , , , , ,

Huippuelämyksistä

Huippuelämyksistä ja flow-kokemuksista [Hakkarainen 2002, McGonigal 2011].

Huippuelämyksistä ja flow-kokemuksista [Hakkarainen 2002, McGonigal 2011].

Avainsanat: , , , , ,