Oppimisen arviointi

Oppimisen arvioinnissa on kysymys koulutuksen yksilötasoisesta arvioinnista. Oppimista koskevien käsitysten muuttuminen heijastuu sekä oppimista että sen arviointia koskevien periaatteiden muutoksissa. Empiristinen oppimiskäsitys, joka vallitsi 1900-luvun alkupuolella, tarkasteli tietoa pysyvänä ja tasaisesti kasvavana ja yksilöiden kyvyt oletettiin pysyviksi ja testein mitattaviksi ja arvioitaviksi. Empiristiseen oppimiskäsitykseen liittyi behavioristinen käyttäytymisen tutkimus, jonka pohjalta oppiminen ymmärrettiin käyttäytymisen muutoksena. Seurauksena oli koulutuksen tavoitteiden määrittäminen käyttäytymistavoitteina. Myös opettamisessa behavioristiset käsitykset saivat vallan, jolloin oppilaiden suorituksia pyrittiin luokittelemaan mittaamisen pohjalta. Oppilaiden arvioinnin painopisteeksi tuli kykyerojen mittaaminen ja oppilasarvostelun korostunut asema. Arviointi oli luonteeltaan teknistä oppilaan suorituksen mittaamista. Arvioinnin objektiivisuuden kriteerinä oli määrällinen arviointi, jonka mukaan oppimisen määrä ilmoitettiin lukuina. (Jakku-Sihvonen – Heinonen 2001)

Yhteiskunnalliset muutokset tuotannossa ja talouselämässä johtivat koulutuksen muutosvaatimuksiin 1900-luvun jälkipuoliskolla. Kognitiivisten prosessien tutkimuksesta kiinnostunut kognitiivinen psykologia muodostui perustaksi, jolle konstruktivistisen oppimiskäsityksen kehitys perustui. Konstruktivistisessa oppimiskäsityksessä keskeisessä asemassa on oppija, joka on aktiivinen ja tavoitteellinen henkilö. Oppija kykenee myös arvioimaan omia kokemuksiaan, toimintaansa ja sen merkityksellisyyttä. Oppiminen nähdään myös yhteisöllisenä, sosiaaliseen vuorovaikutukseen perustuvana. Konstruktivistisessa arvioinnissa oppiminen on monisyinen ilmiö, jonka yksi osa myös arviointi on. Oppimisen tulosten lisäksi huomiota kiinnitetään myös siihen, miten opitaan. Konstruktiivisessa oppimisen arvioinnissa lähdetään liikkeelle oppijan kyvystä arvioida omia kokemuksiaan ja omaa toimintaansa. (emt. 2001)

Kontekstuaalisessa oppimiskäsityksessä toimintaympäristön muutokset ovat oppimiskäsityksen perustana. Sekä oppimisen kohdetta että oppijaa lähestytään uutta kehittelevän ja soveltavan oppimisen pohjalta. (emt. 2001)

Oppimisen arvioinnilla voidaan nähdä erilaisia tehtäviä, kuten oppimisen ohjaaminen, kontrolloiminen, valikointi, ennustaminen, motivointi ja kehittäminen. Opiskelijoiden oletukset ja kokemukset arvioinnista ja arvioinnin menetelmistä vaikuttavat opiskelijoiden opiskeluun ja arviointiin valmistautumiseen sekä tätä kautta oppimisen laatuun. Opiskelijat päättelevät, miten heidän tulee opiskella sen perusteella, minkälaisia kokemuksia he saavat arvioinnissa käytettävistä menetelmistä ja siitä saatavista tuloksista. Arvioinnin suunnittelun tavoitteeksi tulisi asettaa syvällinen oppiminen ja osaaminen. (Hyppönen – Lindén 2009)

Uudemmassa keskustelussa oppimisen arvioinnin tärkeimmäksi tehtäväksi on nähty yksilön persoonallisen kasvu- ja kehitysprosessin sekä itsearviointitaitojen kehityksen tukeminen. Painopisteeksi on noussut oppijalähtöinen arviointi, joka ammatillisessa koulutuksessa on tulkittu ammatillisen osaamisen arvioinniksi ja kehittämiseksi. Oppijalähtöisellä eli autenttisella arvioinnilla tarkoitetaan ongelmanratkaisua ja opitun käytäntöön soveltamista painottavaa arviointia. Autenttisen arvioinnin periaatteita ovat:

  1. uuden tiedon tuottamisen prosessin korostaminen;
  2. oppijan aktiivinen rooli arvioinnissa;
  3. oppijan tutkivan, ongelmia ratkaisevan ja soveltavan otteen tukeminen;
  4. arviointi oppijan ja hänen elämänsä kannalta;
  5. arvioinnin kohteena tulee olla todelliset tieto- ja taitokokonaisuudet, kuten oppijoiden yhteistyötä vaativat projektit;
  6. arvioinnin perustana arvioijien asiantunteva harkinta ja monipuoliset laatukriteerit.

Autenttisen arvioinnin ongelmana on nähty johtopäätösten tekeminen erilaisten arviointiaineistojen pohjalta. Autenttisen arvioinnin soveltaminen nostaa esiin arvioinnin kokonaisvaltaisuuden, joka tarkoittaa arvioinnin perustana koko oppilaitoksen arviointinäkemystä. Kysymys on siitä, mitä yhteisö katsoo arvioinnissa tärkeäksi, mihin se katsoo sillä pyrittävän ja millaisilla menetelmillä se arviointia toteuttaa. (Jakku-Sihvonen – Heinonen 2001)

Oppilasarvioinnin tavoitteena on tuottaa sekä opiskelijalle että opettajalle tietoa opiskelijan edistymisestä. Nykyisten säädösten mukaan arvioinnin ensisijainen tarkoitus on auttaa opiskelijaa saamaan opintojensa edistymisen kannalta tarpeellista palautetta, jonka tulee olla kannustavaa, itsensä kehittämiseen motivoivaa ja opiskelijan itsearviointitaitoja kehittävää. ”Kannustavan arvioinnin tarkoituksena on auttaa opiskelijaa kehittymään omasta osaamisestaan tietoiseksi, oppimisesta nauttivaksi ja omiin oppimistaitoihinsa luottavaksi oppijaksi.” Opiskelijan itsearviointivalmiuksien kehittäminen on tarpeen työelämässä omien vahvuuksien ja kehittymistarpeiden analysoimiseksi. Opettajalle opiskelija-arvioinnin merkitys on tärkeää opetuksen suunnittelun ja kehittämisen kannalta sekä oppisisältöjen ja käytettävien opetusmenetelmien sopivuuden arvioimiseksi. Arvioinnin on katsottu edellyttävän opettajalta seuraavia taitoja:

  • taito valita tarkoitukseen sopiva arviointimenetelmä
  • taito laatia menetelmän mukaisia arvioivia tehtäviä
  • taito tulkita ja pisteyttää tehtävät
  • taito käyttää arvioinnin tuloksia sekä opetuksensa kehittämiseen että yksittäisen opiskelijan hyödyksi
  • taito hyödyntää arvioinnin tuloksia päättöarvioinneissa ja todistusten laadinnassa
  • taito viestiä arvioinnin tulokset tietoa tarvitseville tahoille
  • tietoisuus käytetyn arviointitavan eettisyydestä ja arviointitiedon käyttömahdollisuuksista.

Erityisesti aikuisopetuksessa on korostettu oppilasarvioinnin laajempaa tarkoitusta, joka on opiskelijan kehityksen tukeminen. (emt. 2001)

Ammatillinen koulutus

Ammatillisessa koulutuksessa arvioinnille voidaan antaa ainakin neljä eri tehtävää. Opiskelijalle on tärkeää saada palautetta osaamisestaan. Mikäli opiskelija aikoo jatkaa opintojaan, tarvitaan arvioinnin tuottamana jatko-opintoja varten. Työelämän kannalta on tärkeää, että arviointi tuottaa tietoa opiskelijan saavuttamista ammatillisista valmiuksista. Oppilaitoksen näkökulmasta arvioinnin tulee tuottaa tietoa yksikön toiminnan ja siellä annetun opetuksen kehittämiseen. Ammatillisessa koulutuksessa arvioijia on kolme eli opiskelija itse, opettajat sekä työpaikkakouluttajat. Opiskelijan tulee saada tietoa arviointiperusteista ja niiden soveltamisesta. Opiskelijan osaamisen arviointi tapahtuu vertaamalla sitä opintokokonaisuuksien tavoitteisiin ja kriteereihin. Arvioinnin tavoitteena on tukea myönteisen minäkuvan vahvistumista ja kasvua ammatti-ihmisenä. (emt. 2001)

Aikuiskoulutus

Aikuiskoulutuksessa arvosanoin ja todistuksin tapahtuva opiskelija-arviointi on ollut vieras lähtökohta. Painopiste on ollut opiskelijan itsearviointitaidoissa eli tietoisuudessa omista taidoista ja kehittymistarpeista. Ammatilliseen aikuiskoulutukseen kehitetty näyttötutkintojärjestelmä lähtee liikkeelle siitä, että tutkinnon suorittaminen on koulutuksen järjestäjästä ja osaamisen hankintatavasta riippumatonta. Näyttötutkinnon voi suorittaa valtuutettujen oppilaitosten järjestämissä tutkintotilaisuuksissa. Näyttöjen arviointi perustuu opetushallituksen vahvistamiin osaamisen kriteereihin. Tutkintojärjestelmässä on mahdollista suorittaa ammatillisia perustutkintoja ja ammattitutkintoja sekä erikoisammattitutkintoja. Näyttöperusteinen arviointi tarkoittaa yksilön ammattipätevyyden arviointia, joka ei ole sidottu mihinkään koulutusmuotoon. Kyseessä on järjestelmän lyhytikäisyydestä huolimatta vanha arviointitapa, jota on käytetty perinteisesti esimerkiksi ajotaidon arvioinnissa. (emt. 2001)

Korkeakoulutus

Oppimisen arvioinnin merkitys näkyy sen opiskelijoiden oppimista ohjaavassa vaikutuksessa: Hyvä arviointi kannustaa syvälliseen oppimiseen ja vastaavasti huono arviointi ohjaa oppimisen ja osaamisen kannalta merkityksettömään tekemiseen. Arvioinnin suhteen on syytä huomata, että oppimiseen kuuluu myös opiskelijoiden tekemä opettajan toiminnan tulkinta ja sen perusteella tehtävät päätelmät arvioinnin vaatimuksista. (Hyppönen – Lindén 2009)

Lähteet:

Hyppönen, Olli ja Lindén, Satu (2009): Opettajan käsikirja – opintojaksojen rakenteet, opetusmenetelmät ja arviointi. Teknillisen korkeakoulun Opetuksen ja opiskelun tuen julkaisuja 4/2009. Teknillinen korkeakoulu, Opetuksen ja opiskelun tuki, Espoo.

Jakku-Sihvonen, Ritva & Heinonen, Sari (2001): Johdatus koulutuksen uudistuvaan arviointikulttuuriin. Arviointi 2/2001. Opetushallitus, Helsinki.

Mainokset
Avainsanat: , , , , , ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: