Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2014

Tutkiva oppiminen

Yhteisöllinen tiedonrakentelu ja tutkivan oppimisen malli [Hakkarainen 2002].

Yhteisöllinen tiedonrakentelu ja tutkivan oppimisen malli [Hakkarainen 2002].

Mainokset
Avainsanat: , , , , , , , , , , ,

Olivia Lehto opettajuuden ytimessä

Opettaja Olivia Lehto:

Ihan ensiksi opettaisin kuinka korvia heilutetaan
ja miten voi tuosta vaan puhjeta laulamaan.
Opettaisin päiväunien ihanuutta
ja kieltä outoa, ihan uutta.
Kirjastoon veisin oppilaani ainakin viideksi yöksi
ja kaikenlaisen laskemisen tekisin kiinnostavaksi työksi.
Pyöräretkiä tehtäisiin ja kokeiltaisiin uimista,
opettaisin tietysti myös asioiden puimista.
Nauramista harjoiteltaisiin aina maanantaina
niin ei tylsyys koskaan enää meitä paina.
Haaveilulle jättäisin aika paljon tilaa
ja huolta siitä pitäisin, ettei kiire miettimistä pilaa.
Jos olisin joskus surkeana, ei nolottaisi itkeä,
tahtoisin opettaa olemaan aito sekä sitkeä.

Eppu Nuotio, Hyttysenkesyttäjä ja muita haaveammatteja, s.11. Kuvittanut Mervi Lindman. Tammi, 2006.

Eppu Nuotio esittelee runokirjassaan monenlaisia haaveammatteja. Eräs suosikkirunoistani tuo mieleeni viime kesän kurssin “Peruskivi ammatilliseen opettajuuteen”, jolla aloitin omat ammatilliset opettajaopintoni. Annukka Tapanin kesäkurssilla yllätyin siitä, kuinka suuri osa ammatillista opettajuutta on se “kaikki muu”. Pelkkä oppiaineen ja kurssisisältöjen opettaminen sekä hallitseminen eivät riitä, jos haluaa tulla Olivia Lehdon kaltaiseksi hyväksi opettajaksi. Opettajuudessa ovat olennaisia myös ohjaaminen, tukeminen, yhteiskuntataitojen vahvistaminen ja vertaistuki. Opettaja ei todellakaan ole enää yksinpuhelija luokan edessä korokkeella, opetti hän sitten alakoululaisia tai ammatillisia opiskelijoita.

Runossa nousevat esiin luovuus, rohkeus, itseilmaisu, spontaanius, hyvä itsetunto, hyvinvointi, elämyksellisyys, elinikäinen oppiminen, teorian soveltaminen käytäntöön, terveys- ja hyvinvointikasvatus, stressinsietokyky, aitous, läsnäolo ja omien tunteiden ilmaiseminen. Olivia Lehto opettaa omalla persoonallaan: ammatillinen identiteetti on selvästi hänelle tärkeä asia.

Kansikuva: Kirjasampo :http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au1a5e501a-6af1-4300-80e8-ed5ef1ccbd78 Eppu Nuotio, Hyttysenkesyttäjä ja muita haaveammatteja, s.11. Kuvittanut Mervi Lindman. Tammi, 2006.

Kansikuva: Kirjasampo :http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au1a5e501a-6af1-4300-80e8-ed5ef1ccbd78
Eppu Nuotio, Hyttysenkesyttäjä ja muita haaveammatteja. Kuvittanut Mervi Lindman. Tammi, 2006.

Laki ammatillisesta koulutuksesta ja sen 5 § puhuu ihmisen huomioonottamisesta:

Ammatillisen peruskoulutuksen tavoitteena on antaa opiskelijoille ammattitaidon saavuttamiseksi tarpeellisia tietoja ja taitoja sekä valmiuksia itsenäisen ammatin harjoittamiseen.

Koulutuksen tavoitteena on lisäksi tukea opiskelijoiden kehitystä hyviksi ja tasapainoisiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille jatko-opintojen, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja sekä tukea elinikäistä oppimista.

Olivia Lehto on sisäistänyt täydellisesti myös opettajan eettisten periaatteiden taustalla olevat arvot: ihmisarvon, totuudellisuuden, oikeudenmukaisuuden, vastuun ja vapauden.

(Runo on julkaistu blogikirjoituksessa kirjailija Eppu Nuotion luvalla. Kansikuva: Kirjasampo)

Avainsanat: , , , , ,

Inkluusio

Eritysopetuksesta ja inkluusio-ajattelusta.

Eritysopetuksesta ja inkluusio-ajattelusta.

Avainsanat: , , , , ,

AHOT aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen

Tavoite ja mahdollisuus

  • joustavat opintopolut paikallisesti, valtakunnallisesti ja Euroopan-laajuisesti.
  • Elinikäinen opettaminen jalostuu elinikäiseen mahdollisuuteen näyttää osaamisensa ja edetä sen myötä.

Hyödyt opiskelijalle

  • opiskelija oppii arvioimaan omaa osaamistaan ja oppimiskokemuksiaan
  • opiskelija saa osaamisensa tunnustetuksi
  • tunnustamisjärjestelmä auttaa välttämään päällekkäisyyksiä ja säästää siten aikaa
  • tunnustamisjärjestelmä motivoi opiskeluun ja elinikäiseen oppimiseen
  • opiskelijalle muotoutuu yksilöllinen opiskeluprosessi.

Hyödyt korkeakouluille

  • laatutietoisuus ja laadunvarmistus lisääntyvät
  • resursseja pystytään säästämään päällekkäisten opintojen vähetessä
  • yhteistyö lisääntyy korkeakoulun sisällä sekä työelämän tarpeisiin vastaaminen vahvistuu
  • kansainvälinen liikkuvuus lisääntyy
  • kilpailukyky paranee
  • opiskelijapotentiaali lisääntyy

Työelämä hyötyy yhteistyön lisääntymisestä korkeakoulujen kanssa. On oletettavaa, että vuorottelu työn ja opiskelun välillä osaamisen varmistamiseksi lisääntyy ja työssä hankittu osaaminen tunnustetaan osaksi osaamista.

Taustaa

OECD:n ja Euroopan unionin toimintapoliittisessa linjauksissa elinikäisen oppimisen ja AHOT merkitystä on korostettu. EHEA eli eurooppalainen korkeakoulutusalue tarvitsee sujuvan liikkuvuuden toimiakseen. (Airola, 104) Tämä edellyttää välineitä ja osaamista tunnistaa ja tunnustaa muualla hankittua osaamista ja suoritettuja opintoja. AHO tunnistaminen ja tunnustaminen on tärkeä ja ajankohtainen aihe korkeakouluopinnoissa. Vuonna 2007 AHOT työryhmä suositteli muistiossaan, että jokainen korkeakoulu laatisi yhdenmukaisen, läpinäkyvän ja luotettavan järjestelmän AHOT:n tunnistamiseksi ja tunnustamiseksi (opetusministeriö 2007). Arene ry puolestaan totesi saman vuoden lopussa, että valtakunnassa yleisestikin tarvitaan yhtenäisiä periaatteita asian tiimoilta.
Lähtökohtana aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisessa on osaaminen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että opiskelijan osaaminen on tärkeintä. Oppimisprosessin tulos on tärkein, ei se tapa miten, missä ja milloin tähän on päädytty. Elämä on jatkuvaa oppimista eikä tärkeää ole se, että missä ja miten osaaminen on kerrytetty. Elinikäistä oppimista ei ole kahlittu jatkuvaan tutkinto-opiskeluun. Päämääränä on siirtyä elinikäisestä opettamisesta elinikäiseen mahdollisuuteen näyttää osaamisensa ja edetä sen myötä. Yksilön osaaminen tulisi tehdä näkyväksi. Osaamisen legitimoiminen nostaa ammatillista kasvua sekä kohentaa työmarkkinakelpoisuutta.

Osaamisperustainen ajattelu luo joustavampia opintopolkuja. Jos AHOT järjestelmä saadaan sujuvaksi ja tehokkaaksi kaikissa korkeakouluissa, niin tämä merkitsee opintoaikojen nopeuttamista. Rakenteiden tulee olla joustavia eikä samoja asioita pitäisi opiskella uudelleen ja uudelleen. Arkioppimisen ja nonformaalin oppimisen suuntaamisella aikuisten kouluttamisen tavoitteena on ensisijaisesti oppimismyönteisyyden kannustaminen. Tästä voisi seurata se, että aikuisten kynnys aloittaa opinnot madaltuisi. Arene ry:n (2009) mukaan aiemmin hankitus tiedon tunnustamistarpeet lisääntyvät. Tämä perustuu siihen lähtökohtaan, ettei opiskelijan tarvitse suorittaa toistamiseen opintoja, joiden osaamistavoitteet hän hallitsee entuudestaan. Esimerkkinä tästä ovat opiskelijat, jotka tulevat korkeakoulutukseen käytännön kokemuspohjalla ja avoimenyliopiston tai ammattikorkeakoulun kurssipopinnoilla ilman muodollista tutkintoa. Haasteellinen ryhmä on ulkomaiset opiskelijat, joilla on korkeakoulututkinto Suomen ulkopuolelta ja tai kursseja, työkokemusta ja arkiosaamista.

 AHOT ja laatu

Opiskelijan ohjaus, opetusmenetelmät, osaamistavoitteinen opetussuunnitelma ja opetuksen arviointi ja kehittäminen ovat korkeakoulujen laadunkehittämisen jatkuvana kohteena. AHOT arviointia suoritetaan samoin kuin opiskelussa arviointia muutenkin. Korkeakouluissa arviointi on yhä monimuotoisempaa. Arviointia suoritetaan esimerkiksi tenteillä, portfolioilla, tutkielmilla, selvitys-, kehittämis- ja tutkimustehtävillä, projekteilla sekä projektitehtävillä. Tenttejä ja perinteisiä kuulusteluita on ryhdytty uudistamaan ongelmanratkaisutilanteiksi. Ratkaisua voidaan pitää näyttönä osaamisesta. Opinnäytteet ovat merkityksellisiä, kun arvioidaan opiskelijan osaamisen todentamista. Ne ovat siltana opiskelun ja työelämän välillä. Kaikkien korkeakoulujen arviointimenetelmien ydintä tulee olla oppimisprosessin arviointi ja osaamisen kehittyminen. Osaamisen arviointi on aina osaksi joltain osin summatiivista. Se tarkoittaa sitä, että arviointi kohdistuu silloin joltain osin oppimisen tulokseen eikä prosessiin. Siihen liittyy silloin enemmänkin palkitsemista ja rankaisemista kuin prosessia korjaavaa toimintaa. Näin ei juuri saada palautetta prosesseista, joiden kautta osaamiseen on päädytty. Yhtä tärkeää on arvioida oppimisprosessia kuin sen tuloksia!

Laadullinen oppimiskäsitys on vitaali, silloin kun opiskelijan oppimisprosessia halutaan tukea arvioinnilla. Että koulutusta voitaisiin kehittää, arvioinnin täytyy pystyä nostamaan ylös tietoa siitä, mitä osaamista opiskelijalla on ja kuinka opiskelija on tietonsa ja taitonsa saavuttanut. Opiskelijan rakentama tieto ja taito ovat sekä monipuolisia että monitasoisia. Myös siksi laadullinen näkökulma on välttämätön. Jokaista oppijaa tulisi arvioida ainutlaatuisesti peilaten hänen laajemman osaamisensa näkökulmasta. Näin korostettaisiin kokonaisvaltaisuuden merkitystä, eikä opiskelijoita vain laitettaisi järjestykseen arvioinnin perusteella.

Oppiminen korkeakoulussa on paljolti jatkuvaa henkilökohtaista merkitysten rakentumisprosessia. Korkeakoulut arvioivat omaa toimintaansa (esim. arviointikriteerit, näyttämisen tavat) sen mukaan, miten toiminta parhaiten tukee opiskelijoiden oppimisprosessia. On tärkeää luoda järjestelmä ja menetelmiä, jotka tukevat opiskelijan oppimisprosessia ja tätä kautta akateemisen ja ammatillisen asiantuntemuksen kannalta tärkeää itseohjautuvuutta. Arviointi suuntaa oppimista, niinpä osaamisen arvioinnin menetelmien tulisi motivoida oppimaan lisää ja yhä monimutkaisempia tietoja ja taitoja. Hyvä koulutus tukee opiskelijan kykyä oppia uutta. Elinikäinen oppiminen on kuitenkin laveampi käsite kuin elinikäinen tutkinto-opiskelu.

Alakohtaisia käytänteitä

Koulutusalasta riippuen, kouluilla on erilaisia tarpeita ja käytänteitä osaamisen tunnustamiseksi ja tunnistamiseksi. Yleisiä suosituksia laadittaessa AHOT – käytänteihin on koulutusalakohtaisissa suosituksissa yritetty huomioida niiden erityispiirteitä. Koulutusalakohtaiset työryhmät ovat käyneet läpi 12 seuraavaa asiaa: aiemmin hankitun osaamisen vanheneminen, mekanismit työkokemuksen ottamiseksi osaksi tutkintoa, korvaamisen määrä opintopisteissä, missä vaiheessa tunnistaminen suoritetaan, millaisia arviointimekanismeja tarvitaan, rekisteröinnin kehittäminen, vastuukysymykset, mikä taho päättää tunnistamisesta, valitusmekanismi, todistusten puuttuminen, kansainvälinen ulottuvuus, väylät ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen, välillä ja sisällä.

Kauppatieteen ja liiketalouden alan työryhmän näkemyksen mukaan erityisesti AHOT -tunnustamiseen vaikuttavista tekijöistä huomioon otettavia asioita ovat liiketoimintaosaaminen, geneeristen taitojen korostuminen sekä opiskeltavan aineksen monimuotoisuus. Kokemus yrittäjänä on yrittäjyyden korostamisessa AHOT peruste. Kansainvälinen osaaminen voi toimia tunnistamisen ja tunnustamisen perusteena. Kieli- ja viestintä osaaminen voi olla AHOT peruste.

Sosiaalialalla erityisesti huomioon otettavia asioita ovat yhteiskuntasidonnaisuus ja kelpoisuusehdot sosiaalialan tehtäviin, jotka nousevat lainsäädännöstä.

Terveysalalla ja terveystieteissä erityisesti huomioon otettavia tekijöitä ovat alan kirjo sillä terveysalan tutkinnon voi suorittaa useissa ammattikorkeakouluissa ja terveystieteiden tutkinnon 13 yliopistossa. Yhteiskunnallinen intressi on vahva akateemisen intressin ohella. Alalla on kova pula ammattilaisista ja AHOT menettelyillä voidaan lyhentää opiskeluaikoja, jolloin siirtymä työelämään on lyhempi. Näyttöön perustuva toiminta ja eettisyys sekä hoidon laatu ovat erityisasemassa. Eri koulutusasteiden tuottamaa osaamista tulisi katsoa kokonaisuutena, koska osaamislähtöinen opiskelu alkaa jo toisen asteen koulutuksesta. Osaamista, joka on tullut ammattisidonnaisen työkokemuksen kautta, voidaan tunnistaa ja tunnustaa, kun tutkinnon osaamistavoitteet on määritetty. Soveltuvuustestit, jotka ovat ammattikorkeakouluissa, on valtakunnallisesti linjattu. Ammattikorkeakouluihin tullaan ylioppilaspohjalta tai toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta. Yliopistokoulutukseen vaaditaan pohjalle pääsääntöisesti AMK-tutkinto hoitotieteessä, terveydenhuollon hallinnossa, kliinisessä laboratoriotieteessä tai radiografiassa. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus myöntää terveydenhuollon ammattihenkilöiden ammatinharjoittamisoikeudet.

Tekniikan alalla erityisesti huomioon otettava tekijä on se, että useilla aloilla on erilaiset osaamisprofiilit. Geneeristen taitojen ohella tutkintojen osaamisessa korostuvat spesifiset ammatilliset taidot. Tutkinnosta toiseen siirtymiseen tarvitaan yhtenäisempiä ja joustavampia käytänteitä (insinöörin on vaikea saada hakukelpoisuutta kauppatieteen YAMK tutkintoon). Työelämäyhteydet ovat merkityksellisiä.

Korkeakoulutukinto

Suomessa korkeakoulututkintoja ovat yliopistoissa tehdyt alemmat korkeakoulututkinnot, ylemmät korkeakoulututkinnot, taiteellisina tai tieteellisinä jatkotutkintoina suoritettavat lisensiaatin tutkinnot, taiteellisina tai tieteellisinä jatkotutkintoina suoritettavat tohtorin tutkinnot, ammatillisina jatkotutkintoina suoritettavat erikoishammaslääkärin, erikoislääkärin ja erikoiseläinlääkärin tutkinnot sekä ammattikorkeakouluissa suoritettavat ammattikorkeakoulututkinnot ja ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot sekä maanpuolustuskorkeakoulussa suoritettavat upseerin tutkinnot jatkotutkintoineen.

Ammattipätevyysdirektiivi

Tunnustamisjärjestelmiä tutkintojen tunnustamislainsäädäntöön on kolme: yleinen tutkintojen tunnustamisjärjestelmä, ammattikokemuksen tunnustamiseen perustuva järjestelmä, ja koulutuksen vähimmäisvaatimusten yhdenmukaistamiseen perustuva tunnustamisjärjestelmä. Ammattipätevyysdirektiivi vahvistaa kuinka EU:n jäsenvaltion on tunnustettava unionin kansalaisen toisessa jäsenvaltiossa hankkima koulutus tai ammatti – pätevyys, kun jäsenvaltiossa vaaditaan säännellyn ammatin harjoittamisen ammattipätevyyttä. Unionin kansalaisella on tunnustamisen myötä oikeus harjoittaa ammattiaan, johon hänellä on pätevyys kotimaassaankin. EU:n ulkopuolella hankittu tutkinto on kolmen vuoden ammatinharjoittamisen jälkeen rinnastettavissa.Jäsenvaltion tunnustama EU:n ulkopuolella suoritettu tutkinto rinnastetaan EU:ssa suoritettuun tutkintoon sen jälkeen, kun asianomainen henkilö on tutkinnon tunnustaneessa jäsenvaltiossa harjoittanut ammattia kolme vuotta. Koulutukselle asetetut vähimmäisvaatimukset tulee täyttyä yhdenmukaisuusjärjestelmän mukaan. Tunnustamisjärjestelmässä on viisi pätevyystasoa. Ne pohjautuvat lähinnä koulutuksen luonteeseen ja kestoon. Jäsenvaltion vaatima tutkinto ammattipätevyyden tunnustamiseen voi olla yhtä pätevyystasoa alempi kuin tutkinto, jota vastaanottava jäsenvaltio vaatii. Ammattikokemuksella ei pysty korvaamaan vastaanottavan valtion vaatiman koulutuksen pituuksien eroja. Hakija voi joutua korvaavana toimenpiteenä suorittaa kelpoisuuskokeen tai sopeutumisajan. Näiden kahden välillä hakija saa yleensä itse päättää. Jäsenvaltio saa itse päättää kelpoisuuskokeesta tai sopeutumisajoista ammattien kohdalla joiden hoitaminen edellyttää kansallisen lainsäädännön erinomaista tuntemusta tai neuvonta ja avustaminen rakentuu lainsäädännön ympärille.

Lähteet

Arene. 2009: OPPIMISESTA OSAAMISEEN: AIEMMIN HANKITUN OSAAMISEN TUNNISTAMINEN JA TUNNUSTAMINEN (Työryhmäraportti)

Lätti, M., Putkuri, P. (toim.).2009: LÖYTÖRETKI AIKUISOHJAUKSEN MAAILMAAN – kokemuksia ja käytänteitä ammattikorkeakouluista

Suomen yliopistojen rehtorien neuvosto ja Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto 2009

Aiemmin hankitun osaamisen tunnustaminen korkeakouluissa, Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:4

Avainsanat: , , ,

Voiko syrjäytymistä ehkäistä

Jokainen opetustyötä tekevä on varmasti joutunut kohtaamaan opiskelijoita, joiden opinnot eivät suju odotusten mukaisesti. Tehtävät jäävät palauttamatta, tunneille ei jakseta tulla ja kurssit jäävät suorittamatta. Pahimmillaan opinnot venyvät tai keskeytyvät kokonaan. Opinnoista syrjäytyminen on ilmiö, joka näkyy kaikilla koulutusasteilla ja nykyään entistä enemmän myös korkeakoulutuksen piirissä. Toisen asteen kouluissa ongelman kanssa on painittu jo pitkään ja myös erilaisia tukitoimia ja uusia toimintatapoja on pyritty kehittämään.

Korkeakoulujen perinteinen sivistystehtävä on murentunut samaa tahtia kuin koulutuspaikkojen määrää on kasvatettu. Työmarkkinoiden tarpeet sanelevat pitkälle koulutuksen sisältöjä ja samalla koulutuksen tuloksellisuuuden mittareina on alettu pitää mm. tutkintojen määrää ja valmistumisen nopeutta. Putkitutkintoihin kannustaminen on osittain johtanut siihen, että opintoihin suhtaudutaan aikaisempaa välineellisemmin. Kun tavoitteena on vain työmarkkinoilla tarvittavan pätevyyden saavuttaminen, opinnot muuttuvat suorittamiseksi. Opiskelua ei nähdä oman tai ammatillisen identiteetin kasvun paikkana. Elämä on siis koko ajan jossain muualla ja opinnot jäävät erilliseksi saarekkeeksi tässä virrassa.

Opintojen ohjaus

opintojenohjaus copy

Koulutusinstituutiosta käsin ei voida vaikuttaa kaikkiin syrjäytymisen syihin; opintojen keskeyttämisten taustalla voi olla myös erilaisia henkilökohtaisia syitä, vääriä valintoja ja taloudellisia vaikeuksia. Oppilaitos voi kuitenkin edesauttaa opintoihin kiinnittymistä esim. kehittämällä ohjauspalveluita ja muita toimintatapoja.

Monen nuoren tai nuoren aikuisen tavoittet ovat selkiytymättömiä ja opiskelu saattaa näyttää ylivoimaiselta ja opintojen sisältökin saattaa tuntua vieraalta. Jos opintoja ei koeta merkityksellisksi, tavoitteita on yhä vaikeampi saavuttaa. Tällöin myös osattomuuden kokemukset kasvavat ja vieraantumisen kierre syvenee. Jos opinto-ohjauksella tai vaikkapa terveyspalveluiden muodossa päästään käsiksi näihin tuntemuksiin, ollaan voitettu jo paljon. Tukea olisi oltava tarjolla erityisesti opintojen alussa, mutta myös läpi koko opintopolun.

Osallistavat toimintaympäristöt ja yhteisöllisyys

yhteisö copy

Jos opiskelijan omat tavoitteet, suuntautuminen ja arvostukset ovat ristiriidassa opiskelun sisällön ja muotojen kanssa, opiskelu ei mitenkään voi tuntua mielekkäältä. Oppilaitoksissa pitäisikin pystyä ratkaisemaan yksilöllisten, joustavien opintopolkujen ja laadukkaan ja riittävän monipuolisen opetuksen suhde yleisiin opintotavoitteisiin.

Oppilaitoksen keinot opiskelumotivaation ja jaksamisen tukemisessa löytyvät toimintaympäristön kehittämisessä. Sellainen pedagogiikka, joka mahdollistaa opiskelijan oman osallistumisen mm. opiskelunsa ja oppimisensa rikastuttamiseen, motivoi sekä kasvattaa tyytyväisyyttä ja sitoutuneisuutta. Optimaalisin tilanne opiskelumotivaation kannalta on se, että opiskelija kokee todellakin oppivansa jotain uutta. Opintojen on oltava riittävän vaativia – ei liian helppoja, ei liian vaikeita – vaan sellaisia, että opiskelija kokee työskentelevänsä osaamisensa ylärajoilla.

Opintojen onnistumisen kannalta on tärkeää myös se, miten opiskelija pystyy integroitumaan ja kiinnittymään opiskeluympäristöönsä ja ylipäätään sosiaaliseen yhteisöön. Korkeakoulu/yliopisto-opiskelussa osallistuminen kontaktiopetukseen, itsenäinen lukeminen ja kirjoittaminen sekä vuorovaikutus opettajien ja muiden opiskelijoiden kanssa lisäävät opintoihin kiinnittymistä. Erityisesti yhteisopiskelu näyttää vahvistavan myönteistä asennetta ja oppimisen kokemuksia. Usein suomalaisessa yliopisto-opetuksessa tilanne on kuitenkin se, että opinnot etenevät luento- ja tenttipainotteisesti ilman kiinteää ryhmää ja opiskelusta tulee lähinnä yksinopiskelua ilman kontekteja muihin opiskelijoihin tai opettajiin. Toisen asteen koulutuksessa käytännönläheisyys luo jo itsessään mahdollisuuksia yhteisöllisempiin oppimisentapoihin. Toisaalta vanhoja pedagogisia ratkaisuja ja toimintatapoja, kuten liiallinen opettajajohtoisuus, käytetään edelleen hyvin paljon.

Opiskelutaidot ja asiantuntijaksi kehittyminen

opiskelutaidot

(Akateemiset)opiskelutaidot ovat keskeinen tekijä opintoihin kiinnittymisessä ja syrjäytymisen ehkäisyssä. Korkeakouluissa näiden taitojen opetus keskittyy yleensä opintojen alku- ja loppuvaiheeseen ja erillisille kursseille, vaikka tehokkaampaa olisikin integroida ne sisältöopintoihin. Toisen asteen ammatillinen koulutus tähtää käytännöllisempiin ammatillisiin taitoihin, mutta näkisin, että samantapaisia tehokkaita opiskelutaitoja ja kriittistä ajattelukykyä tarvitaan täälläkin.

Jo opetussuunnittelussa voitaisiin pohtia, millaiset tehtävänannot tukevat opiskelutaitojen kehittymistä. Myös opiskelijat tulisi ottaa mukaan pohtimaan niiden merkitystä. Opettaja voi myös avata antamiensa tehtävien arviointikriteerjä  (läpinäkyvyys) ja suunnata opiskelijoiden huomion tiettyjen taitojen kehittämiseen.

”Yleisesti akateemisilla tekstitaidoilla viitataan lukemiseen, kirjoittamiseen, keskusteluun, kriittiseen ajatteluun ja teknologian hyödyntämiseen. Lisäksi yliopisto-opiskelijoiden akateemisiin tekstitaitoihin liitetään tiedonhalu ja rohkeus osallistua akateemiseen diskurssiin.” (Korkeajännityksiä, s.221) Hyvät akateemiset tekstitaidot mahdollistavat menestymisen opinnoissa, kiinnittymisen opintoihin/yhteisöön sekä asiantuntijaksi kehittymisen. Nykyisessä tietoyhteiskunnassa uudet digitaaliset toimintaympäristöt ovat muuttaneet lukemisen, kirjoittamisen ja vuorovaikutuksen käytänteitä, jolloin myös tieto- ja viestintäteknisten tekstitaitojen hallitseminen on tärkeää.

Viime aikoina on usealla taholla pohdittu sitä, millaisia työelämätaitoja nyt ja tulevaisuudessa pitäisi koulutuksen kautta opettaa ja monesti on päädytty seuraavankaltaisiin taitoihin. ”1) Oppimis- ja innovaatiotaidot: kriittinen ajattelu, ongelmanratkaisu, kommunikaatio, yhteistyö, luovuus ja innovointi; 2) Digitaalinen lukutaito: informaatiolukutaito, medialukutaito ja ICT-taidot; 3) Ura- ja elämänhallintataidot: joustavuus, mukautumiskyky, aloitekyky, itseohjautuvuus, sosiaalinen ja kulttuurienvälinen vuorovaikutus, luotettavuus, johtajuus ja vastuullisuus.” (Korkeajännityksiä, s.271) Näiden taitojen oppimista voidaan tukea erilaisilla pedagogisilla keinoilla ja oppimisympäristöjen suunnittelulla. Samalla ehkäistään opinnoista syrjäymistä.
Tämän kirjoitelman lähteenä olen käyttänyt teosta Korkeajännityksiä (ks. alla) ja sen tärkein anti on ehkä tiivistettävissä seuraavasti. (Korkea)kouluopetuksessa tärkeintä on vaikuttaa opiskelijoiden persoonaan. Tiedot ja taidot unohtuvat tai vanhenevat hyvin nopeasti, mutta asiantuntijaksi kehittymisen kannalta merkittävämpää on koko persoonaan vaikuttava muutos ja identiteettityö. Kun opiskelija pystyy olemaan mukana opinnoissaan koko persoonallaan, oppiminen on motivoivaa ja palkitsevaa, jolloin myös oppimisesta tulee syvempää.

Lähde:

Mäkinen, M., Korhonen, V., Annala, J., Kalli, P., Svärd P. & Värri, V-M. (toim.) (2011). Korkeajännityksiä. Kohti osallisuutta luovaa korkeakoulutusta

Avainsanat: , , , , , , ,

Rouva Myrsky ryhmäytyi seminaarissa

Opinpaja Oy:n  toiminta kirjastolaisten mediakasvatuskoulutuspäivässä maaliskuussa 2014.

Rouva Myrsky

Seminaariin oli ilmoittautunut noin 70 henkeä, joista suurin osa oli kirjastolaisia eri puolilta Suomea. Osallistujille oli tehty nimikyltit, mikä helpotti esittäytymistä myöhemmin tehtävissä toiminnallisissa harjoituksissa. Väki jaettiin pöytäryhmiin perhekunnittain Musta Pekka -pelin korteilla. Minä olin koulutuspäivän ajan rouva Myrsky, kapteenin vaimo. Tällä tavalla väki saatiin hyvin sekoitettua, eivätkä entuudestaan toisensa tuntevat päässeet samoihin ryhmiin.  Keskustelujen kannalta tällainen tapa sekoittaa väki oli oikein toimiva ja hauska.

Isossa luentosalissa oli rikottu perinteinen tuolirivien järjestys ja sali oli täynnä pöytäryhmiä.  Pöytäkuntia oli 13, joista  jokaisessa oli 5 osallistujaa. Ihmiset tulivat seminaariin kahvikupit käsissään, saivat nimilappunsa ja uuden identiteettinsä, jonka mukaisissa asetelmissa tutustuttiin muihin perheenjäseniin. Tunnelma oli rento ja iloinen porina täytti pian tilan. Jo tällainen mietitty aloitus ryhmäytti väkeä valmiiksi ja viritti ihmiset tulevaan päivään.

Opinpajan kouluttajat Johanna Järvinen-Taubert ja Päivi Valtonen sirottelivat monia aikuiskoulutukseen sopivia menetelmiä ja työvälineitä koulutuspäivän puheenvuorojen väleihin.  Ryhmiinjaon jälkeen teimme itsellemme pääsyliput seminaariin. Jokainen kirjoitti nopeasti paperille kuka on, mistä innostuu ja miksi on tullut paikalle. Laput kiinnitettiin rintaan ja niiden kanssa lähdettiin tutustumaan muihin osallistujiin. Cocktails-menetelmä toimii hyvin ryhmien lämmittämisessä ja ihmisten tutustuttamisessa.

Kun ilmoittautui seminaariin, piti järjestäjille kertoa etukäteen millaisia odotuksia ja toiveita koulutusta kohtaan on. Hyvien alustusten  lisäksi ihmiset kertoivat haluavansa kuulla muiden kuulumisista ja erilaisista tavoista tehdä samankaltaista työtä. Myös keskusteluja kaivattiin. Osallistujien toiveita oli kuunneltu tarkasti ja tällaiselle vertaistuelle ja -jakamiselle oli jätetty aikaa.

Opinpaja Oy vaikuttaa kiinnostavalta koulutusalan yritykseltä. Kouluttajia tamperelaisessa yrityksessä on seitsemän, joista kaksi oli mukana tämän koulutuspäivässä. Yritys järjestää muun muassa erilaisia aikuiskoulutuksia, pedagogista vientiä, konsultoi koulutukseen ja osaamiseen liittyvissä asioissa ja tekee esimerkiksi erilaisia osaamistarvekartoituksia.

Kolmen alustuksen (kestot: 15 minuuttia, 30 minuuttia, 30 minuuttia) jälkeen Opinpajan kouluttajat käyttivät menetelmää Kasautuva ryhmä:

  • Jokainen pohti ensin itsekseen muutaman minuutin ajan, mitä ajatuksia alustukset herättivät ja löysikö niistä ideoita itselleen poimittavaksi.
  • Seuraavaksi mietittiin samaa pareittain muutaman minuutin ajan. Ensin jaoimme omat ajatuksemme toisillemme, sitten pohdimme heräsikö alustuksista molempia kiinnostavia teemoja.
  • Sitten liityimme yhteen toisen parin kanssa neljän hengen ryhmäksi. Tavoitteena oli tiivistää edellisen parikeskustelun ydin toiselle parille.
  • Lopuksi mietimme yhdessä, nousiko alustajille kysymyksiä.

Kouluttaja selitti, kuinka tällaista menetelmää käyttäen saadaan asioita nousemaan esiin aivan eri tavalla kuin kysymällä suoraan esitysten jälkeen, onko kenelläkään aiheesta kysyttävää. Jos kysytään nopeasti, vain nopeatempoinen henkilö kysyy ja  monien muiden mieliin nousseet asiat jäävät käsittelemättä. Kasautuvan ryhmän -menetelmällä saa monenlaisia asioita keskusteluun. Näin saadaan myös mahdollisimman moni mukaan keskusteluun ja mahdollisimman monet asiat yhdessä käsiteltäviksi.

Ruokatauon jälkeen kuulimme vielä yhden puolen tunnin esityksen. Tämän jälkeen opinpajalaisilla oli oma tunnin mittainen puheenvuoronsa. Sen alkuun he kertoivat kiinnostavan yksityiskohdan, joka on hyvä tiedostaa kun suunnittelee kokonaisten koulutuspäivien sisältöjä. Itse en ole osannut tätä aiemmin ajatella: lounastauon jälkeen on päivän haastavin ajankohta, joten jos on mahdollista laittaa ajankohtaan jotakin aktivoivaa, niin se olisi erittäin hyvä juttu.

Seuraavaksi meille esiteltiin menetelmä nimeltään Stella Polaris. Parin kanssa seistään vastakkain ja lasketaan vuoroluvuin kolmeen (1,2,3), seuraavassa vaiheessa numero 1 korvataan taputuksella, mutta muuten jatketaan entiseen tapaan, hetken kuluttua numero 2 korvataan sorminapsautuksella ja lopulta kaikki numerot on korvattu vuorotellen taputuksella, napsautuksella ja jalanpolkaisulla. Yllättävän vaikea, ihmiset selvästi lämpenivät, aivot virkistyivät ja toiminnallinen hetki päättyi naurunpurskahduksiin ja puheensorinaan.

Tämän jälkeen kokeilimme vielä menetelmää Sisäkkäiset piirit. Se lisää vuorovaikutuksellisuutta. Keskustelimme päivän aiheisiin kuuluvista väittämistä vastakkain kahdessa piirissä. Muutaman minuutin välein piirissä vaihdettiin paikkaa, aina samaan suuntaan, joten keskustelija vaihtui jokaisen väittämän kohdalla.

Toiminnallisten menetelmien jälkeen kuulimme muutamia vinkkejä liittyen aikuisryhmien ohjaamisen taitoihin. Parhaiten esitellyt asiat toimivat useampia kertoja yhteen kokoontuvien ryhmien kanssa, joten aika harvojen kirjastossa käyvien ryhmien kanssa niitä voi aivan suoraan käyttää. Meillä suurin osa ryhmistä on kertaluonteisia kävijöitä, joten esimerkiksi ryhmäyttämistä ei tule juurikaan omassa työssä mietittyä.  Oppimisen taitoihin liittyviä  asioita on kuitenkin hyvä tuntea, niiden merkitys ja vaikuttavuus oppimiseen on suuri:

  • Oppimisen taidot ovat oppimisen edistämistä
  • Ryhmäyttäminen: vuorovaikutuksen lisääminen lisää oppimista huomattavasti! Ei vain ohjaajan ja oppijoiden välistä, vaan myös osallistujien välistä!
  • Aikuisoppijoiden oppimiseen vaikuttavien tekijöiden huomioiminen ohjauksessa. Mikä on aikuiselle tyypillistä? Mitkä ovat hänen haasteensa? Mieti näitä erityisesti  senioreiden kohdalla.
  • Rohkaiseminen ja motivointi. Kuinka paljon opitaan, kuinka paljon uskalletaan kysyä ja paljastaa omasta osaamattomuudesta?
  • Oppimista tukevan ilmapiirin luominen
  • Ryhmän heterogeenisuuden huomioiminen

Vertaisohjaamista kannattaa hyödyntää heterogeenisilla kursseilla, joilla osa oppijoista on edistyneempiä kuin toiset. Yleensä tämä hyödyttää myös opettavaa osapuolta, joka joutuu opettaessaan käsittelemään asiaa monelta kannalta ja sanoittamaan sitä toiselle ja itselleen. Se lisää opettavan osapuolen oppimista ja auttaa muistamaan asioita. Myös eriyttämistä voi käyttää heterogeenisten ryhmien kanssa, kurssilla voi olla tarjolla esimerkiksi eritasoisia tehtäviä ja harjoituksia.

Ryhmäyttämisestä ja sen merkityksestä oppimiselle puhuttiin tarkemmin:

Mitä ryhmäyttäminen on?

  • Ryhmän jäsenet tutustutetaan toisiinsa
  • Ryhmän jäseniä autetaan työskentelemään yhdessä
  • Ryhmien välille jäsenten välille syntyy avoin ja luottamuksellinen suhde
  • Jäsenten välillä turvallisuuden tunne

Miksi ryhmäyttää?

  • Opiskeluun sitoutuminen ja motivaatio
  • Edistää ryhmän avointa ajatusten vaihtoa ja vuorovaikutusta
  • Edistää oppimista
  • Luo edellytyksiä vertausohjaukselle

Miten ryhmäyttää?

  • Ei yhtä ainoaa menetelmää
  • Erilaiset tutustumistehtävät
  • Tavat, jotka lisäävät vuorovaikutusta ja keskustelua
  • Tavat, jotka lisäävät positiivista ilmapiiriä

-> kaikki edellä mainitut keinot vaikuttavat positiivisesti oppimiseen.

Mahdollisia menetelmiä on paljon, esimerkiksi mainittiin äänestys, pariporina ja nämä koulutuspäivän aikana käytetyt menetelmät.

Olennaista  ryhmäyttämisessä on:

  • Tutustuttaminen
  • Vuorovaikutuksen aikaansaaminen
  • Ohjaajan oma asenne

Moni koulutuspäivään osallistuva vetää erilaisia aikuisten kursseja tietotoreilla tai kirjastoissa. Joku toi keskusteluun hauskan ongelman: joukko iäkkäämpiä kurssilaisia on niin ryhmäytyneitä ja hyvin viihtyviä, että haluavat tulla samalla omalla porukallaan jo suorittamilleen kursseille yhä uudestaan. Tämä on tietenkin hankalaa, sillä kaikki halukkaat osallistujat ja uudet tulokkaat eivät mahdu mukaan. Ratkaisuksi keskustelussa ehdotettiin sitä, että tällaiselle ryhmälle annettaisiin oma aika kurssitella keskenään, koska kurssi ei heillä selvästikään palvele oppimisen funktiota, vaan tarpeet ovat pikemminkin sosiaalisia.

Avainsanat: , , , , ,

Lahjakkuuden illuusio

Stereotypioista, lahjakkuudesta ja harjoittelusta [Hakkarainen 2002, Renko 2012].

Stereotypioista, lahjakkuudesta ja harjoittelusta [Hakkarainen 2002, Renko 2012].

Avainsanat: , , , , , , ,

Opettajana monikulttuurisessa ryhmässä

Mitä kaikkea opettajan tulee tietää ja osata ottaa huomioon kun luokkahuoneessa on eri kulttuureista lähtöisin olevia opiskelijoita? Riittääkö opetettavan aineen hyvä osaaminen, erilaisten pedagogisten niksien tuntemus ja valtaisa innostus opettamiseen? Mitä kaikkea muuta tulee tietää ja osata ottaa huomioon?

Monikulttuurisen ryhmän opettajan osaamisen ja pystyvyyden tunnetta kutsutaan voidaan kutsua opettajan kulttuuriseksi kompetenssiksi. Se koostuu opettajan pedagogisista taidoista, kulttuurisista tiedoista sekä monikulttuurisuuteen liittyvistä kokemuksista ja asenteista.

Opettajan on tutustuttava opiskelijoiden kulttuurin ja uskonnon erityispiirteisiin. Tämän lisäksi hänen on oltava selvillä myös siitä, miten erityispiirteet tulevat esille erilaisissa oppimistilanteissa. Monikulttuurisen ryhmän opettajan on tärkeää pohtia pedagogisia taitojaan eri kulttuurien näkökulmista. Maahanmuuttajat ovat saattaneet esimerkiksi tottua opiskelemaan opettajajohtoisesti, joten heidän voi alkuun olla vaikea työskennellä ryhmässä tai aikatauluttaa itsenäisesti tehtäviä oppimistehtäviä. Opettajan työtä helpottaa tasa-arvoinen, suvaitsevainen ja oikeudenmukainen asenne. On myös hyvä pystyä sietämään erilaisten ryhmien kanssa syntyviä ennalta-arvaamattomia tilanteita.

Monikulttuurisissa ryhmissä ongelmia aiheuttavat muun muassa opiskelijoiden kielitaidon heikkous, kulttuurierot, sosiaaliset syyt, uskonnolliset syyt ja oppimisvaikeudet. Monikulttuuristen ryhmien ristiriitatilanteet voivat olla erittäin monimutkaisia, varsinkin jos ne johtuvat kulttuurisista tai uskonnollisista syistä. Kärjistyneissä tilanteissa opettajan on ratkottava opetettavan ryhmän ongelmia. Opettaja voi esimerkiksi joutua puuttumaan ryhmässä ilmenneeseen etnisyydestä johtuvaan syrjintään. Stereotypiauhka ja itseään toteuttavat ennusteet saattavat turhaan vaikeuttaa eritaustaisten opiskelijoiden oppimista, ellei opettaja osaa olla niiden suhteen erityisen tarkkana.

Outi Soilamo on tutkinut millaisia käsityksiä monikulttuuristen oppilasryhmien opettajilla on työstään ja erityisesti kulttuurisesta kompetenssistaan. Opettajat eivät mielestään tiedä riittävästi opiskelijoiden kulttuurisista taustoista ja niiden vaikutuksista opiskeluun. Lisäksi opettajat eivät pääsääntöisesti olleet saaneet lisäkoulutusta monikulttuurisuuteen liittyvistä tekijöistä, vaikka olisivat olleet sellaiseen halukkaitakin. Opettajien mielestä monikulttuuristen opiskelijoiden ohjaaminen lisäsi heidän työmääräänsä. Toisaalta se koettiin myös positiivisena ammatillisen osaamisen kasvattajana. Monikulttuurisuuteen liittyviä arvoja ja asenteita tarkasteltaessa huomattiin, että monikulttuuristen luokkien opettajat viihtyivät hyvin työssään, vaikka monikulttuuristen ryhmien opettaminen koettiinkin kuormittavaksi.

Monikulttuuriset kohtaamiset voivat parhaimmillaan olla opettajille ja opiskelijoille kokemuksia ja näkemyksiä rikastuttavia. Eri kulttuureista tulevien opiskelijoiden kohtaaminen ja heidän tukemisensa lisää kokemuksia, kulttuuritietoisuutta sekä suvaitsevaisuutta ja tarjoaa koko ryhmälle mahdollisuuden saada muihin kulttuureihin liittyviä aitoja kokemuksia. Monimutkaisten tilanteiden selvittäminen kehittää ongelmanratkaisutaitoja: opettajalle tämä avaa monitasoisia mahdollisuuksia ammatillisen identiteetin kehittymiselle.

Monikulttuurisuus odottaa opiskelijoita heti luokkahuoneen ulkopuolella, vaikka tämänhetkisessä luokassa olisi ainoastaan valtaväestöön kuuluvia. Eräs opettajan monista tehtävistä on ohjata opiskelijoita kohtaamaan monikulttuurisuutta luokkahuoneen ulkopuolella sekä vapaa-ajallaan että tulevalla työurallaan. Ohjaamiseen pätevät samat periaatteet kuin monikulttuurisen ryhmän opettamiseen: on saatava opiskelijat omaksumaan riittävät tiedot vieraasta kulttuurista ja asennoitumaan positiivisesti erilaisuutta kohtaan. Tarvitaan myös taitoja kommunikoida vieraista kulttuureista tulevien ihmisten kanssa: erityisen monimutkaista kommunikoinnista tulee silloin, kun yhteistä kieltä ei löydy. Tällöin on opittava ilmaisemaan itseään tulkin välityksellä tai tulkin puuttuessa keksittävä vaihtoehtoisia tapoja sanalliselle kommunikoinnille.

Nykymaailmassa monikulttuurisuus liittyy välttämättömänä osana ammatillisen opettajan työhön. Monikulttuurisuus tarjoaa monikerroksisuutta ja haasteita, mutta se myös auttaa opettajaa kehittämään ammatillista identiteettiään ja rikastuttamaan kokemusmaailmaansa.

Kirjoitus perustuu lähteisiin

Kauppinen U, Koponen M, Tervonen L. 2011. Monikulttuurisuusosaaminen sosiaali- ja terveysalalla sekä varhaiskasvatuksessa. Teoksessa Vesterinen M-L (toim.) SOTE-ennakointi –Sosiaali- ja terveysalan sekä varhaiskasvatuksen tulevaisuuden ennakointi. Etelä-karjalan koulutuskuntayhtymä. Sarja A: Raportteja ja tutkimuksia 3. Painotalo Seiska Oy: Iisalmi.

Metsänen R & Kämäräinen A. Ammatillisen opettajan monikulttuurinen osaaminen. Hämeen ammattikorkeakoulu, ammatillinen opettajakorkeakoulu. pro.phkk.fi/kit/articles%5CMetsanen_article.pdf Luettu 12.3.2014

Renko E, ym. 2012. Selvitys syrjinnän vastaisen pedagogiikan keinoista ja käytännöistä. Sisäasiainministeriön julkaisu 50/2012, Kopijyvä Oy: Jyväskylä.

Soilamo O. 2008. Opettajan monikulttuurinen työ. Turun yliopiston julkaisuja Sarja C, osa 267. Painosalama Oy: Turku.

Avainsanat: , , , ,

Tiedonhankinnan opetus käytännössä

(Teksti on julkaistu aiemmin Kirjasto-lehden numerossa 3/2013,  KirjastoPRO-liitteessä)

Kuva Flickr, Enokson: Comfortable computing https://secure.flickr.com/photos/vblibrary/8465390293/

Kuva Flickr, Enokson: Comfortable computing
https://secure.flickr.com/photos/vblibrary/8465390293/

Toisen asteen oppilaitosten opiskelijoiden tiedonhankintataidot vaihtelevat suuresti. Millaista yhteistyötä kirjastot ja koulut tekevät tiedonhankinnan koulutuksessa?

– Vaikka Tampereella suurin osa oppilaista on käynyt ala- ja yläkoulussa kirjaston
opetuksissa, niin kysyttäessä kukaan ei muista käyneensä koskaan luokan kanssa kirjastossa
ja käyttäneensä PIKI-verkkokirjastoa, kertoo Satu Virtanen Tampereen seudun ammattiopiston
Hepolamminkadun kirjastosta.

Samaa sanoo Ylöjärven uuden koulutuskeskus Valon informaatikko Heidi Hongisto. – Osa opiskelijoista ei ole käyttänyt lainkaan kirjastoa, joten ensimmäisellä käynnillä on lähdettävä ihan alusta. On kerrattava lainaaminen, palauttaminen, varausten tekeminen, kaikki perusasiat. Perusasioiden kertaaminen vie aikaa tiedonhankinnan opetukselta.

Valossa opiskelee saman katon alla kymppiluokkalaisia, lukiolaisia, ammattiopistolaisia, aikuisopiskelijoita ja yrittäjyyden opiskelijoita. Myös työväenopisto käyttää tiloja. Valoisan aulan yhteydessä sijaitseva kirjasto on keskellä 1 000 opiskelijalle mitoitettua koulua.

– Ensimmäisenä syksynä Valon kirjastossa kävivät kaikki lukioryhmät, joissa oli yhteensä 250 opiskelijaa ja ammatilliselta puolelta noin 100 opiskelijaa. Tänä syksynä on tarkoitus pitää 300 uudelle opiskelijalle lyhyt kirjastonkäytön opastus, suunnittelee Heidi Hongisto.

Myös opettajille on tarkoitus järjestää omia opastuksia. Vartin mittainen perehdytys ei vie Hongistolta enää valmisteluaikaa. Varsinaiset oppiaineiden tarpeisiin räätälöidyt tiedonhankinnan opetukset sen sijaan vaativat enemmän työtä. Ne ovat kuitenkin erityisen antoisia ja mukavia pitää. Päästään tiedonhaun ja oppimisen ytimeen: syvennytään verkkokirjaston käyttöön, oppiaineiden tarpeisiin suunniteltuun tiedonhankintaan, yleiseen verkkotiedonhakuun, lähdekritiikkiin ja lähdemerkintöjen opettamiseen.

Opettajissa on eroja

Myös Hervannassa sijaitsevassa Hepolamminkadun kirjastossa kaikki aloittavat ryhmät käyvät lyhyessä perehdytyksessä, mutta tiedonhankinnan opetukseen tullaan äidinkielen tunneilla. Äidinkielen opettajat ovatkin edelleen tärkeimpiä yhteistyökumppaneita.

– On opettajasta kiinni, ketkä tulevat. Osa on aktiivisia, mutta toiset jättävät tulematta, Virtanen kertoo.  Ammatillisissa kouluissa kirjastoasioihin perehdytään yleensä ATTO (ammattitaitoa täydentävät tutkinnon osat) – opettajien tunneilla, vaikka kirjastot mielellään ottaisivat opetuskäynneille myös ammattiaineiden opettajia.

Valon ja Hepolamminkadun kirjastojen kaltaisissa oppilaitoskirjastoissa on yleensä yksi vakituinen informaatikko, joka valmistelee ja vetää ryhmäkäynnit asiakaspalvelun ja muun työn ohessa. Hongisto pohtii tehostavansa toimintaa suunnittelemalla itseopiskelumateriaaleja, joita voitaisiin käyttää opettajan kanssa silloin, kun informaatikko ei ehdi ottaa ryhmää itse vastaan.

– Parasta palautetta on se, kun tunnin alussa tylsistyneen näköinen luokan kovis alkaa kysellä tiedonhausta ja näkee, kuinka oppilaat keskittyvät tunnilla annettuihin tehtäviin, Satu Virtanen sanoo.

Kirjaston ja koulun sijainnilla on merkitystä. Yhteistyötä helpottaa se, että ollaan saman katon alla. Yhteiset ruokailu- ja taukotilat on todettu sekä Ylöjärvellä että Hervannassa toimiviksi yhteydenpitopaikoiksi. Aluksi Hongisto pyrki ajoittamaan oman ruokatuntinsa koulun ruokailuaikojen ulkopuolelle, koska pidemmällä lounastauolla oppilailla on aikaa käydä kirjastossa. Se ei kuitenkaan ollut hyvä juttu, sillä opettajia ei nähnyt välttämättä lainkaan työpäivän aikana.

Jyväskylän suunnitelma

Vuonna 2011 valmistuneessa Jyväskylän Tule tule hyvä tieto -suunnitelmassa asioita on pohdittu erityisen monesta näkökulmasta. Opettajille suunnatun kyselyn seurauksena paljastui, että lukio-opettajat kaipaavat tiedonhallintataitojensa päivitystä. Jyväskylässä toisen asteen oppilaitoksissa ei ole omia kirjastoja, joten yhteistyö koulun ulkopuolelle on välttämätöntä, jos tiedonhallinnan opetusta halutaan kehittää.

Alueen kirjastot puolestaan halusivat kehittää keskinäistä yhteistyötään. Yliopistosta, ammattikorkeakoulusta ja kaupunginkirjastosta koottu työryhmä suunnitteli ja toteutti lukio-opettajille tarkoitetun koulutuksen, jossa jokainen opettaja sai yleisesittelyn lisäksi tietoa oman aineensa hyödyllisistä lähteistä ja aineistoista. Palaute koulutuksesta on myönteistä: siitä toivotaan pysyvää käytäntöä. Haastavinta koulutuksen toteuttamisessa oli kirjastolaisten aikataulujen sovittaminen koulun arkeen.

Tiedonhaun koulutus innosti eri aineiden opettajia tuomaan luokkansa kirjastoon. Työssä mukana ollut kaupunginkirjaston informaatikko Mari Vuorinen kertoo, että Jyväskylässä muutamat opettajat tuovat säännöllisesti lukion ensimmäisen vuoden oppilaat kirjastokäynnille, mutta mitään yhtenäistä käytäntöä kouluilla ei ole.
– Olemme pitäneet jo useampana vuotena lukion ensimmäisen vuoden opiskelijoille dekkariaiheisen tiedonhaun opetuksen ja vinkanneet samalla ryhmälle jännityskirjallisuutta ja aiheeseen liittyviä tietokirjoja. Oppilaille on annettu äidinkielen kurssilla tehtäväksi lukea jokin jännityskirja ja tehdä tutkielma kyseisestä kirjailijasta, kertoo Mari Vuorinen.

– Vinkkaamisen yhdistäminen tiedonhaun opetukseen on toiminut meillä hyvin. Suuri ryhmäkoko ja tiukka aikataulu ovat haasteena, mutta vinkkaustilanne yleensä rauhoittaa porukan ja saa aikaan hyvää keskustelua.

Lukiokoulutuksen arvioinnissa kysyttiin vuonna 2012, mitä lukiossa ei opetettu riittävästi. Yleisimmäksi vastaukseksi nousivat tiedonhaku ja tietotekniikka. Tähän kannattaa kaikissa kirjastoissa panostaa.

Tampereen nelivuotinen Tieto haltuun -projekti päättyi vuodenvaihteessa, eikä siinä työskennelleen informaatikon virkaa koulujen toiveista huolimatta vakinaistettu. Paikalliset opettajat ymmärsivät hankkeen myötä asian tärkeyden, mutta onko yleisellä kirjastolla rahkeita ottaa kokonaan oppilaitoksille omistautuneen informaatikon töitä harteilleen? Opettajien havahtumisen lisäksi sisarhanke AVOKIn avulla saatiin moneen oppilaitokseen avoin oppimisympäristö ja kirjastokokoelmia. Kuinka ne voivat, jos niitä ei ole aikaa hoitaa ammattitaitoisesti ja paneutuen?

Avainsanat: , , , , , ,

Äidinkielenopettaja sosiaalisessa mediassa

Kuva Flickr: https://secure.flickr.com/photos/mkhmarketing/8540717756/   mkhmarketing: Social Media Class

Kuva Flickr: https://secure.flickr.com/photos/mkhmarketing/8540717756/
mkhmarketing: Social Media Class

Hatanpään yläkoulun äidinkielenopettaja Riikka Vaitniemi käyttää aktiivisesti sosiaalista mediaa. Käytössä ovat  Facebook, Twitter, muutamat nettikeskustelupalstat, WhatsApp,YouTube, erilaiset wikit ja blogit. Työn kannalta tärkeimpiä ovat Facebook, blogit, wikit ja Twitter.

Sosiaalisen median työ- ja vapaa-ajan käyttöä on hankala erotella, sillä Riikka ei erottele muutenkaan työ- ja vapaa-aikaa täysin  toisistaan. Esimerkiksi blogeissa kiinnostavat kuitenkin erilaiset asiat liittyen työhön ja vapaa-aikaan. Riikka Vaitniemen mielestä työssä viihtyminen ja työidentiteetti ovat niin läsnä ja  työ on niin vahva osa minuutta, ettei siitä pääse koskaan irti. Hän tietää  opettajia, jotka eivät koskaan vapaa-ajalla paljasta ammattiaan  ja jotka inhoavat avoimesti työtään. Ihan väärä työpaikka ja ala, jos olo on tuollainen, sanoo Vaitniemi.

Työnantajan tarjoamia sosiaalisen median kanavia Riikka Vaitniemi ei käytä, ne hän on kokenut hieman rajoittuneiksi, vaikkakin on ajatellut hyödyntää esimerkiksi kaupungin tarjoamaa blogipohjaa oppilaidensa kanssa jossakin vaiheessa. Erilaisista Facebookin ammatillisista ryhmistä on paljon apua: vastauksen ongelmatilanteisiin ja muihin kysymyksiin saa nopeasti, ja ryhmät keräävät yhteen samoista asioista kiinnostuneita opettajia.

Oma esimies suhtautuu sosiaalisen median työkäyttöön kannustavasti ja positiivisesti. Muut työkaverit pitävät  Vaitniemen omin sanoin häntä  “tietysti vähän höyrähtäneenä, mutta on meillä muutamia, jotka käyttävät esim. Facebookin ryhmiä hyödyksi työjuttuihin liittyen (lähinnä verkostoitumiseen). On myös aika monta totaalikieltäytyjää, joiden mielestä sosiaalinen media on vain ajanhukkaa. Eivät kuitenkaan paheksu asiaa suoraan minulle ja ymmärtävät kyllä, että se on nuorille tärkeä juttu.”

Opetuskäytössä suurin haaste on se, että alaikäisten oppilaiden huoltajilta vaaditaan lupa lähes kaikkeen kirjautumiseen. Verkko on täynnä hyviä palveluita ja pohjia, joita ei ikärajoitusten ja lupien vuoksi hyödyntää perusasteella. Toisaalta suljetut, kaupungin tarjoamat palvelut tuntuvat tyhmiltä, koska sosiaalisen median käytön keskeinen piirre on vuorovaikutus myös mahdollisesti tuntemattomien ihmisten kanssa. Opettajista iso osa ei oikein ymmärrä, mikä sosiaalisen median rooli ja valta nyky-yhteiskunnassa on, sanoo Vaitniemi. “Se on maailma, johon täytyy uskaltaa jollain tasolla heittäytyä, että sen hyödyt voi ymmärtää. Nuoret taas roikkuvat eri some-kanavilla jatkuvasti ja tarvitsevat aikuisia, jotka paitsi ohjaavat heitä myös samalla ymmärtävät, miksi joku siellä verkkopiireissä viihtyy.”

Olen Riikka Vaitniemen kanssa samoilla linjoilla, enkä minäkään osaa täysin esimerkiksi erottaa ammatti-identiteettiä ja vapaa-ajan identiteettiä toisistaan. Olen samanlaisena kokonaisena ihmisenä läsnä töissä ja kotona ja samat asiat minua kiinnostavat kellonajasta riippumatta. Tietysti on hyvä vetää esimerkiksi raja siihen, millaisia työasioita vapaa-ajallaan työstää ja kuinka paljon, mutta miksikään totaalikieltäytyjäksi työasioiden suhteen en vapaa-ajalla ala. Facebook on täynnä hyödyllisiä ammatillisia ryhmiä, joista todella tavoittaa monesti sekä tiedon että ihmiset paljon nopeammin kuin mistään muualta. Sosiaalinen media ei toimi vain virka-aikaan ja arkisin.

Avainsanat: , , , ,