Voiko syrjäytymistä ehkäistä

Jokainen opetustyötä tekevä on varmasti joutunut kohtaamaan opiskelijoita, joiden opinnot eivät suju odotusten mukaisesti. Tehtävät jäävät palauttamatta, tunneille ei jakseta tulla ja kurssit jäävät suorittamatta. Pahimmillaan opinnot venyvät tai keskeytyvät kokonaan. Opinnoista syrjäytyminen on ilmiö, joka näkyy kaikilla koulutusasteilla ja nykyään entistä enemmän myös korkeakoulutuksen piirissä. Toisen asteen kouluissa ongelman kanssa on painittu jo pitkään ja myös erilaisia tukitoimia ja uusia toimintatapoja on pyritty kehittämään.

Korkeakoulujen perinteinen sivistystehtävä on murentunut samaa tahtia kuin koulutuspaikkojen määrää on kasvatettu. Työmarkkinoiden tarpeet sanelevat pitkälle koulutuksen sisältöjä ja samalla koulutuksen tuloksellisuuuden mittareina on alettu pitää mm. tutkintojen määrää ja valmistumisen nopeutta. Putkitutkintoihin kannustaminen on osittain johtanut siihen, että opintoihin suhtaudutaan aikaisempaa välineellisemmin. Kun tavoitteena on vain työmarkkinoilla tarvittavan pätevyyden saavuttaminen, opinnot muuttuvat suorittamiseksi. Opiskelua ei nähdä oman tai ammatillisen identiteetin kasvun paikkana. Elämä on siis koko ajan jossain muualla ja opinnot jäävät erilliseksi saarekkeeksi tässä virrassa.

Opintojen ohjaus

opintojenohjaus copy

Koulutusinstituutiosta käsin ei voida vaikuttaa kaikkiin syrjäytymisen syihin; opintojen keskeyttämisten taustalla voi olla myös erilaisia henkilökohtaisia syitä, vääriä valintoja ja taloudellisia vaikeuksia. Oppilaitos voi kuitenkin edesauttaa opintoihin kiinnittymistä esim. kehittämällä ohjauspalveluita ja muita toimintatapoja.

Monen nuoren tai nuoren aikuisen tavoittet ovat selkiytymättömiä ja opiskelu saattaa näyttää ylivoimaiselta ja opintojen sisältökin saattaa tuntua vieraalta. Jos opintoja ei koeta merkityksellisksi, tavoitteita on yhä vaikeampi saavuttaa. Tällöin myös osattomuuden kokemukset kasvavat ja vieraantumisen kierre syvenee. Jos opinto-ohjauksella tai vaikkapa terveyspalveluiden muodossa päästään käsiksi näihin tuntemuksiin, ollaan voitettu jo paljon. Tukea olisi oltava tarjolla erityisesti opintojen alussa, mutta myös läpi koko opintopolun.

Osallistavat toimintaympäristöt ja yhteisöllisyys

yhteisö copy

Jos opiskelijan omat tavoitteet, suuntautuminen ja arvostukset ovat ristiriidassa opiskelun sisällön ja muotojen kanssa, opiskelu ei mitenkään voi tuntua mielekkäältä. Oppilaitoksissa pitäisikin pystyä ratkaisemaan yksilöllisten, joustavien opintopolkujen ja laadukkaan ja riittävän monipuolisen opetuksen suhde yleisiin opintotavoitteisiin.

Oppilaitoksen keinot opiskelumotivaation ja jaksamisen tukemisessa löytyvät toimintaympäristön kehittämisessä. Sellainen pedagogiikka, joka mahdollistaa opiskelijan oman osallistumisen mm. opiskelunsa ja oppimisensa rikastuttamiseen, motivoi sekä kasvattaa tyytyväisyyttä ja sitoutuneisuutta. Optimaalisin tilanne opiskelumotivaation kannalta on se, että opiskelija kokee todellakin oppivansa jotain uutta. Opintojen on oltava riittävän vaativia – ei liian helppoja, ei liian vaikeita – vaan sellaisia, että opiskelija kokee työskentelevänsä osaamisensa ylärajoilla.

Opintojen onnistumisen kannalta on tärkeää myös se, miten opiskelija pystyy integroitumaan ja kiinnittymään opiskeluympäristöönsä ja ylipäätään sosiaaliseen yhteisöön. Korkeakoulu/yliopisto-opiskelussa osallistuminen kontaktiopetukseen, itsenäinen lukeminen ja kirjoittaminen sekä vuorovaikutus opettajien ja muiden opiskelijoiden kanssa lisäävät opintoihin kiinnittymistä. Erityisesti yhteisopiskelu näyttää vahvistavan myönteistä asennetta ja oppimisen kokemuksia. Usein suomalaisessa yliopisto-opetuksessa tilanne on kuitenkin se, että opinnot etenevät luento- ja tenttipainotteisesti ilman kiinteää ryhmää ja opiskelusta tulee lähinnä yksinopiskelua ilman kontekteja muihin opiskelijoihin tai opettajiin. Toisen asteen koulutuksessa käytännönläheisyys luo jo itsessään mahdollisuuksia yhteisöllisempiin oppimisentapoihin. Toisaalta vanhoja pedagogisia ratkaisuja ja toimintatapoja, kuten liiallinen opettajajohtoisuus, käytetään edelleen hyvin paljon.

Opiskelutaidot ja asiantuntijaksi kehittyminen

opiskelutaidot

(Akateemiset)opiskelutaidot ovat keskeinen tekijä opintoihin kiinnittymisessä ja syrjäytymisen ehkäisyssä. Korkeakouluissa näiden taitojen opetus keskittyy yleensä opintojen alku- ja loppuvaiheeseen ja erillisille kursseille, vaikka tehokkaampaa olisikin integroida ne sisältöopintoihin. Toisen asteen ammatillinen koulutus tähtää käytännöllisempiin ammatillisiin taitoihin, mutta näkisin, että samantapaisia tehokkaita opiskelutaitoja ja kriittistä ajattelukykyä tarvitaan täälläkin.

Jo opetussuunnittelussa voitaisiin pohtia, millaiset tehtävänannot tukevat opiskelutaitojen kehittymistä. Myös opiskelijat tulisi ottaa mukaan pohtimaan niiden merkitystä. Opettaja voi myös avata antamiensa tehtävien arviointikriteerjä  (läpinäkyvyys) ja suunnata opiskelijoiden huomion tiettyjen taitojen kehittämiseen.

”Yleisesti akateemisilla tekstitaidoilla viitataan lukemiseen, kirjoittamiseen, keskusteluun, kriittiseen ajatteluun ja teknologian hyödyntämiseen. Lisäksi yliopisto-opiskelijoiden akateemisiin tekstitaitoihin liitetään tiedonhalu ja rohkeus osallistua akateemiseen diskurssiin.” (Korkeajännityksiä, s.221) Hyvät akateemiset tekstitaidot mahdollistavat menestymisen opinnoissa, kiinnittymisen opintoihin/yhteisöön sekä asiantuntijaksi kehittymisen. Nykyisessä tietoyhteiskunnassa uudet digitaaliset toimintaympäristöt ovat muuttaneet lukemisen, kirjoittamisen ja vuorovaikutuksen käytänteitä, jolloin myös tieto- ja viestintäteknisten tekstitaitojen hallitseminen on tärkeää.

Viime aikoina on usealla taholla pohdittu sitä, millaisia työelämätaitoja nyt ja tulevaisuudessa pitäisi koulutuksen kautta opettaa ja monesti on päädytty seuraavankaltaisiin taitoihin. ”1) Oppimis- ja innovaatiotaidot: kriittinen ajattelu, ongelmanratkaisu, kommunikaatio, yhteistyö, luovuus ja innovointi; 2) Digitaalinen lukutaito: informaatiolukutaito, medialukutaito ja ICT-taidot; 3) Ura- ja elämänhallintataidot: joustavuus, mukautumiskyky, aloitekyky, itseohjautuvuus, sosiaalinen ja kulttuurienvälinen vuorovaikutus, luotettavuus, johtajuus ja vastuullisuus.” (Korkeajännityksiä, s.271) Näiden taitojen oppimista voidaan tukea erilaisilla pedagogisilla keinoilla ja oppimisympäristöjen suunnittelulla. Samalla ehkäistään opinnoista syrjäymistä.
Tämän kirjoitelman lähteenä olen käyttänyt teosta Korkeajännityksiä (ks. alla) ja sen tärkein anti on ehkä tiivistettävissä seuraavasti. (Korkea)kouluopetuksessa tärkeintä on vaikuttaa opiskelijoiden persoonaan. Tiedot ja taidot unohtuvat tai vanhenevat hyvin nopeasti, mutta asiantuntijaksi kehittymisen kannalta merkittävämpää on koko persoonaan vaikuttava muutos ja identiteettityö. Kun opiskelija pystyy olemaan mukana opinnoissaan koko persoonallaan, oppiminen on motivoivaa ja palkitsevaa, jolloin myös oppimisesta tulee syvempää.

Lähde:

Mäkinen, M., Korhonen, V., Annala, J., Kalli, P., Svärd P. & Värri, V-M. (toim.) (2011). Korkeajännityksiä. Kohti osallisuutta luovaa korkeakoulutusta

Mainokset
Avainsanat: , , , , , , ,

One thought on “Voiko syrjäytymistä ehkäistä

  1. kaariviovm14 sanoo:

    Kommenttini voiko syrjäytymistä ehkäistä painottuu lähinnä peruskoulun päättäneiden nuorten elämäntilanteeseen ja opinnoissa selviytymiseen. Tähän kommenttiin on suoraan koottu sivistystoimentarkastaja Erik Häggmanin diaesityksen pääasioita.

    Kävin 28.8.2013 kuuntelemassa sivistystoimentarkastaja Erik Häggmanin luentoa aiheesta ”Syrjäytetyt nuoret miksi ja miten”. Häggman avasi keskustelua diaesityksensä (30 kpl) pohjalta lähinnä ulkopuolisuuskeskustelun näkökulmista nuorista, jotka ovat,

    – koulutuksen ulkopuolella
    – työelämän ulkopuolella
    – sosiaalinen ulkopuolisuus
    – taloudellinen ulkopuolisuus
    – terveydellinen ulkopuolisuus
    – rikollisuus (juridinen ulkopuolisuus)

    Keskustelun kohderyhmänä olivat lähinnä peruskoulun käyneet, ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelevat ja sen keskeyttäneet sekä lukion suorittaneet nuoret. Lisäksi Häggman selvitti ammatillisen koulun keskeyttämisen syitä, mitä nuorten kanssa voisi tai pitäisi tehdä ja hän osoitti tilastollisesti, mitä nuoret tekevät noin 8 vuotta peruskoulunsa päättymisen jälkeen, mikäli eivät ole jatkaneet ammatillisia opintojaan.

    Hägman (2013) näkee nuorten ulkopuolisuuden prosessina, johon keskeisesti vaikuttavat:

    – Nuoren taustat, esim. sosioekonominen, vanhempien koulutustausta, asuinalue, perhe, terveys
    – Ulkopuolisuuksien kasautuminen
    – Ulkopuolisuuden kesto – riski yli vuoden…
    – Ulkopuolisuus alueet (maantieteelliset)
    – Sosiaalinen vahvistaminen ja ennaltaehkäisy, varhainen tukeminen
    – Peruskoulusta saatu osaaminen on keskeistä!

    Polarisaatio nuorten keskuudessa kasvaa koska,

    – Nuoriin kohdistuu valtavia paineita ja odotuksia
    (koulussa pärjättävä, keho treenattava ja terveys oltava hyvä – olet vastuussa omasta pääomasta)
    – Uusi vanhemmuuden/perhekulttuuri – neuvottelukulttuuri vanhemmat > coach/supporter
    – Koulutuksen polarisaatio on vahva – ulkopuolisuus – koulu ei tasaa mahdollisuuksia
    – Nuoret eksyy ”laajentuvassa nuoruusvaiheessa”

    Mitä nuoret odottavat:

    – Nuorilla on määrätietoisia toiveita ja käsityksiä siitä mitä haluavat ja tarvitsevat
    – Nuoret toivovat mielekkäitä ja statusta nostavat toiminnot ei niinkään tiettyyn muitten määräämään tavoitteeseen, mutta jossa on mahdollisuuksia kehittää itseään ja taitojaan
    – Nuoret toivovat laajempaa koulutus- ja oppimiskäsitettä ei vain ”koulutaitoja” vaan käytännön osaamista ja taitoja
    – Nuoret toivovat monia erilaisia polkuja ja vaihtoehtoja koulutukseen
    – ….. vähemmän paineita
    – Nuoret toivovat vähemmän paineita
    – Enemmän aikaa (myös asiantuntijoilla)
    – Luotettavan aikuisen tuki ja apu henkilökohtaisiin ongelmiin ja haasteisiin
    – Aikaa ja mahdollisuuksia kuulua vertaisryhmiin

    Mitä nuorelle tapahtuu peruskoulun jälkeen?

    – 20 % ei jatka peruskoulun jälkeistä kouluttautumista.
    – 20 % ei jatka ylioppilastutkinnon jälkeen missään.
    – 20-30 % opiskelijoista keskeyttää opintonsa ammattioppilaitoksessa.

    10 SYYTÄ OPINTOJEN KESKEYTTÄMISEEN AMMATTIOPPILAITOKSESSA

    – Koulukiusaaminen, sosiaalinen ulkopuolisuus
    – Pedagogisen tuen puute
    – Aikuiset, jotka eivät välitä
    – Huono kohtelu koulussa
    – Puutteellinen pedagoginen tuki pitkän poissaolon jälkeen
    – Tarve enemmän käytäntöä ja vähemmän teoriaa
    – Rauhaton kouluympäristö
    – Väärä valinta
    – Neuropsykiatrisia vammoja, joita ei huomattu koulutuksen aikana
    – Huonot kotiolot

    Mistä ulkopuolella olevat nuoret tulevat?

    Ulkopuolella olevat tulevat siis pääasiallisesti seuraavaa kautta:
    – Peruskoulunsa päättäneet vailla opiskelupaikkaa
    – Ammatillisen koulutuksen keskeyttäneet
    – Ammatillisen perustutkinnon suorittaneet, jotka eivät työllisty (mukautettu opetus)
    – Ylioppilaat jotka eivät jatka missään

    MITÄ VOISI / PITÄISI TEHDÄ?

    Koulussa:
    – Erityinen huomio peruskouluun ja esiopetukseen
    – Varhainen tuki – tiedämme ketä voi tarvita
    – Oikea-aikaiset palvelut
    – Erityisopetus – tuki vai riippakivi? (Salamancan julistus)
    – Huomio ”perusaineiden osaamiseen”
    – Oppilaiden osallisuus
    – Huomio kiusaamiseen
    – Joustava perusopetus
    – Miten pitää kiinni oppilaista toisella asteella
    – Oppilaan onnistumisen kokemukset ja itsetunto
    – Työvaltaisemmat menetelmät – moduulit
    – Palvelujärjestelmän rapautuminen palvelujen oikea-aikaisuus
    – Huomio ohjausjärjestelmään, riittävä ja pitempi ohjaus
    – Luokkien koko ja kokoonpano
    – Osaamisen seuranta – huomio oppilaan osaamisessa ei opetussuunnitelmassa

    TARVITAAN NUOREN AITO KOHTAAMINEN

    Nuori toivoo palvelujärjestelmältä
    – Luotettava dialoginen aikuinen,
    – Aikaa
    – Kuuntelee
    – Tulee ja ohjaa läpi viidakon
    – Meidän tulee kiinnittää huomiota asiakastyössä olevien osaamiseen, resursseihin ja että on riittävästi aikaa
    – Nuoren on voitava vaikuttaa ohjelmansa toimenpiteen sisältöön – sen tulee lähteä nuoresta ei rakenteiden ja organisaatioiden tarpeesta

    MITÄ VOISI / PITÄISI TEHDÄ?

    Kuntatasolla:
    – Systemaattinen nuorten seuranta kunnes nuori on 25? huom. Nuorisotakuujärjestelmä
    – Palvelujen systemaattinen seuranta
    – Asiakastyössä olevien kuuleminen ”Tässä ja nyt”-tieto
    – Vaihtoehtojen tarjoamista

    NUORI TARVITSEE POLKUJA

    – Meidän pitää oppia poluttamaan
    – Nuoret tarvitsevat erilaisia ja vaihtoehtoisia polkuja osaamiseen
    – Sektoroitunut hallinto heikentää edellytykset aitoon poluttamiseen
    – Pitää saada joustoa, missä nuori voi kulkea erilaisia polkuja pitkin

    Häggman vältti luennollaan sanan syrjäytymisen käyttöä. Hän puhui palveluiden kohtaamattomuudesta ns. koulutuksen tai työelämän ulkopuolelle jääneiden nuorten osalta. Myös Häggman painotti nuorten auttamisessa aitoa kohtaamista, joten yhdyn kirjoittajan näkemyksiin, että tärkeintä on vaikuttaa opiskelijoiden persoonaan myös alemmilla kouluasteilla. Nuoruuden kehitysvaiheista selviytyminen edellyttää nuoren identiteettityön kehittymisen tukemista ja nuoruuden kehitystehtävistä selviytymistä, jotka luonnollisesti voivat haitata myös koulutyöskentelyä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: