Oppilaiden terveellisyys elämäntapojen kautta

Hyvinvointiosaamisen yksi osa-alue on terveellisyys, jota voi käsitellä eri näkökulmista. Tässä kirjoituksessa on tarkoitus käsitellä oppilaiden terveellistä elämää heidän elintapojensa kautta ja sen vaikutusta koulumenestykseen. Tiivistetysti voi todeta tutkimusten osoittavan, että terveellisistä elänäntavoista ja varsinkin liikunnasta on hyötyä koulunkäynnille.

Esimerkiksi Unicefin tekemän tutkimuksen lähtökohtana on ollut selvittää hyvinvointivaltioissa kuinka elämäntavat vaikuttavat nuorten kokemaan väsymykseen koulupäivän aikana. On uskottavaa tehdä johtopäätös, että virkeämmät nuoret oppivat kouluissa väsyneitä paremmin, joten voisi pitää hyödyllisenä korostaa sellaisia elämäntapoja, jotka saavat oppilaat virkeämmiksi. Unicefin tutkimuksessa käsiteltävinä aiheina on ollut esimerkiksi nukkumaanmenoaika arki-iltaisin, liikunnan harrastaminen, ateriarytmi, humalajuominen ja tupakointi. Tutkimuksen perusteella kaikissa ikäryhmissä väsymys vähentyi suoraan sen mukaan mitä usempi tutkittavista asioista oli kunnossa. Vanhimissa ikäluokissa väsyneiden osuus tippui tasaisesti yli 50 prosentista alle kymmeneen prosentti, kun pahat tavat vähenivät viidestä nollaan.

Erikseen tutkimuksessa nostettiin esille liikunnan määrä. Liikunnan määrällä näyttää tutkimuksen mukaan olevan erittäin merkittävä korrelaatio väsymyksen kanssa. Kaikissa ikäryhmissä yli 30 prosenttia liikkumattomattomista nuorista tunsi itsensä päivittäin väsyneeksi, kun vähintään 2-3 kertaa viikossa liikkuvilla väsymystä oli korkeintaan 20 prosentilla ja sitä useammin liikkuvilla vielä vähemmän. Varsinkin poikien tapauksessa erot liikkuvien ja liikkumattomien välillä olivat vielä suuremmat tyttöihin verrattuna.
Tutkimukset siis osoittavat kiistatta yleisesti terveellisinä pidettyjen elintapojen ja liikunnan auttavan oppilaita pysymään virkeinä. Virkeys luonnoillisesti auttaa oppimista, joten oppilaiden kannustaminen terveellisiin elintapoihin ja liikuntaan auttavat myös opettajia heidän työssään. Toki myös opettajalle on hyötyä, jos noudattaa tutkimuksen hyväksi havaitsemia elintapoja ja pystyy tekemään työnsä virkeämpänä.

Unicefin tutkimus (An overview of child well-being in rich countries):
http://www.unicef-irc.org/publications/pdf/rc7_eng.pdf
Unicefin tutkimuksen löydökset Lasse Kannaksen pitämässä seminaariesityksessä:
http://www.oph.fi/download/113590_lasse_kannas_250809.pdf

Advertisements
Avainsanat:

2 thoughts on “Oppilaiden terveellisyys elämäntapojen kautta

  1. Tupu2014 sanoo:

    Alakoulussa ja yläkoulussa liikunnan oppitunteja on riittävästi, mutta toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa liikuntaa saattaa olla lukujärjesteyksessä vain ensimmäisellä vuosikurssilla. Kun tutkimustulokset kiistatta osoittavat liikunnan ja terveellisten elämäntapojen positiivisen korrelaation oppimiseen, pitäisi liikuntatunneillekkin löytyä resursseja.

  2. kaariviovm14 sanoo:

    Cooper Instituten (1998) fyysisen kunnon kohottamiseen liittyvät tutkimukset osoittavat, että hyödyt ovat usein noin kolminkertaiset panoksiin verrattuna, joten liikunnan terveysvaikutukset voidaan kiistatta osoittaa. Nykyään kuitenkin vietetään paljon aikaa tietokoneen ääressä istuen, eikä liikunta ole enää niin luonnollinen osa arkea kuin aikaisemmin. Liikunnan terveysvaikutuksia voidaan koulussa hyvin perustella preventionäkökulmasta, taloudellisesta näkökulmasta ja jatkokoulutusta ajatellen. Tähän olisi syytä mielestäni vielä lisätä työelämänäkökulma.

    Työelämässä, jonne opiskelijat suuntautuvat, liikunnalla voidaan vähentää sairauspoissaoloja, parantaa työkykyä ja tätä kautta vaikuttaa työhyvinvointiin. Työterveyslaitoksen tutkimusten mukaan liikunta-aktiivisuus työelämässä on yksi kolmesta tärkeimmistä työkykyyn vaikuttavista tekijöistä arvostuksen ja esimiestyön lisäksi (Aura 2006, 156). Liikunnallisesti aktiiviset arvioivat työkykynsä myös itse liikunnallisesti passiivisia positiivisemmin.

    Miten opiskelijat sitten saadaan innostettua liikkumaan. Kaikki eivät kuitenkaan millään välitä urheilusta tai fyysisestä rasituksesta muutoinkaan. Nykyään voi kuitenkin valita, mitä moninaisimmista liikuntalajeista sisä- ulkoliikuntaan: spinningistä, joogasta, jääkiekosta, uintiin tai kahvakuulaan jne. Työelämässä aikaisemmin liikkuneiden herättely liikkumaan on Auran (2006, 140-141) mukaan helpompaa kuin passiivisten herättely. Tämä pitäisikin liikunnan suunnittelussa ottaa huomioon.

    Ehdotan, että liikunnallisesti passiiviset opiskelijat ja / tai opettajat voisivat aloittaa matalan kynnyksen liikuntamuodoista, joissa loukkaantumisen riski on pienempi ja liikunta ei aluksi vaadi raskasta fyysistä ponnistusta. Rasitusta voisi lukukauden lopulla lisätä, oman peruskunnon kohentuessa. Liikunnallisesti aktiivisille puolestaan pitäisi mielestäni olla oman kuntotasonsa mukaiset liikuntamuodot. Opiskelijoiden mielipidettä suunnittelussa olisi hyvä kuunnella. Opiskelijoiden joukosta voisi myös valita ns. ”tsempparin tai tsempparit” jotka innostaisivat muita osallistumaan. Luokassa voisi myös miettiä ryhmiin jakautumista, jotta oman liikuntaryhmänsä kanssa voisi liikuntatunnilla osallistua joko aina saman lajin harrastamiseen kuntotasonsa tai kiinnostuksensa mukaan tai mennä mukaan sellaiseen ryhmään, joka liikuntatunneilla tutustuu uusiin liikuntalajeihin (keilailu, golf, tennis, kuntosali, vesijuoksu jne.), joista jostain lajista, voi myöhemmin tulla oppilaalle mielekäs vapaa-ajanharrastus. Tsempparit voisivat koota oman ryhmänsä liikuntatunnille osallistujien nimet, jos opettajaresurssit eivät riitä valvomaan kaikkien tuntiosallistumista ellei oppitunteja ole mahdollista yhdistellä muiden luokkien kanssa. Liikuntatuntien pitoa voisi myös ulkoistaa ja hankkia koulun ulkopuolisia asiantuntijoita innostamaan koulun liikuntatunneille osallistumista.

    Työelämässä liikuntaa pidetään organisaatiossa yhtenä merkittävänä työyhteisöä kehittävänä ja organisaation menestykseen vaikuttavana tekijänä. Liikunnan vaikutukset heijastuvat työyhteisön ilmapiiriin ja se voi olla kohottamassa organisaation julkista imagoa. Tämän perusteella voidaan siis olettaa samanlaisia hyötyjä olevan liikunnasta koulutyöskentelyynkin muiden terveellisten elämäntapojen lisäksi. Liikunnan hyödyistä on aina hyödyllistä tiedottaa ja tiedotuksella voidaan vaikuttaa asenteisiin.

    Lähteet: Aura, Ossi & Sahi, Timo (toim.) (2006) Työpaikkaliikunnan hyvät käytännöt. Helsinki: Edita.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: