OHJAAMISOSAAMINEN: OPPIMISPROSESSIT

Aktivointi ja mielenkiinnon herättäminen

Opetuksen päämäärä: saada aikaan tavoiteltua oppimista

  • tavoitteet opetusmenetelmien valinnan taustalla
  • tavoitteiden pohjalta
  • tietokeskeiset, sosiaalisen vuorovaikutuksen, tunteita ja vapautuneisuutta korostavat, persoonallisuuden kasvun työtavat
  • vuorovaikutuksen perusteella
  • opettajajohtoinen työskentely, itsenäinen työskentely, parityöskentely, ryhmätyöskentely
  • ajattelu- ja päättelyprosessien pohjalta
  • tiedon luokittelu, tiedon jäsentäminen, kokonaisuuksien muodostaminen, päättely
  • konkreettisuusasteen pohjalta
  • välittömät havainnot, mittaukset ja eksperimentit, kuvat, simulaatiot, teoriat

Älyllinen aktivointi

Älyllinen aktivointi vaikuttaa älyyn, ajatteluun ja ymmärrykseen. Koulutettavien aktiivinen toiminta ja ajattelu helpottavat kokonaisuudessa opittavan asian omaksumista ja tällöin pystytään paremmin seuraamaan sitä, onko asia todella ymmärretty. Ihmisen älystä ovat tutkijat erottaneet yhdeksän eri älykkyyttä: verbaalis-lingvististä, matemaattis-loogista, musikaalista, visuaalis-avaruudellista, kehollis-kinesteettistä, interpersoonallista, intrapersoonallista, naturalistista ja eksistentiaalista. Verbaalis-lingvistiseen älykkyyteen kuuluvat kielen taidot, sanavarasto, merkitystaju ja lause- ja tekstitaju liittyvät kirjoittamisen ja puhumisen opettamiseen. Matemaattis-loogiseen älykkyyteen sisältyvät päättelymenetelmät deduktiivinen, induktiivinen ja abduktiivinen.

Opetuskeskustelu

Opetuskeskustelu tarkoittaa opettajan ja oppilaiden tasaveroista osallistumista keskusteluun ja sen onnistuminen riippuu sekä opettajasta että oppijasta. Se sopii sellaiseen opetustilanteeseen, missä pitää ottaa huomioon toisen mielipide, muotoilla omat ajatukset, oppia muilta, kehittää omia keskustelutaitoja ja selvittää yhdessä ongelmia. Keskusteluaiheen tulee olla jollakin tavalla tuttu kaikille keskustelijoille. Tavoitteena voi olla ratkaisun tuottaminen, tilanteen analysointi tai erilaisten näkemysten esittely. Opetuskeskustelun voi aloittaa esittämällä kysymyksiä ja siinä voi käyttää liikkeellelähdön apuna tarinaa, lehtileikettä, uutista, videopätkää jne.

Menetelmässä opettaja pääsee lähelle oppijan omaa ajattelua ja voi myös ohjata sitä kysymyksillään. Dialogin avulla voidaan jakaa mielipiteitä, ratkaista yhdessä ongelmia ja analysoida asioita monesta eri näkökulmasta. Hiljaisten oppijoiden aktivointi tuottaa ohjaajalle haastetta ja ohjaajan tulee muistaa, ettei hän ala liikaa dominoida keskustelua, jolloin vaarana on ohjaajan pitämä monologi. (Vuorinen 2003.)

Kyselevä opetus

Kyselevässä menetelmässä sekä opettaja että oppilaat kyselevät toisiltaan ja oppilaat kyselevät keskenään. Kysymykset voidaan antaa etukäteen, ne voidaan tehdä yhdessä tai synnyttää spontaanisti. Opettaja ja opiskelijat voivat harjoitella erilaisia kysymystekniikoita, jolloin tulee kiinnittää huomio laadullisten kysymysten esittämiseen (kyllä-ei välttäminen) ja kysymysten selkeyteen. Montaa asiaa ei kannata kysyä kerralla ja kysymysten tulisi mahdollistaa asioiden pohtiminen. Niin oppijalla kuin opettajallakin tulee olla turvallinen olo. Kenellekään ei saa tulla tunnetta tuntea pelkoa tai häpeää vajaiden kysymysten tai vastausten esittämisestä. Opettajan ei tule asettaa itseään oppilaan yläpuolelle vaan häneen tulee suhtautua tasavertaisena yksilönä. Menetelmässä opettaja pääsee lähemmäksi opiskelijan ymmärryksen tasoa ja se haastaa opiskelijat älylliseen työskentelyyn. Opettajalla puolestaan on oltava riittävän hyvä itsetunto, jotta hän kykenee kohtaamaan kysymykset, joihin ei tiedä vastausta. (Vuorinen 2003.)

Elämyksellinen aktivointi

Elämyksellinen aktivointi koskee tuntemista, tuntemusta ja tunnetta, kokemusta ja asennetta. Elämys tai eläytyminen voidaan käsittää psykologisesti tai ei-psykologisesti laajana ja monimerkityksellisenä ilmiönä. Elämystä voidaan pitää kokemuksen synonyyminä vaikka psykologian käsitysten mukaan elämys on kokemusta sisäisempi ilmiö tai tapahtuma. Elämyksellinen aktivointi-menetelmä on osa elämyspedagogiikkaa. (Seppo J. A. Karppinen.)

Elämyspedagogiikassa oppiminen perustuu opettajan laatimien tilanteiden ja ilmiöiden välittömään kokemiseen ja niistä muodostettuihin heijastusvaikutuksiin eli reflektioihin. Elämyspedagogiikan oppimisprosessiin liittyvät periaatteet liitetään humanistiseen kokemukselliseen oppimiseen. Kokemuksista ja havainnoista muodostetaan reflektoimalla eli pohdiskelemalla käsitteitä ja ajatusmalleja, joista vastaanottaja muodostaa itsenäisesti tai opettajan opastuksella tietoisen tai tiedostamattoman ymmärtämisen riippuen elämyksen laadusta ja vaikuttavuudesta. Kokemuksellisessa oppimisessa erotetaan neljä orientaatiovaihetta, jotka ovat:

  1. Konkreettinen kokeminen, jossa henkilökohtaiset kokemukset, tunteet ja taiteellinen (luova) orientaatio ovat etualalla.
  2. Reflektiivinen havainnointi, joka keskittyy elämysten kokemiseen ja tilanteiden monipuoliseen pohdiskeluun (reflektointiin).
  3. Abstrakti käsitteellistäminen, jolle on ominaista systemaattinen ajattelu ja ongelmanratkaisu.
  4. Aktiivinen kokeilu, jossa korostuu käytännön toiminta ja ihmisiin, tilanteisiin sekä ympäristöön vaikuttaminen.

Lähteet:

http://www.oamk.fi/amok/oppimat/LO/Opetusmenetelmat06a/html/aktivointi.html

www.oamk.fi/amok/oppimat/LO/Opetusmenetelmat06a/…/aktivointi.htm

Advertisements
Avainsanat:

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: