OHJAAMISOSAAMINEN: TYÖSSÄ OPPIMISEN OHJAAMINEN

Oppiminen arkipäivän toiminnassa on vanha ja yleinen tapa oppia uusia työkäytäntöjä ja ammattiteoriaa. Työssäoppiminen on ohjattua ammattiin oppimista työpaikalla. (Mäkeläi-nen 2000, 89–90.) Opetushallituksen mukaan osa perustutkinnon vaatimasta ammattitai-dosta opitaan oppilaitoksen ulkopuolella työpaikoilla, aidossa työympäristössä. Työssäop-pimisen käytännön järjestelyistä vastaa oppilaitos ja se perustuu oppilaitoksen ja työnantajan väliseen sopimukseen. Myös opiskelija osallistuu työssäoppimisjaksojen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. (Työssäoppiminen 2014.)

Työssäoppimisen ohjauksessa korostuu opiskelijakeskeisyys ja osallistaminen. Osallista-minen on vuorovaikutuksen tuottamista osallistujien kesken työssäoppimisen prosessissa. Työssäoppimisen ohjaustilanteissa prosessoidaan työssäoppimista. Siihen kuuluu suunnittelua, valmistamista, toteutuksen ohjausta ja arviointia. Ohjaus on ajan, huomion ja kunnioituksen antamista opiskelijan opiskeluteoille ja -toiminnalle hänen työssäoppimisympäristössään. Ohjaus on neuvottelua, jossa kaikki käsittelevät asioita ja tuovat yhteiseen käsittelyyn omia näkökulmiaan. Ohjaus ei ole varsinaisesti auttamista, eikä se ole opetusta, neuvojen antamista tai terapiaa. Ohjaajan päätehtävä on nostaa tavoiteltavat asiat yhteiseen käsittelyyn ja neuvotteluun ohjausvuorovaikutuksen keinoilla. Opettajien tuleekin kehittää omia vuorovaikutuksen työvälineitään ja osaamistaan pystyäkseen opiskelijan ohjaamiseen myös työpaikalla. (Pasanen 2004, 154–155.)

 Ohjaus ammattilaisen työvälineitä


Kunnioitus ja empatia

  • ohjauksellisen suhteen perusedellytys
  • kuuntelu, kuuleminen, läsnäolo

Sopiminen

  • yhteinen ymmärrys tavoitteista ja ajankäytöstä
  • alussa sovitut tavoitteet helpottavat tulevia ohjaamiskeskusteluja

Kysyminen, selventäminen ja tarkentaminen

  • dialogin välineitä, joilla saadaan tietää ohjattavan näkökulma ja perspektiivi asiaan
  • ohjaajan eettisyys korostuu, koska hänen käsityksensä perustuu ohjattavalta saa-tuun tietoon, ei omiin oletuksiin tai uskomuksiin
  • aito kiinnostus on kunnioitus opiskelijan oppimisprosessille

Konkretisoiminen ja välittömyys

  • tunteiden, uskomusten ja ajatusten muuttaminen ymmärrettävämmiksi esimerkkien avulla
  • ohjaaja on aito itsensä eikä tarvitse erikoistekniikoita, vaan keskittyy ongelmatilan-teiden mahdollisuuksiin
  • välittömyys ei saa johtaa ammatillisuudesta luopumiseen

Kokoaminen

  • ohjaaja tulkitsee ohjattavan kertomia asioita ja kokoaa ne yhteiseksi ymmärrykseksi tilanteesta

Konfortointi

  • näkemysten, sanojen tai tekojen asettaminen vastakkain
  • kriittinen, kyseenalaistava ohjauskeskustelun keino
  • ohjattavan toiminnan arviointia verrattuna tavoitteisiin
  • ohjaaja auttaa näkemään mahdollisen ristiriidan

Tavoitteen asettaminen, toiminnan suunnittelu ja ongelmanratkaisu

  • ohjaajan toiminnallisia taitoja, joilla suunnataan katse tulevaan
  • konkreettisia tavoitteita ja suunnitelmia (Pasanen 2004, 162–164.)

Kysymykset ohjaajan välineinä

Kysymysten avulla ohjattavalla on tilaisuus omien kokemustensa ja päämääriensä pohti-miseen ja muokkaamiseen. Ohjaajan esittämät kysymykset ovat väliintuloja ja niitä käyte-tään vuorovaikutuksen välineinä. Kysymyksiä pitäisi kuitenkin käyttää harkitusti, koska ohjattava voi kokea joutuvansa puolustuskannalle, jos kysymyksiä esitetään paljon. Avoi-meen kysymykseen ”Millainen tilanteesi nyt on?”, opiskelija voi vasta niin kuin itse haluaa, mutta suljettu kysymys ”Milloin lopetit koulun?” ei vie keskustelua eteenpäin. Suljetulla kysymyksellä hankitaan lähinnä informaatiota.

Ohjaajan syventävät kysymykset alkavat useimmiten mitä, milloin ja miten sanoilla. Ohjat-tava voi kertoa, miten hän kokee jonkun asian ja miten kokemus häneen vaikuttaa sen sijaan, että hänen olisi selitettävä miksi hän kokee jollakin tavalla. Avoimet kysymykset ja kokemusten kuvaamista edistävät kysymykset auttavat tutkimaan elämänkenttää, jossa opiskelija elää. Ne myös lisäävät ohjattavan ja ohjaajan yhteistä ymmärrystä. Seuraavassa on esitetty kysymystapojen jäsentely Peavyn mukaan. Erilaiset kysymykset avaavat ohjat-tavan elämän eri puolia. (Onnismaa 2011, 33–37.)

Olettamuksia kyseenalaistavat eli dekonstruktiiviset kysymykset:

  • ”Näytät uskovan, että koulutussuunnitelmasi auttaa sinua pääsemään siihen, mihin haluat. Mihin ajattelet uskosi perustuvan?”

 

Kysymykset, jotka liittävät ohjattavaa huolestuttavan kysymyksen yhteyksiinsä:

  • ”Mietit toiselle paikkakunnalle muuttoa. Keneen se vaikuttaisi?”

 

Kysymykset, jotka tuovat esiin ajallisen ulottuvuuden:

  • ”Olet huolissasi opiskelujesi etenemisestä. Miten kauan asia on huolestuttanut sinua?”

 

Kysymykset, joilla pyritään selventämään elämänkentän eri osien välisiä yhteyksiä:

  • ”Miten työkokemuksesi vaikuttaa siihen, mitä ajattelet perheesi ristiriitatilanteesta?”

 

Kysymykset, joilla pyydetään suoraa kuvausta jostain asiasta:

  • ”Miten kuvaisit uskonnon merkitystä elämässäsi ja perheessäsi?”

 

Kysymykset tulevaisuuden vaihtoehtojen kartoittamiseksi:

  • ”Millaisia odotuksia sinulla on tästä koulutuksesta, jos sinut valitaan?”

 

Kysymykset, jotka tuovat vahvuudet esiin:

  •  ”Olet ennenkin muuttanut paikkakunnalta toiselle. Miten olet aiemmin saanut muuttamiseen liittyvät asiat järjestetyksi?”

 

Kysymykset, jotka auttavat ottamaan toisen ihmisen roolin:

  • ”Olet kertonut, että kinastelet opiskelukaverisi kanssa ja olet siitä harmissasi. Jos ajattelet kaverisi kannalta, minkä asioiden pitäisi mielestäsi muuttua, jotta hän voisi suhtautua sinuun ystävällisemmin?”

 

Kysymykset, jotka auttavat näkemään todellisuuden moninaisuuden:

  • ”Kun ajatellaan, mitä kaikkea tiedät terveellisten ruokailutottumusten merkityksestä, mitä eri tapoja sinulle tulee mieleen, miten ihmisellä voi olla terveelliset ruokailutot-tumukset?”

 

Kysymykset, jotka auttavat henkilökohtaisen merkityksen muodostamisessa:

  • ”Miltä työsi vaikuttaa nyt, kun olet aloittanut uuden kurssin?”

 

Kysymykset, jotka auttavat määrittelemään itsensä uudella tavalla:

  • ”Miltä tuntuisi ajatella itseäsi sellaisena ihmisenä, jolla on tähän tarvittava rohkeus?”

(Onnismaa 2011, 36–37, kysymyksiä muokattu.)

Ohjaustilanteessa kiinnitetään hmiota usein yksittäiseen osa-alueeseen ja kokonaiskuva jää huomiotta. Kysymysten avulla pyritään holistiseen eli kokonaisuuden huomioon ottavaan havainnointiin ohjattavan elämänkentästä. Ohjaaja välttää takertumasta ohjauksen alussa muodostamaansa käsitykseen asiasta ja on avoin uusille tulkinnoille. Liian nopeaa ongelmien ratkaisumahdollisuuksien esittämistä pitää välttää, koska se antaa harhakuvan, että asioita voi hallita ja ohjailla haluttuun suuntaan. Lopullisen ratkaisun sijasta ohjattavalle voi olla hyödyllisempää määritellä ongelma ja tutkia sen taustaoletuksia yhdessä ohjaajan kanssa sekä hyväksyä keskeneräisyys. (Onnismaa 2011, 35–36.)

 

Lähteet:

Mäkeläinen, P. 2000. Työssäoppiminen – ohjattua ammattiin oppimista työpaikalla. Teok-sessa Onnismaa, J., Pasanen, H. & Spangar, T. (toim.) Ohjaus ammattina ja tieteenalana 2. Ohjauksen toimintakentät 2000. Jyväskylä: PS-kustannus, 89–103.

Onnismaa, J. 2011. Ohjaus- ja neuvontatyö. Aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Helsinki: Gaudeamus.

Pasanen, H. 2004. Työssä Oppimisen ohjaus prosessina. Teoksessa Onnismaa, J., Pasa-nen, H. & Spangar, T. (toim.) Ohjaus ammattina ja tieteenalana 3. Ohjaustyön välineet 2004. Jyväskylä: PS-kustannus, 151–176.

Työssäoppiminen. 2014. Luettu 9.3.2014. http://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/ammattikoulutus/ammatilliset_perustutkinnot/tyossaoppiminen 

 

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: