ARVIOINTIOSAAMINEN, työssäoppimisen ja harjoittelun arvioimisesta

Ammattiin opiskeltaessa käytännön työelämässä suoritetut harjoittelujaksot ovat tärkeässä osassa opitun teoreettisen tiedon linkittämisessä käytännön työtehtäviin ja opiskelijan ammatti-identiteetin rakentumisessa. Monesti opiskelijat kokevat käytännön jaksojen opettavan paljon enemmän kuin teoriaopetuksen. Opiskelijan ammatillinen osaaminen rakentuu oppilaitoksessa saadun tiedon lisäksi käytännön harjoittelujaksolla ja työssäoppimisessa saadun käytännön osaamisen perustalle. Työpaikoilla tapahtuva oppiminen onkin siis olennainen osa ammatillista opiskelua. Heinon (2009, 55) mukaan harjoittelun kautta opiskelija perehtyy opinnoissaan käytännön työtehtäviin sekä taitojen että tietojen konkretisoimiseen työelämässä. Harjoittelun tulee olla tavoitteellista ja suunnitelmallista sekä hyvin ohjattua, jotta se palvelee oppimista ja opiskelijan ammatillista kasvua.

Koska työssäoppiminen on näin tärkeässä osassa, on myös harjoittelun arviointiin panostettava. Opiskelijoita ei voi vain lykätä kentälle ja ajatella, että siellä työpaikalla heitä opastetaan. Onnistunut harjoittelu vaatii opettajalta verkostoitumista ja kumppanuusosaamista. Opettajan tulee osallistua aktiivisesti harjoittelun suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin (Heino 2009, 55). Tämä on mahdollista vain verkostoitumalla ja tekemällä aktiivista yhteistyötä työssäoppimispaikkojen henkilöstön kanssa.

Harjoittelun ja työssäoppimisen arviointia on toteuttamassa työpaikan ohjaaja, joka tekee arviointia ja ohjaamista oman työnsä ohella. Jotta opiskelijan ohjaaminen ja arviointi onnistuisivat tarkoituksenmukaisesti ja ohjaajaa turhaa kuormittamatta, on tärkeää, että ohjaajalle annetaan hyvät pohjat arvioida opiskelijan osaamista. Osaamisen arviointi lähtee tutkinnon perusteista ja osaamisvaatimuksista. Harjoittelun ohjaajalla on oltava tiedossaan arvioinnin kohteet ja kriteerit arviointia varten (Hätönen 2010, 11.) Kun tavoitteet, arvioinnin kohteet ja kriteerit ovat hyvin tiedossa, voidaan työpaikalla suunnitella opiskelijan harjoittelujakson sisältö ja hänen tekemänsä tehtävät järkevästi. Oikein suunnatut työtehtävät tuottavat luonnostaan tilanteita, joissa voidaan arvioida opiskelujakson tavoitteiden saavuttamista ja arviointikriteerien mukaista osaamista kunkin opiskelijan kohdalla. Opettajan ja oppilaitoksen kannattaakin varmasti panostaa harjoittelun ohjeistusten ja tavoitteiden laatimiseen.

Omassa työssäni olen toiminut usein käytännön ohjaajana ja olen useimmiten jäänyt kaipaamaan selkeitä ohjeita jakson tavoitteista ja arviointikriteereistä. Olen huomannut, että tämä vaikuttaa selvästi arviointiin ja ohjaukseen. Kun työpaikalla on hieman hämärrä mitä arvioidaan ja mitkä ovat jakson tavoitteet, tulee arvioinnista hyvin ylimalkaista. Tällöin arviointi ei varmaankaan palvele opiskelijan oppimisprosessia ja ammatillista kasvua. Käytännön jakson ohjeistuksia ja tavoitteita laadittaessa olisi mielestäni hyvä tehdä yhteistyössä työpaikan ja opiskelijoiden kanssa. Miksi opettajat pohtisivat näitä asioita yksin tai oppilaitoksen työryhmissä, kun he voisivat käyttää käytännönohjaajan ja opiskelijoiden näkemyksiä tukenaan? Yhteistyötä tekemällä voidaan laatia selkeät ohjeet, jotka kentällä toimiva käytännönohjaajakin ymmärtää.

Käytännön harjoittelussa tehtävä arviointi on jatkuvaa arviointia ja kattaa erityisesti työelämässä tarvittavia menetelmiä ja ydintaitoja. Työpaikalla tapahtuvan oppimisen arvioinnin kohteita ovat työprosessin-, työmenetelmien-, työvälineiden ja materiaalin sekä työn perustana olevan tiedon ja elinikäisen oppimisen avaintaitojen hallinta. Työprosessien hallinnan arvioinnissa kiinnitetään huomiota siihen miten opiskelija osaa suunnitella työskentelyään ja osaako hän arvioida tehtävän suorittamiseen tarvittavaa aikaa ja työtä kokonaisuutena. Työmenetelmien, -välineiden ja materiaalin hallinta puolestaan tarkoittaa sitä, että opiskelija osaa käyttää työtehtävän kannalta keskeisiä työmenetelmiä ja valita oikeat työvälineet. Työn perustana olevan tiedon hallinnalla tarkoitetaan työtehtävän hoitamiseen tarvittavaa tietopohjaa. Elinikäisen oppimisen avaintaitojen avulla otetaan uudet tilanteet haltuun ja selviydytään työelämän muutoksissa. Käytännössä niitä avaintaitoja ovat oppimiskyky ja ongelmanratkaisutaidot, vuorovaikutustaidot ja ammattietiikka. Myös terveys ja toimintakyky ovat tärkeitä. (Hätönen 2010, 17-23.)

Työpaikalla tapahtuva arviointi ja ohjaus ovat tärkeässä osassa opiskelijan ammatillisen identiteetin ja minäkuvan rakentumisessa. Opiskelijan harjoittelussa saama rakentava palaute toimii tässä projektissa rakennusaineena. Ohjaajalta saamansa palautteen kautta opiskelijalle tulee kuva omasta pystyvyydestään. Harjoittelun arvioinnin ja annetun palautteen tulee olla konkreettista ja sen tulee antaa opiskelijalle tietoa siitä mitä hän osaa ja toisaalta mitä hänen tulisi vielä oppia (Hätönen 2010, 9). Harjoittelussa opiskelija arvioi jatkuvasti myös itse omaa osaamistaan suhteessa työn vaatimuksiin. Opettajan lisäksi myös harjoittelupaikan käytännön ohjaajan tulee osata tukea tässä opiskelijaa.

Opettajalla tulisi olla tarpeeksi aikaa yhteistyöhön käytännön jakson työpaikkojen kanssa. Heino (2009, 55-56) tue esiin kirjoituksessaan huolen siitä, että säästötoimenpiteet ovat vähentäneet resursseja ja opettajalla ei ole enää nykyisin samanlaisia mahdollisuuksia ohjauskäynteihin ja yhteistyöhön kuin ennen. Ajan ja rahan vähäisyyden lisäksi haasteita tuo usein se, että opiskelijat saattavat olla harjoittelussa hyvin laajalla maantieteellisellä alueella. Tähän tarpeeseen olisikin mietittävä uudenlaisia keinoja kuten esimerkiksi uuden teknologian ja somen käyttäminen. Arviointiosaaminen on tärkeä osa opettajan osaamista.

Jotta opiskelijan käytännön jaksojen aikana opittu osaaminen ja oppiminen tulisivat oikein ja tarkoituksenmukaisesti arvioiduksi tarvitsee opettaja myös verkostoitumisen taitoja, kumppanuusosaamista sekä ohjaamisosaamista. Kaikki osaamisen osa-alueet tukevat toisiaan. Harjoittelun arvioinnin ja hyvän ohjauksen toteutumisen varmistaakseen on opettajan ilmeisesti oltava myös ajankäytön mestari.

Lähteet:
Heino, T. OPETTAJA OHJAAJANA – AJANKÄYTTÖ JA RESURSSIT. teoksessa Löytöretki aikuisohjauksen maailmaan – kokemuksia ja käytänteitä ammattikorkeakouluista. 2009.
http://www.karelia.fi/julkaisut/sahkoinenjulkaisu/B18_verkkojulkaisu.pdf
Hätönen, H. Työpaikkaohjaaja opiskelijan arvioijana. 2010
http://top.kao.fi/graf/Tyopaikkaohjaaja-opiskelijan-arvioijana.pdf

Mainokset
Avainsanat: ,

2 ajatusta artikkelista “ARVIOINTIOSAAMINEN, työssäoppimisen ja harjoittelun arvioimisesta

  1. Kuten artikkelin kirjoittaja toteaa, työssäoppimisen tavoitteet tulee olla selkeät, jotta varsinainen työssäoppiminen ja sen arviointi onnistuvat tarkoituksenmukaisesti. Työpaikkaohjaajalla saattaa olla ohjattavanaan, jopa samanaikaisesti, useita eri tutkintoja ja eri tutkinnon osia opiskelevia opiskelijoita. Jos opiskelijan tavoitteet ja työssäoppimisen arviointikriterit eivät ole ohjaajalla selkeät on ohjaaminenkin puutteellista. Opettajana kannattaa olla tiiviissä yhteydessä niin opiskelijaan kuin ohjaajaankin harjoitteluiden aikana. Ja lopuksi on kohteliasta kiittää työntekijää opiskelijan ohjaajana toimimisesta. Useinhan he eivät saa siitä mitään erillistä korvausta.

  2. sointus sanoo:

    Nimenomaan eri tutkintojen osat ja vaatimukset hämmentävät käytännön ohjaajia. Eri oppilaitoksissa samassa opintojaksosta on erilaisia painotuksia, joka näkyy tavoitteissa. Olisi hyvä, että opettaja tuntisi työssäoppimispaikan perustehtävää edes hieman. Tämä helpottaisi opettajan ja käytännön paikan yhteistyötä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: