OHJAAMISOSAAMINEN: OPISKELUTEKNIIKAT

Johdanto

Tekstin sisältö perustuu syksyllä 2013 Itä-Suomen yliopiston ja Turun kasvatustieteen laitoksen yhteistoteutuksena järjestämiin Webinaareihin. Tekstin asiasisältö on suunnattu erityisesti aikuisopiskelijoille, sillä moni opiskelija on saattanut ehtiä hyvinkin kypsään ikään ilman, että on kuullut opiskelutekniikoista- tai tavoista yhtään mitään. Koska luennot järjestettiin yliopistojen toimesta, näkyy korkeakouluorientaatio tekstin sisällössä vahvasti. Menetelmät ovat kuitenkin sovellettavissa käytännössä mihin tahansa kouluasteeseen. Tekstin tarjoamat ratkaisut ja menetelmät ovat monelta osin arkisia, ja useimmille lukijoille myös tuttuja. Siitä huolimatta niiden avulla on mahdollista tehostaa ja helpottaa henkilökohtaista oppimisprosessia sekä saada uusia näkökulmia omaan oppimiseen. Alla olevat vinkit ja ohjeet eivät ole kuitenkaan oikotie onneen, vaan toimiakseen ne pitää ottaa konkreettisesti käyttöön.

Tieteellisten tekstien lukeminen

Lukeminen on edelleen keskeinen osa opiskelun teoreettista vaihetta. Sen myötä ajattelumme kehittyy, ja voimme liittää vanhoja näkökulmia uusiin ideoihin. Valtaosa meistä oppii lukemaan lapsena opiskelu-uransa alussa. Lukutaitoon liittyy lukunopeus sekä toimiva lukeminen. Molempia näitä taitoja voi oppia ja kehittää iän myötä. Toimiva lukeminen viittaa kykyymme vaihtaa lukutyyliamme sen mukaan, mitä luemme. Reflektiivisen lukutaidon kautta puolestaan mietimme ja arvioimme tekstin sisältöä ja peilaamme sitä aikaisempiin kokemuksiin ja tietoihimme asiasta.

Tieteellisen tekstin kautta teemme tuttavuutta oman tieteenalamme kieleen ja käsitteisiin – tämä on osa ammatillista pätevyyttä. Jokaisella tieteenalalla on oma kielensä, joka vaatii opettelua. Arkielessä käytämme kieltämme ilman suurempaa pohtimista, kun taas asiantuntijakielen pohjalta voimme tarkastella asioita jäsentyneesti ja faktapohjaisesti. Asiantuntijakieli tähtää tieteenalaa kunnioittavaan objektiivisuuteen, jossa myös mielipiteillä tulee olla näyttöä. Tästä syystä on hyvä hallita oman tieteenalansa peruskäsitteet.

Oman tieteenalan peruskirjat ovat hyvä portti näihin käsitteisiin. Alussa asiantuntijakielen opettelu on raskas prosessi, joka vaatii raakaa käsitteiden ulkoa opettelua. Tämän vaiheen yhteydessä opiskelija liittää omat aikaisemmat tietonsa ja kokemuksensa uuteen tietoon. Lukuprosessi on aina tehokkaampi, kun siihen liittyy pohtimista, ja luetun tekstin avaamista omin sanoin. Esimerkiksi muistisäännöt ja asioiden ryhmittely voivat olla hyvä käytännön apu.

Tieteelliset tekstit koostuvat esimerkiksi artikkeleista, kirjallisuudesta ja luentokokonaisuuksista. Varsinkin vieraskielinen materiaali voi aiheuttaa kokemattomassa lukijassa tuskan tunteita, ja näitä lukukokemuksia kannattaa lähestyä suunnitelmallisesti. Vieraskielisen tekstin lukuprosessissa käsitteiden kääntäminen on ensiarvoisen tärkeää. Rajoita tarkka käännöstyö sisällysluetteloon ja avainsanoihin, joista voi rakentaa sanastoa itselleen. Muuten sanatarkka kääntäminen harvemmin maksaa vaivaa.

Lukeminen vaatii luonnollisesti opiskeltavaa tekstiä, mutta lukuprosessi vaatii myös muutakin. Pelkkä mekaaninen lukeminen ei riitä silloin, kun tavoitteena on oppia jotain uutta. Oppimistyylit ovat monelle tuntematon käsite, joihin tutustuminen voi avata uusia näkökulmia myös omaan oppimiseen. Oppimistyylit voidaan jakaa kolmeen luokkaan – visuaaliseen, auditiiviseen ja kinesteettiseen. Oppimistyylit eivät ole koko totuus siitä miten opimme, mutta ne voivat antaa opiskelijalle ideoita ja lähestymistapoja omiin opintoihin.

Oppimistyyleihin on olemassa valmiita testejä, joiden kanssa voi tehdä suunta-antavaa kokeilua siitä, mikä oma oppimistyyli mahdollisesti on. Katso esimerkiksi testi 1 ja testi 2. Riippumatta omasta oppimistyylistä on hyvä tiedostaa, että opiskelu on tapa, jota joutuu aika ajoin harjoittelemaan ja lämmittelemään. Tämä totuus pätee varsinkin silloin, kun edellisistä opinnoista on aikaa, tai opiskelutekniikoita ei ole koskaan päässyt harjoittamaan.

Lukemista edeltävät toimenpiteet ovat itsemotivointi, ajankäytön suunnittelu sekä lukutilanteen optimointi. Itsemotivointi alkaa aiheen tarkastelusta: herätellään kiinnostusta aiheeseen ja käydään läpi, mitä asiasta jo tiedetään. Suunnittele, mikä lukemisen tavoite on, montako sivua aiot käydä tekstiä läpi, ja kuinka pitkän ajan lukemiseen käytät. Suunnitelmalliseen aloitukseen kuuluu myös tutustuminen kurssin oppimistavoitteisiin, eli mitä jaksolla pitäisi konkreettisesti oppia? Tutkimuksissa on todettu, että mitä paremmin nämä tavoitteet on tiedossa, sen paremmat ovat myös oppimistulokset.

Lukuprosessin valmisteluun kuuluu ajan ja paikan valinta. Huomioi oma vuorokausirytmisi osana lukemista, ja keskitä oppiminen itselle optimaaliseen ajankohtaan. Lukemista on hyvä rytmittää, sillä ihminen pystyy keskittymään tehokkaaseen lukemiseen tutkitusti korkeintaan 30-90 minuuttia kerrallaan. Myös paikan valinnalla voi olla merkitystä, ja toisinaan esimerkiksi kirjasto on häiriöherkkää kotia tehokkaampi oppimisympäristö. Kuuntele omaa elimistöäsi ja varmista, etteivät nälkä, väsymys tai muut perustarpeet tule oman lukukokemuksen ja oppimisen väliin.

Lukeminen on aina tehokkaampaa, kun siihen liitetaan aktiivinen prosessointi ja toiminta. Ihminen oppii keskimäärin 10% lukemastaan, mutta liittämällä toiminta osaksi lukuprosessia oppiminen tehostuu huomattavasti. Muistiinpanot ja tiivistelmät kiinnittävät huomion materiaaliin, ja sen keskeisiin kohtiin. Ne helpottavat kokonaisuuksien hahmottamista, ja usein laajakin materiaali supistuu yllättävän pieneen asiamäärään. Lisäksi muistiinpanot luovat lukemiseen aktiivisemman otteen, joka jättää sijaistoiminnoille vähemmän tilaa. Muistiinpanot mahdollistavat keskeisten käsitteiden sisäistämisen ja asiaan palaamisen myöhemmin.

Muistiinpanoja voi tehdä eri tekniikoilla. Esimerkiksi Mind Map (käsitekartta) sopii visuaalisille oppijoille. Myös lukemisen yhteydessä tehdyt ranskalaiset viivat, marginaalimerkinnät ja alleviivaukset suuntaavat oppimista tehokkasti. Laajennettu sisällysluettelo on varsinkin ulkomaisen tekstin kanssa käyttökelpoinen työkalu. Käytännössä tämä tarkoittaa sisällysluettelon kopiointia ja

kääntämistä. Laajentamista jatketaan lisäämällä sisällysluettelon otsikoiden alle tietoa varsinaisen kappaleen sisällöstä ja näin avataan tekstin isot linjat lukijalle.

Lukuprosessi on yksilöllinen. Yksi tapa on käydä tekstiä läpi kolmiportaisesti.Prosessin ensimmäisessä vaiheessa silmäillään otsikot ja sisällysluettelo läpi, ja luetaan kirjan takakansi ajatuksella. Vaiheen tarkoituksena on sisäistää, mistä kirjassa on kyse. Ensimmäinen vaihe on yleensä lyhyt, ja siinä keskitytään esimerkiksi tekstin yleiseen sisältöön sekä listataan keskeisiä käsitteitä. Prosessin toinen osa on aktiivista ja syventävää oppimista. Tällöin tehdään muistiinpanoja, mietitään tekstin ja opintojakson tavoitteiden välistä suhdetta, ja syvennetään lukemista. Tärkeintä on ymmärtää lukemansa ilman, että ajatus harhailee, tai jäädään jumittamaan tekstiin. Taukojen merkitystä ei voi ylikorostaa tässä kohtaa, sillä mitä vaikeammasta materiaalista on kyse, sen raskaampi prosessi on. Kolmas osa koostuu kertauksesta. Tällöin mietitään materiaalia kappaleittain ja luvuittain. Esim. laajennettu sisällysluettelo ja tiivistelmät ovat kullan arvoisia tässä kohtaa. Tee itsellesi kysymyksiä kirjasta suhteessa opintojakson tavoitteisiin. Tekstin otsikoiden takana olevia asiasisältöjä voi selittää itselle tai muille omin sanoin. Asioiden ääneen selittäminen omin sanoin tehostaa oppimista, sillä se pakottaa puhujan miettimään sanomaansa tarkkaan. Ilman tätä kolmannen osan kertausta syväoppiminen voi jäädä vailinaiseksi, eli älä jätä tätä vaihetta väliin.

 Tenttiin valmistautuminen ja tenttivastaustekniikat

Tentti on edelleen suosituin menetelmä mitata opiskelijan osaamista. Tästä huolimatta se on monella tapaa ongelmainen otus. Kirjojen saatavuus voi aiheutta ongelmia, tenttimateriaali voi olla vaikeasti ymmärrettävää ja tiedon määrä suuri suhteessa aikaresurssiin. Tästä huolimatta tentti voi olla myös oppimistapahtuma.

Yleensä tenttiin kuuluu rajallinen määrä kirjallista materiaalia, joka pitää hallita. Itse tenttiin valmistautuminen alkaa luentojen, opintoryhmien ja tehtävien kautta. Perinteinen tenttikysymys on essee, jossa pohditaan ja vertaillaan annettua aihetta 1-3 käsinkirjoitetun sivun verran. Tentissä voi olla myös suppeampia määrittelytehtäviä. Näissä vastaukselle on määritelty pituus. Lue tenttiohjeet hyvin, sillä hyvä tehtävänanto sisältää arvioitavia osia kuten vastauksen laajuus, vastauksen ehdot ja miten vastataan.

Tentilla on suuri välinearvo, joka ohjaa oppilaiden oppimista. Sen tavoitteena ei ole kuitenkaan ulkoa oppiminen. Tentti opettaa autonomisuutta, eli miten asioista otetaan selvää, ja sen kautta opitaan laajoja asiakokonaisuuksia. Tämä on tärkeä taito tietoyhteiskunnassa. Tentti kehittää tieteellistä ajattelua ja antaa valmiuksia oman alan tieteellisen teksin lukemiseen. Lisäksi tentti harjaannuttaa oman alan tieteellisen tekstin tuottamiseen.

Tenttiin valmistautuminen kannatta aloittaa ajoissa. Tenttikirjat ovat usein kiven takana – muista siis varaamisen ja etälainojen mahdollisuus. Lisäksi oman tieteenalan kurssikirjalainaamot ovat kullan arvoisia. Kirjojen kopiointi omaan käyttöön ja kirjastojen yölainat voivat myös pelastaa kirjattoman tenttiinlukijan. Suunnittelu ja aikataulutus ovat osa valmistautumista, joiden kautta mahdollisiin ongelmiin voi varautua jo etukäteen.

Kun tekstiä on paljon, muuttuu yksityiskohtainen oppiminen mahdottomaksi varsinkin tiukkojen aikataulujen puitteissa. Oppiva lukeminen kannattaa perustaa omaan oppimistapaan. ja tekstin sisäistäminen tulee tehdä suunnitelmallisesti. ”Kertaus on opintojen äiti” sananmukaisesti, eli luo sille hyvät olosuhteet.

Luettaessa laajoja ja vaativia asiakokonaisuuksia huomio kiinnitetään tekstin pääkohtiin, eli sisällysluetteloon ja päälukuihin: mitä osaat kertoa niistä, ja mitä niihin sisältyy? Kirjojen pääasiat ovat aina valmiina otsikkotasolla, ja voit tehdä itsellesi kysymyksiä näistä ydinkohdista. Voit myös selittää nämä ydinkohdat omalle lukupiirillesi. Asioiden opettaminen muille on tehokas tapa oppia ja Albert Einsteinia lainaten muista: ” Jos et pysty selittämään asiaa selvästi, et tiedä siitä tarpeeksi”

Keskitä huomio sisällysluetteloihin ja lukujen yhteenvetoihin. Myös laajennettu sisällysluettelo voi toimia hyvänä runkona, jota voi täydentää ranskalaisilla viivoilla eli yhden virkkeen yksityiskohdilla pääasioista. Näillä haetaan asiasisältöjen punaista lankaa ja eri yksityiskohtien välisiä suhteita.

Kun sisäistettävät kokonaisuudet ovat laajoja (satoja sivuja lyhyessä ajassa), ei lineaarinen lukeminen ole taloudellisin mahdollinen vaihtoehto. Lineaarisen lukemisen kautta lukemisesta tulee usein junnaavaa, eli laajat kokonaisuudet luetaan enemmänkin silmäillen. Silmäilevä lukeminen perustuu eri kappaleisiin, otsikoihin ja lukujen yhteenvetoihin. Lukutasolla huomion voi keskittää lukujen alkuihin ja loppuihin – niissä käydään läpi luvun pääteemat ja lopussa on usein luvun yhteenveto. Yksityiskohtaisemman luvun yhteydessä voidaan tarkastella kappaleiden ensimmäiset ja viimeiset virkkeet.

On hyvä miettiä omaa oppimistapaansa ja miettiä, miten sitä voi hyödyntää omassa lukutavassaan. Aineistoa voi lähestyä kokonaisuuden kautta (holistinen) tai edetä asiassa esimerkkien, omien kokemusten ja yksityiskohtien ryhmittelyn kautta. Kaikki tavat eivät sovi jokaiselle, ja eri menetelmiä voi koittaa oppiaineesta riippuen. Esimerkiksi luonnontieteet vaativat erilaisen lähestymistavan kuin humanistiset tieteenalat.

Tentin alkuun liittyy usein niin sanottu emotionaalisen liikkeellelähdön hetki, jolloin pää tyhjenee totaalisesti kaikesta tiedosta. Tämä on täysin normaali ilmiö, eli tarvittaessa anna itsellesi hetki aikaa tentin alussa, vaikka koko muu sali kirjoittaisi jo.

Tee aloituksesta rauhallinen, ja etene omassa tahdissasi. Kirjoittaminen aloitetaan suunnitelmasta. Mieti, mitä kysymyksen alaiseen asiaan kuuluu, mitkä ovat vastauksen avainsanat ja käsitteet. Aikatauluta vastauksesi arvioimalla, montako kysymystä on, ja kuinka paljon tarvitset aikaa.

Tenttivastauksella täytyy olla rakenne, sillä se on yksi arviointikriteereistä. Tenttivastaus on eräänlainen essee, jolla tulee olla punainen lanka, alku ja loppu. Lue kysymys hyvin jo suunnitteluvaiheessa ja tee itsellesi selväksi, mitä kysytään, ja mitä kysymyksessä halutaan tietää. Pohdi vastaustasi jo etukäteen!

Tieteellinen kieli on selkeää ja johdonmukaista, ja eroaa näin arkikielestä. Hyvä tenttivastaus on looginen, jäsentynyt ja suunnitelmallinen. Usein vastaus on laajuudeltaan 2-3 sivua käsialasta riippuen. Valmistautuessa tehdyt tiivistelmät auttavat tässä, sillä tärkeintä on ymmärtää kirjan tärkeimmät asiat. Vastaus tulee rakentaa kirjan tietojen perusteella ellei toisin sanota. Mieti vastauksessa, sisältykö kysymykseen sellaisia käsitteitä, jotka kannattaa avata erikseen osana tenttivastausta. Lisäksi voi miettiä asioiden välisiä suhteita (pohdinta, vertailu, arvottaminen, asioiden välinen linkitys), eli älä tyydy pelkkiin luettelonomaisiin listauksiin, vaan käytä aitoa omaa ajattelua tenttimateriaalin rajoissa. Jos kysymyksessä on pyydetty vastaajan omaa pohdintaa, tuo se esille selkeästi oppiaineen näkökulmasta. Pohdinnan tulee perustua teoriaan ja tietoon. Hyvä pohdinta sisältää kritiikkiä, asioiden välisten suhteiden vertailua ja eri ilmiöiden tarkastelua.

Lue ohjeet rauhassa ja kunnolla. Yleensä tentin arvosanaa laskee liian niukka, virheellinen tieto, tai asian vierestä vastaaminen. Hyvä käsiala on positiivinen asia, samoin asianmukainen kieli. Vältä puhekieltä tai sanontoja, sillä tieteellinen tentti vaatii tieteellisen vastauksen. Myös ranskalaiset viivat tai vastaavat niputukset eivät tule kysymykseen, ellei toisin ole ilmoitettu. Selkeät asiavirheet ja asioiden niukka käsittely laskevat arvosanaa. Vaikka puutteelliset tiedot voivat muodostaa sudenkuopan tentissä, harkitse vastaamista hatarammallakin pohjalla: joissain tenteissä nimittäin vaaditaan jokaisesta kysymyksestä vähintään hyväksyttävän tason vastaus (esim. kahden kirjan tentti.) Muita arvosanaa laskevia tekijöitä ovat vastauksen sekavuus ja jäsennyksen puuttuminen, puuttuvat vastaukset, ja liiallinen vastaus (vastataan esim. kaikkiin kysymyksiin, vaikka ei pitäisi.)

Tentin jälkeen tulisi välttää unohtamista. Jos mahdollista, tarkista, mitä tenttimateriaali sanoo kysymyksistä. Tämä parantaa oppimista ja muistamista. Kannattaa käydä kysymykset läpi, ja tehdä vertaisarviointia opiskelijoiden kanssa (ns. ”tentin jälkipuinti”). Tämä syventää oppimista. Myös oman opiskelutekniikan reflektointi kehittää omia metakognitiivisia valmiuksia. Mitä enemmän tietää omista opiskeluorientaatiosta ja siihen liittyvistä taidoista, sitä paremmin voi suunnitella toimintaansa.

 Opintojen suunnittelu ja ajankäyttö

Opintojen suunnitteluvaiheessa selvitä itsellesi omat päämääräsi. Suhteuta lukeminen ja työn määrä opintojen laajuuteen, omiin vahvuuksiin ja heikkouksiin oppijana. Tee opintosuunnitelmasta selkeä ja konkreettinen. Sen avulla opintojen päämäärä voidaan pilkkoa pienemmiksi osa-tavoitteiksi, ja samalla suunnitella, miten rytmitämme aikamme. Tällöin on helppo tarkastella, paljonko opiskelu vie aikaa. Konkreettinen suunnitelma vaatii sitoutumista, ja tällöin osa-tavoitteet helpottavat huomattavasti prosessin toteutumista. Suunnitelman kautta voimme myös seurata, olemmeko aikataulussa, ja voiko suunnitelmaan tehdä korjausliikkeitä, mikäli tehty aikataulu alkaa pettää.

Opintojen tavoite ohjaa opintojamme, mutta elämäntilanne (työ, perhe, lapset, harrastukset) luo raamit, joihin opinnot istutetaan. Kriittinen kysymys kuuluu, kuinka paljon voi panostaa opintoihin, ja paljonko kaikki muu rajoittaa opiskelumahdollisuuksia. Tutkimusten mukaan ulkoinen motivaatio (todistus, opintopisteet) on suurin yksittäinen tekijä, joka vaikuttaa opiskelujen etenemiseen. Sisäinen motivaatio (aito kiinnostus aiheesta, halu oppia) puolestaan vaikuttaa opiskelijan sitoutumiseen. Sisäistä motivaatiota voi parantaa tietoisesti esimerkiksi lukemalla ja reflektoimalla oppimaansa (esim. miten luettava aihe liittyy työhön ja kokemuksiin.) Motivaatio ei tule odottamalla, vaan tekemällä. Minäkuva, työtavat, aikaisemmat opiskelukokemukset ja opiskelutaidot vaikuttavat motivaatioon. Myös itseluottamus vaikuttaa opintojen suorittamiseen, ja epäonnistumisista ei tulisi lannistua, vaan valjastaa ne osaksi oppimisprosessia.

Omia opiskeluvalmiuksia kannattaa tarkistella kriittisesti. Onko oma lukutekniikkani hyvä (muistiinpanot), minkälainen on kirjoitusprosessini (mikä kirjoittamisessa on haastavaa), ja miten käytän aikaani. Lyhyetkin ajanjaksot voi hyödyntää, sillä pienissä väleissä voi kerrata tehokkaasti varsinkin, kun asiat tekee ajatuksella.

Tekstin lukemiseen puolestaan liittyy useita kriittisiä kysymyksiä, esim. miten luen? Tekstiä on hyvä työstää tavalla tai toisella lukemisen yhteydessä, jotta ajatus pysyy itse tekstissä. Avainsanojen kerääminen ja muistiinpanojen tekeminen ovat tärkeä apu, kun lukija ankkuroi itsensä lukuprosessiin ja tekstin sisäistämiseen.

Yliopistotasoisissa opinnoissa mukana on paljon lukemista ja kirjoittamista, ja opinnoista joutuu kantamaan vastuuta itsenäisesti. Opintojen suunnittelu on oleellinen osa opiskelua, joskaan suunnitelman ei tarvitse aina olla konkreettinen teksti paperilla. Suunnitelman muodosta riippumatta tosiasia on, että suunnitelma ilman sitoutumista on tyhjä suunnitelma. Jotta suunnitelman mukainen opiskelu olisi mahdollista, sitouta myös lähipiiri prosessiin mukaan. Tämä antaa tukea ja aikaa opinnoille. Opintojen alussa vähempi on parempi, sillä alussa suuri määrä opittavaa ilman rutiinia on henkisesti raskasta. Kun kokemusta ja rutiinia tulee opintojen edetessä, voi opiskeltavien kokonaisuuksien määrää lisätä järjen rajoissa. Opintojen alkutaipaleella 25 op vuodessa on hyvä ja realistinen aikataulu.

Jokaisen kurssin alussa huomio kiinnitetään opintokokonaisuuden kuvaukseen. Siitä selviää, mitä kurssilla käydään läpi ja mitkä ovat kurssin tavoitteet (mitä pitää osata, mihin kiinnittää huomiota). Toinen huomioitava kokonaisuus on kurssin kirjallisuus. Suoritustavat valitaan sen mukaan, mihin on valmis sitoutumaan. Kurssin toteutustavasta riippumatta suoritusajankohdat (tentit, esseiden jättöpäivät) kannattaa aina käyttää, jotta uusinnoille jää aikaa.

Lähes kaikissa yliopistoissa on mahdollista tehdä HOPS. Hops voi olla valmis lomakepohja, kalenteri tai nippu tavoitteita. Sen tarkoituksena on konkretisoida opinnot opiskelijalle, sekä avata opiskelupolku tälle. Hops toimii myös toiseen suuntaan, eli se avaa opettajalle opiskelijan tavoitteet opinnoissa. Hops koostuu päätavoitteesta, lyhyen tähtäimen pilkotuista tavoitteista, yksittäisistä opintojaksoista, tenttipäivistä ja tehtävien palautuspäivistä. Tärkeintä hopsissa on, että sen tavoitteet ovat realistiset.

Laaditusta Hopsista on mahdollista seurata, pitääkö laadittu aikataulu, vai vaatiiko suunnitelma muutostöitä. Omaa ajankäyttöä voi suunnitella ja seurata esim. sähköisen kalenterin kautta, johon on merkitty luentoajat, tenttiin ilmoittautumiset, kirjojen hankkiminen & palauttaminen sekä tenttipäivät. Myös lukusuunnitelma on hyvä tehdä, eli miten aloittaa lukemisen ja esseiden kirjoittamisen.

Opintoihin kuluvasta ajasta on hyvä huomioida joitain lainalaisuuksia. Jos luemme suomenkielistä tekstiä ajatuksella ja työstäen (avainsanat ja alleviivaukset), on lukunopeus keskimäärin 5-8 sivua tunnissa. Vastaavasti vieraskielisen tekstin lukunopeus on keskimäärin 2-3 sivua tunnissa. Laadullisesti hyvän esseen kirjoitusnopeus on puolestaan noin 10 sivua 50 tunnissa. Rytmitä opiskeluasi ja muista taukojen merkitys.

 Kirjalliset tehtävät

Kirjallisiin töihin liittyy prosessikirjoittamisen termi. Prosessikirjoittaminen soveltuu esseihin ja laajempiin oppimistöihin. Laadullinen kirjoittaminen ei ala itsestään, vaan se vaatii ajatusta ja valmistelua. Prosessikirjoittamisessa suunnitelma ja tavoitteet ovat tärkeitä. Mieti, kenelle kirjoitat ja miten asioita ilmaiset. Yleisesti kaikki esittäminen on prosessinomaista riippumatta siitä, puhutaanko suullisesta vai kirjallisesta kommunikaatiosta.

Kirjoittamisprosessi aloitetaan yleensä ideointivaiheella. Tällöin määritellään, mitä kaikkea asiasta tulee kirjoittamaan – sovellanko, vertailenko, vai analysoinko? Tehtävänanto määrittelee hyvin pitkälle, mitä tekstiltä odotetaan. Työllä täytyy olla myös tavoite. Hyvän tieteellisen kirjoittamisen perussääntö on, että omasta viestistä tehdään mahdollisimman yksinkertainen. Huolehdi, että työllä on selkeä punainen lanka, sillä se vakuuttaa lukijan vaikeaselkoista kokonaisuutta paremmin. Prosessikirjoittamisen ideavaihe antaa tekstiin sisältöä ja näkökulmia, jonka jälkeen alkaa kirjoittamisen luonnosteluvaihe ja tekstin näkökulman rakentaminen. Luonnosteluvaiheessa tekstiä ei karsita, vaan sille rakennetaan massaa tekstin punaista lankaa unohtamatta. Lähdeviitteet kannattaa opetella alusta alkaen oman tieteenalan sääntöjen mukaisesti, sillä jossain kohtaa lähdeviitteet ovat joka tapauksessa itsestäänselvyys. Muista myös tieteellisen tekstin kriteerit -apuna tässä voi käyttää esimerkiksi kielijelppiä (http://www.kielijelppi.fi/)

Kirjoittaminen kehittää kirjoittajaansa. Samalla tapa tehdä lähdeviittauksia kehittyy. Aloitteleva kirjoittaja lainaa suoraan toisten ajatuksia, kokeneempi kirjoittaja taas pystyy vertailemaan eri kirjoittajien tekstejä. Tärkeintä on muistaa selkeys ja ilmaista lainattua tekstiä omien sanojen ja idean mukaisesti. Alkuvaiheessa tekstin muokkaus voi tuntua vaikealta, mutta mitä enemmän kirjoittaa ja oma ajattelu kehittyy, sitä helpommaksi myös viittaaminen muuttuu. Lähdeviitteistä on hyvä muistaa seuraava: Jos löydät hyvän lähteen, pistä se itsellesi ylös. Hyvät ajatukset on helppo hukata, jos lähdeviite ei ole tallessa. Tällä vältät myös tahattoman plagioinnin. Hyviä pikaratkaisuja lähteen tallennukseen ovat esimerkiksi kännykkäkamera tai tietokoneen print screen toiminto. Nettilähteiden kanssa muista aina päivämäärä, jolloin olet tiedon sivuilta kerännyt.

Työn edetessä luetuta tekstiä ulkopuolisille prosessin luonnosteluvaiheessa, sillä tällöin rakenne ja sisältö ovat vielä kirjoittajalle epävarmoja. Ulkopuolinen lukija voi kertoa, ymmärtääkö hän lukemansa, tai onko teksti luettavaa. Tekstistä voi esittää kysymyksiä, ja näin kokonaisuus muotoutuu luettavammaksi vähä kerrallaan. Vältä pitkiä lauseita, ja pyri tiiviiseen esitykseen. Käytä mieluummin pisteitä kuin pilkkuja. Kun olet saanut palautetta luonnoksestasi, on aika tehdä sisällysluettelo. Sen kautta tekstin rakenne selkiytyy. Johdanto kirjoitetaan vasta viimeiseksi. Sen kautta johdatellaan lukija tekstiin, ja se on helpompi tehdä siinä kohtaa, kun on jotain mitä esitellä. Jos tekstiä alkaa tehdä johdanto edellä, rajoittaa helposti myös omaa ajatteluaan.

Kirjoittaminen ei ole aina helppoa. Jos et pääse alkuun kirjoittamisessa, muista aina viivyttelyn mahdollisuus. Tässä vaiheessa kirjoita paperille mitä vain aiheeseen liittyvää. Tämä auttaa voittamaan tyhjän paperin kammon, ja saadessasi ensimmäisen asian alkuun, on jatkaminen huomattavasti helpompaa. Kirjoittaminen avaa inspiraatiota. Myös tietoa keräämällä saa kirjoittamista alkuun, sillä tätä kautta tekstiin voi valita olennaisen asiasisällön. Aikaisempiin versioihin voi aina palata tietokoneaikana ja tarkastella, jäikö aikaisempiin versioihin joitain hyviä, käyttämättömiä ideoita. Jos kirjoittamisen lukko ei tällä aukea, palaa suunnitteluvaiheeseen.

Jätä teksti aika ajoin rauhaan, sillä omalle tuotokselle tulee helposti sokeaksi. Tauon jälkeen tekstiä on helppo lukea objektiivisemmin ns. ulkopuolisen silmin. Tällöin tekstistä löytää hyvin esimerkiksi tarpeettomat toistot, kappaleiden aloitusten heikkoudet sekä liikaa toistuvat fraasit (”toisin sanoen, täten, muun muassa”.) Oman tekstin luettaminen muille on myöa tehokas menetelmä saada palautetta kirjoittamalleen. Lukijan ei tarvitse olla käsittelemäsi aiheen asiantuntija, sillä myös maallikko voi kertoa kirjoittajalle paljon tekstin luettavuudesta.

Käytännön vinkki: Ammattikirjailijat eivät koskaan lopeta kirjoitustyötä luvun loppuun. Kannattaa mieluummin jättää vaikka lause kesken, sillä keskeneräisestä tekstistä pääsee aina helpommin tauon jälkeen liikkeelle.

 Erilaisia kirjallisia töitä

Essee on yleistermi kirjalliselle työlle. Ennen kuin rupeaa kirjoittamaan esseetä, kannattaa kirkastaa itselleen, mikä tehtävänanto tarkalleen ottaen on. Tehtävänannon mukaan tehdään esseen otsikointi, rajaus ja mietitään, mikä tekstin näkökulma on. Jos näkökulma annetaan tehtävänannossa, sitä myös noudatetaan. Muuten valinta on kirjoittajalla.

Esseen arvioinnissa tärkeintä on sen sisältö, ei pituus. Yleensä esseen sivumäärä riippuu tehtävänannosta, näkökulmasta sekä siihen kuuluvan kirjallisuuden laajuudesta ja käsittelytavasta. Myös tyyli ja ulkoasu (fontti, riviväli, marginaali) vaikuttavat esseen pituuteen. Esimerkkinä annettakoon, että yleensä ihmistieteissä 4 opintopisteen esseen on pituudeltaan noin 12 sivua tiivistä asiatekstiä. Esseet kirjoitetaan aina annetun kirjallisuuden perusteella. Opintojakson esittelyssä kerrotaan, mihin kirjallisuuteen työn pitää perustua. Muista myös oman tieteenalasi viittaustapa. Hyvässä esseessä lähteet keskustelevat keskenään. Voidaan sanoa, että asiantuntijat ja tieteentekijät keskustelevat sinun tekstissä. Omia mielipiteitä voi esittää tehtävänannon rajoissa, mutta niiden tulee erottua tekstistä. Lisäksi mielipiteiden perustelu tulee muistaa niitä esittäessään varsinkin, jos tehtävänä on vertailla ja analysoida. Analyysi ja vertailu suhteutetaan siihen, mitä löydät lähdemateriaalista. Yleisesti tekstin asiatyyli on tärkeää, ja kirjoitusasun tulee olla tieteellistä.

Muotoseikat voivat tuntua varsinkin alkuvaiheessa toissijaisilta, mutta osaltaan ne antavat kuvan kirjoittajan osaamisesta. Varsinkin aikuisopiskelijalle muotoseikat voivat tuottaa ongelmia, sillä jos opinnot eivät ole aikaisemmin vaatineet muotoseikkojen huomioimista, voi poisoppiminen vanhasta olla työlästä. Töitä asian kanssa kannattaa tehdä etupainotteisesti, sillä muotoseikkojen oppiminen on alussa helpompaa kuin myöhemmin.

Essee tenttivastauksena: Suunnitelmallinen esseen kirjoittaminen alkaa tenttitilanteessa rungon kirjoittamisesta suttupaperille – tähdet, alaviitteet yms. eivät tee tekstistä kovinkaan luettavaa. Vastaukseen laaditaan lyhyt johdanto, eli ei siirrytä suoraan asiaan. Johdattelu voi olla parin lauseen mittainen. Vastaus laaditaan tentittävän kirjallisuuden tai luentojen perusteella ilman lähdeviitteitä. Lue kysymys hyvin ja vastaa siihen, mitä kysytään. Tiivistäminen on yksi oppineisuuden osoitus, älä siis kirjoita tarpeettoman laveasti. Usein opiskelija kirjoittaa kaiken, mitä asiasta tietää, mutta tämä ei ole hyvän esseevastauksen tarkoitus.

Oppimistehtävä: Oppimistehtävät voivat olla esseen tyyppisiä pieniä kysymyksiä, joissa pyydetään määritelmiä tai omia kokemuksia. Yleensä kirjallisuus tai tehtävänantoon sisältyvät artikkelit rajaavat oppimistehtävän sisältöä. Monisivuiset oppimistehtävät tehdään kuten essee.

Oppimispäiväkirjat: Oppimispäiväkirjat voivat liittyä luettavaan kirjallisuuteen, luentoihin tai työharjoitteluun. Oppimispäiväkirja koostuu yleensä henkilökohtaisesta pohdinnasta, jossa reflektoidaan oman ajattelun muuttumista, oppimista tai erilaisia huomioita. Oppimispäiväkirjan tekstiasu voi olla esseetä epämuodollisempaa.

Referaatti: Referaatti tehdään yleensä artikkelista tai kirjasta. Referaatti voi olla tiivistelmä laajemmasta aineistosta, tai artikkeli lähdeaineistosta, josta löytyy tekstin olennainen aines. Referaatin sisällön tulee vastata alkuperäistä tekstiä. On olemassa myös kommunikoiva referaatti, jossa kirjoittaja voi tehdä omia huomioita tekstiin. Silloinkin tulee muistaa lähdeviitteiden merkintä.

Lopuksi: Kun kirjoitat, muista kenelle kirjoitat. Tämä määrittää tyylin ja tekstin sisällön. Mieti myös, miksi kirjoitat: pyritkö vaikuttamaan, tiedottamaan vai osoittamaan oppineisuutesi. Tekstin sisältö muodostaa näkökulmasi punaisen langan, eli tekstin pääajatuksen. Mieti, mihin kysymyksiin teksti vastaa. Rakenteen selkeys on hyvin tärkeä osa hyvää kirjoitusta – mieti, mitä siihen sisällytät. Esimerkiksi otsikot herättävät lukijan kiinnostuksen, kuvat taas antavat tekstille sisältöä ja syvyyttä. Myös tekstin sujuvuudella ja sisällöllä on merkitystä, eli kappaleiden pitää linkittyä toisiinsa. Hyvä muistisääntö on, että pyri sanomaan jokaisessa lauseessa vain yksi tärkeä asia. Älä tyydy sähkösanomiin, vaan käytä variaatiota tekstissä. Kirjoittaessa pyritään tuottamaan hyvää tekstiä, ja välttämään lyhenteitä ja slangia. Tarkista teksti aina lopuksi ja jos mahdollista, käytä vertaislukijaa. Palaa myös tarvittaessa aikaisempiin versioihin, ja jos käytät Cut-Paste toimintoa, tarkista leikatun/lainatun tekstin istuvuus liitososaansa.

Lähteet

Jyväskylän yliopisto. 2013. Ohjeet esseen kirjoittamiseen. Viitattu 19.1.2013. Saatavilla https://www.jyu.fi/hum/laitokset/hie/opiskelu/opiskeluohje/esseeohjeet

Kokkinen, A. Rantanen-Vänti, L. Tuomola, A. 2008. Aikuisen oppija kirja. Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä 2008.

Saramäki, L. 2013. Kirjalliset työt tutuksi. Itä-Suomen yliopisto. 22.10.2013 Webinaari

Saramäki, L. 2013. Tieteellisten tekstien lukeminen. Itä-Suomen yliopisto. 24.9.2013 Webinaari

Mainokset
Avainsanat:

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: